Huhhei,
sitä on sitten palattu kotiin. Puolitoista viikkoa takana koto-Suomessa ja täytyy nyt tähän ainakin ekaksi sanoa että säät ei voisi olla enää paremmat!! Mitä tämä on, tänänäki 31 astetta ja tätä 30 molemmin puolin -säätä on jatkunu lähes siitä asti kun palasin takasin kotiin. Uskomatonta...tätä saisi jatkua mielellään koko kesän ja vähän syksyynkin. Kuluneet päivät ovat sujuneet pääosin kotona Lappeenrannassa ja lomaillen. Mikä onkaan ollut mahtavampaa kuin syödä suomalaista ruokaa parhaimmillaan - ruisleipää, uusia perunoita, grillimakkaraa ja nauttia valoisista öistä. Heti kotiin päästyäni pääsin saunaan ja saunottiin oikein vastan kanssa! Kyllä kelpasi.
Viimeinen viikko USA:ssa meni mukavasti Issaquah'ssa kummien luona. Myös serkkuni Kristiina saapui maisemiin muutama päivä ennen oman lentoni lähtöä ja käytiin vielä yhdellä päivän mittaisella road tripillä Oregonissa, Portlandin ja Salemin kaupungeissa moikkaamassa muutamia tuttujamme. Perjantaina sitten piti pakata ja lauantaina lähtikin kone takaisin. Vaihtoni oli Pariisissa ja siellä minua olikin vastassa tuttu Finnairin kone ja suomalainen henkilökunta. Tottuneesti koneessa Fazerin sinistä saadessani kiitin kuitenkin englanniksi, mutta nyt sujuu jo suomeksikin. Ja yhtäkkiä Helsinki-Vantaalle päästyäni kaikki puhuivat suomea ympärillä! Arska paistoi ja väriloistoinen kesä toivotti tervetulleeksi. Tietenkään matkatavarani eivät päässeet perille samaan aikaan kanssani mutta enpä jostain syystä olettanutkaan - epäonnea on ollut matkatavaroiden kanssa aiemminkin. Mutta tällä kertaa olin oppinut opikseni ja otin koneen ja kameran mukaan matkustamoon. Ja niin kävi että kaikki tavarat toimitettiin lopulta kotiosoitteeseeni päivän viiveellä. Loppu hyvin kaikki hyvin.
Aika jännää olla takasin täällä. Aikaerosta on toivuttu mutta kyllä vielä tuntuu että sopeutuminen on kesken. Eipä toisaalta ihmekään kun mahtuhan tuoho puoleen vuoteen kaikennäköstä mahtavaa. ja mahtavaahan on olla myös takaisin, mutta se sopeutuminen pitää näköjään käydä läpi myös tänne, oletettuun tuttuun ja turvalliseen, suuntaan. Tuntuu että reissussa tuli opittua paljon kaikkea uutta - tähän voisi pistää kuten aina kuulee että "itestään, muista" jne...mutta kyllähän se ihan totta on! Ilman vaihtokokemusta olisi jäänyt paljon väliin. Kaiken sen paperisodan jälkeen mikä piti käydä läpi päästäkseen Atlantin toiselle puolelle voi vaan todeta että kyllähän se kannatti. En kadu hetkeäkään. Kuten tätä blogia lukeneet voivat todeta niin kyllä nautin suuresti tuosta puolivuotisesta - elämää tuli opittua ja osa maan jutusita ärsytti ja osasta pidin paljonkin kuten olen aiemmin täällä kertonutkin. Mutta mikä parasta, opin tuntemaan paljon uusia, taustoiltaan hyvin erilaisia ihmisiä joista monista tuli hyviä kavereita.
Paljon tuli opittua myös amerikkalaisesta college-elämästä. Jos mietitte onko se samanlaista kuin leffoissa annetaan olettaa niin kyllähän se suurin piirtein on - kampusasumista, house partyja, roommateja jne..Olihan se kimppa-asuminen melkonen muutos yksiöasumisen jälkeen mutta kun sain kuulla että pääsin tuonne opiskelemaan niin oli ihan alusta päivänselvää että sitähän mennään sitten asumaan dormiin eikä minnekään yksiöön. ja olihan se mielenkiintoista, ihme kuitenkaan ettei pahemmin hajottanut huoneen jako toisen kanssa. Tietysti kävi hyvä säkä että kämppis oli rento kaveri jonka kanssa ei ongelmia syntynyt. Lisäksi oli niin siistiä, että sosiaalista elämää oli ympärillä, juttukavereita ja hullua menoa riitti. Eipä käynyt elämä tylsäksi! ja kun omaa aikaa tarvitsi, osasin sitä ottaa. Ihan niin helppoa se ei ollut kuin yksinasumisessa mutta lenkkipoluilta ja kirjaston lukusaleista löytyi tilaa ja aikaa omien ajatusten setvimiselle.
On vaikea sanoa mikä oli parasta mennessä vaihtoajassa. Vastaus löytyy niin monesta eri asiasta. Ja ehkä vielä näin tuoreeltaan on vaikea sanoa kun koko seikkailusta on vielä niin vähän aikaa. Kun lähdin reissuun tammikuun alussa, sanoin että seikkailuni alkaa tarkalleen siitä kun suljen kotioven. Tuo seikkailu puolestaan päättyy kun palaan kotiin ja suljen tuon samaisen ulko-oven. Yksi luku on nyt siis saatu päätökseen, ikimuistoinen kappale elämää on takana ja on aika suunnata kohti uutta. Se tarkoittaa nyt suuntaamista kohti Miehikkälän metsiä, mahtavaa Kesistä, tarkoittaen leiriohjaajan hommia tulevan kuukauden ajan. Suomen kesä on todellakin täällä, nautitaan siis siitä!
Kaukaa saavuttiin, vaellettiin
Vaaran maailmaa
Me paettiin
Uusiin maisemiin vanhoissa vielä kii
Matkaa taitettiin, siedettiin
Tänne päädyttiin
Kotiin kai suunnataan
Kotiin taas kaivataan
Kotiin tahtoisin vaan
Kotiin
Aina uudestaan kiinnytään
Kasvaa, juurtua, silti ei saa
Uusiin maisemiin
Taas joudutaan
Ikuisiin muutoksiin opitaan
Vaan ei totuta
Emma Salokoski Ensemble: Kotiin
