Tunnelmia parin viikon takaa

Hei kaikki,

ollaam kohta jo maaliskuun lopussa ja se tarkoittaa etta parin viikon paasta tulee kolme kuukautta tayteen Amerikan maalla. Mihin taa kaikki aika menee?? Ehka se vaan tarkottaa sita ettei oo pahemmin tylsaa ollut ja etta taidan viihtya taalla ihan hyvin. Hullun paljon on tullut nahtya maisemia ja opittua tasta kulttuurista. Seka tietty ihmisista, kulttuurien kirjo tassa dormissa on laajempi kuin olen ikina nahnyt. Amerikkalainen elamantyyli on nayttanyt niin hyvat kuin nurjemmatkin puolensa, puutun niihin myohemmin.

Sori vahan myohassa tulee matkaselostusta parin viikon takaiselta Washington D.C.:n matkalta. Matkahan oli maaliskuun ekana viikonloppuna eli 5.-7.3. Matkaan lahdettiin perjantaiaamuna reippaain (joojoo tietty, mieli oli pirtea kuin mika, olihan kello jo 5:45 kun heratyskellon aina-niin-mukava piippaus heratti meikapojan makoisasta unesta). Syy herata oli kuitenkin suuri, olihan tiedossa reissu Yhdysvaltojen capitaliin. Reissuun lahti noin parisenkymmenta opiskelijaa Alexanderista, suuri n osa hulluja vaihtareita. Lisaksi bussissa matkasi NCSU:sta oin parinkymmenen hengen opiskelijaporukka, joiden kanssa ei kuitenkaan pahemmin reissun aikana ollut yhteista ohjelmaa. Bussimatkat ja yhteinen majoitus tarjosivat kuitenkin oivan tilaisuuden keskusteluun ja mielipiteiden vaihtoon.

Reissu keski noin viitisen tuntia, pysahdyimme matkalla lounaalle johonkin kauppakeskukseen D.C.:n liepeilla. Starbucksin kahvi maistui ja siina sitten nauttiessamme olostamme ajauduimme keskusteluun muutamien vanhempien rouvashenkiloiden kanssa, jotka olivat matkallaan D.C.:sta kohti kotia. Siina sitten rupateltiin mukavia, ja kerroimme tietysti olevamme harvinaisen monimuotoinen poppoo eri puolelta maailmaa. Vanhemmat rouvat kyselivat tietysti mista pain ollaan jne ja missa koulussa...vastailtiin ja kohteliaasti kehuttiin tietysti Yhdysvaltoja ja sitten eras heista kommentoi yllattaen: "Eiko olekin tama USA hieno maa? Paras kaikista eiko vain?" Hmmm...niin joo..mitahan siihen sitten sanoisi. Emme kommentoineet mitaan. Joka tapauksessa toivoteltiin hyvat jatkot ja jatkettiin matkaa, Starbucksin vietteleva kahvin maku suussa. Tuo kahvi on muuten parasta mita USA:ssa olen juonut. Onhan se kalliimpaa mutta lahempana sita makua johon olen kotona tottunut. Esim yliopiston ruokalan kahvi on aikamoista myrkkya, sori vaan.

Matkamme jatkui kohti paamaaraa, bussiryhmamme toisen ryhman oli alun perin tarkoitus menna vierailemaan Pentagonissa, mutta siella tapahtuneen hassakan (en oiken tieda mita oli tapahtunut, joku oli kai yrittanyt ammuskella jne) joten kaikki vierailut oli peruutettu. Mentiin siten koko porukalla ottamaan selvaa tarkeimmista nahtavyyksista. Kaytiin mm. kaupungin merkittavimmassa rakennuksessa, kongressitalo Capitolissa, jossa kokoontuvat USA:n senaatti ja edustajainhuone. Oli ihan vierailun arvoinen paikka. Meille oli jarkatty opastettu kierros sisaltaen lyhyen esittelyvideon seka kuljeskelua itse rakennuksessa. Alla vahan kuvia..

Capitolissa tuli ekaa kertaa reissun aikana tunne etta kyseessa on vahan vanhempi pytinki..paljon Euroopassa reissaanneena on tutuksi tulleet monet historialliset kaupungit ja taytyy sanoa etta USA:ssa kaipaa toisinaan tuota vanhaa, muinaisten aikojen henkea huokuvia rakennuksia ja itse historian siipien havinaa! Tietysti taytyy myontaa etta Yhdysvallat on suht nuori valtio verrattuna moniin Euroopan maihin joten eihan niita antiikinajan rakennuksia ihan noin vain loydy. Itse Capitol oli kuitenkin ihan arvokkaan olonen paikka. Vierailun myota herasi kiinnostus syventya taman maan poliittiseen jarjestelmaan tarkemmin, niinhan se yleensa on etta kaytya itse paikan paalla on innokkaampi kuulemaan lisaa kyseisesta menosta. Nain se on ainakin omalla kohdalla.

Perjantaina oli jatetty myos vapaa-aikaa, ja paadyimme muutamien ystavien kanssa Georgetown -nimiseen kaupunginosaan. Paikka oli hyvin eurooppalaistyylinen rakennuksineen ja ravintoloineen. Soimme hyvan muttta hieman ylihinnoitellun illallisen (mutta ainahan ne hinnat ovat paakapungeissa kohollaan) ja jatkoimme iltaa parissa baarissa. Baarit olivat melko normeja, varmaan jossakin olisi ollut kunnon yokerhoja (ja kalliita) mutta jatimme ne talla kertaa valiin. Kunhan vain naatiskeltiin olosta ja ihmettelimme ymparillemme koska ei sita ihan joka paiva D.C.:n paase.

Takaisin hotellissamme piti olla ennen klo 1 aamuyolla. Tassapa muuten jannittava yksityiskohta matkastamme...koska reissu oli NCSU:n sponsoroima, kokonaiskustannukset olivat vain 100 donaa per nuppi sisaltaen matkat, hotellimajoituksen kahden hengen huoneissa (huoneissa tosin nukkui nelja tyyppia), paasylipun lauantai-illan improteatteriesitykseen seka metrolipun lauantaille. Hyva diili MUTTA kaantopuolena oli sitten saannot: takaisin hotellissa piti olla siis ennen yhta ja kaikista huoneista piti valita ns call person jonka piti ilmoittaa matkanjohtajallemme etta kaikki ovat huoneessa. Ihme ettei johtaja tullut kuitenkaan tarkastuskierrokselle, vaan uskoi melkoisen helposti  etta kaikki olivat paikalla. Ja melko lainkuuliaisia oltiinkin, ihme kylla lahes kaikki matkalaiset taisivat olla takaisin majapaikassa molempina iltoina yhden pintaan. Ja toiseksi, alkoholihan oli kiellettya koko reissun ajan. Meita vannotettiin etta vaikka oltaisiin yli 21-v niin baarissa ei sitten juoda muuta kuin mehua ja limpparia...voi vaan arvata kuinka moni yli-ikainen tuota kaskya noudatti.:D Tavallaan ymmarran kylla tuon saantojen tiukkuuden koska kyseessa oli koulun matka mutta silti: ilmassa oli kylla holhouksen makua, jos 24-vuotiaana pitaa varoa mihin aikaan tulee takaisin hotelliin niin vahan oudolta se kieltamatta tuntuu. Armeija-ajat ovat kuitenkin jo ohi omalta kohdalta...

Lauantaina kaytiin kattomassa Washington monumentti, siis se korkea pylvas keskella kaupunkia. Otettiin hissi ylos ja kivaltahan se kapunki naytti, oli viela tosi mainio saa niin kylla kelpasi. Lisaksi kaytiin kattomassa Obaman majatalo (ei nakynyt miesta puutarhahommissa pihalla, damn), vierailtiin eraassa kaupungin lukemattomista museoista, Holocaust Museumissa. Kaupungin kulttuuritarjonta naytta olevan todella hyva, museoita riittaa vaikka muille jakaa ja ne ovat ilmaisia. Washingtonin monumenilta on lyhty matka toisella vaikuttavalle monumentille, Lincoln Memorial -kohteelle. Alla fotoa, ensimmainen otettu Washington-monumentin huipulta ja toisessa Lincoln Memorial.

“In this temple, as in the hearts of the people for whom he saved the Union, the memory of Abraham Lincoln is enshrined forever"

Lauantai-iltana kaytiin kattomassa kunnon improvisaatioteatteriesitys John F. Kennedy Center for the Performing Arts nimeltaan "Shear Madness". Oli muuten mainio! Sunnuntaina kaytin viela ennen kotiinlahtoa tutustumassa sotilashautuasmaa Arlingtoniin, jossa kuulemma vierailee noin nelisen miljoona ihmista vuosittain. Aikamoista. Hautausmaalta loytyy mm. J. F. Kennedyn seka hanen perheensa haudat. Vaikuttava, mieleenpainuva ja kieltamatta hieman kolkko kokemus oli kavella tuona aurinkoisena sunnuntaina hautojen ymparoidessa meita kulkijoita, muistuttaen etta kaikki on loppujen lopuksi katoavaista...

Reissu oli siis kaikin puolin oikein onnistunut, nakemista riitti ja paakaupunkiin pitaa kylla joskus paasta takaisin. Olin vaikuttunut kaupungin siisteydesta ja rauhallisuudesta, kadut olivat erittain siistissa kunnossa ja nayttaa silta, etta paakaupungista pidetaan selvasti huolta. Toisaalta olisihan se melko jarkkya jos USA:n paakaupungin annettaisiin rapistua kaikessa rauhassa...:P Leppoisin mielin palailtin kohti Pohjois-Carolinaan ja viimeiseen viikkoon ennen Spring Breakia.

Suomalainen musiikki ja sen melankolia on ollut toisinaan kuuntelussa taalla. Kylla sita vaan kaipaa, on se janna! Tassapa eraan mahtavan biisin sanotuksia. Seuraavaan kertaan, hyvat lukijat.

"Vaikka mä elän kuin viimeistä päivää
Kiellän sen olevan viimeinen
Kavahdan terveen järjen häivää
Elämää vierastan, ihminen

Suuria, turhia toimia piirrän
Elämänkaarta kun suunnittelen
Sinutkin usein mä huomiseen siirrän
Tänään kun kanssasi ehdi olla en

Ja toisten jos manalle menneen kuulen
Vähänpä viisautta siitäkään saa
Ikuiseksi elon onneni luulen
Kunnes mun kummullani veisataan

Ja silloin puustani putoaa viimeinen lehti
Yö vie haaveilijan
Hetkisen ihminen elämään ehtii
Kaikki me kuolemme pian

Ihminen on kuin kärpänen täällä
Vaikka se toisin toivoa vois
Varjot kun värjyvät päiden päällä
Hetkessä huitaistaan kaikki pois

Siis missä on rakas tai ystävä parhain
Siellä sun paikkasi tänään jo on
Kaikki me lähdemme liian varhain
Kuoleman kankeuden karkelohon

Vaikka mä elän kuin viimeistä päivää
Kiellän sen olevan viimeinen
Kavahdan terveen järjen häivää
Elämää vierastan, ihminen"

Jarkko Martikainen: Kaikki me kuolemme pian 

SPRING BREAK !!

Jepulis jepulis, se on nyt taalla.
Kauan odotettu, kaivattu, haluttu, pelatty.
Toivottu katko arjen aherruksesta.
On aika seikkailuun, kohti aurinkoa ja villia viikkoa.
Spring Break 2010 - it's here!

Ihan kohta lahdetaan. Road trip - odotan innolla. Porukkaa lahtee taalta monikulttuurisuuden valtameresta noin parikymmenta unohtumattomalle reissulle. Matkareittimme on seuraava:

RALEIGH - SAVANNAH (Georgia) - MIAMI (Florida) - FORT LAURERDALE (Florida) - BAHAMA - FORT LAURERDALE - RALEIGH.

Nailla mennaan Tosin juuri tulleen tiedon mukaan on vahan ongelmia auton vuokrauksessa. Ensimmainen plaani oli jattaa auto Fort Lauderdaleen ja vuokrata uusi auto ensi viikon sunnuntaina kun alamme palata kohti Pohjois-Carolinaa. Saimme kuitenkin kuulla etta auton jattaminen eri paikkaan kuin mista se on vuokrattu maksaa ylimaaraset 300 dollaria!! Ei sitten jateta autoa vaan pakko vuokrata koko viikoksi, tulee nakojaan halvemmaksi. Taidetaankin itseasiassa vaihtaa vuokrausfirmaakin, katotaan nyt millon paastaan tien paalle:D aikamoista saatamista..katotaan muuten monta kertaa eksytaan, ei ole GPS:aa autossa mutta vanhalla kunnon kartalla parjaa aina eiko vaan..

Viimeset kaksi viikkoa ovat olleet melko tyontayteisia, tuntuu etta koetta ja testia ja esitelmaa on ollut ihan riittamiin. Opettajat nakojaan haluavat puristaa meista mehut ennen lomaa:P Kuitenkin on selvitty, voittajia ollaan ja matka voi alkaa. Toivottavasti on ny kaikki tarpeelliset paperit ja lomakkeet messissa, Bahama kun ei ole Yhdysvaltoja niin passit, DS-lomakkeet yms lippulappuset tarvitaan...Asken juuri tajusimme etta laivamatkoja varten pitaa tayttaa viela ylimaaraiset embarkation-lomakkeet, hyva etta tajuttiin tassa vaiheessa eika vasta terminaalissa. Mukaan lahtee lisaksi aurinkorasvat, hatut, aurinkolasit eli arskat.

Saa on taas vaihdellut sateesta erittain aurinkoiseen ja lampimaan. Lunta ei sentaan ole talla viikolla tullut. Toivottavasti ei tule myoskaan Bahamalla...Tiistaina oli noin 22 astetta lammin ja talta naytti Alexanderin etupiha. Oli pienia motivaatiovaikeuksia pysytella kirjastossa lukemassa tenttiin:P

Jep mut nailla mennaan. Jiihaaa, SPRING BREAK;)

Seikkailu Washington D.C.:ssa

Jiihaa,

nyt on nahty sitten taman maan paakaupunki, Washington D.C. Kaytiin siella viime viikonloppuna kolmen paivan reissulla ja mukavaa oli!! Tuli nahtya tarkeimmat nahtavyydet, mm. Washington Monument ja Capitol. Oltiin reissussa siis perjantaista sunnuntaihin, bussimatka kesti noin 4,5 tuntia. Matkaan lahdettiin jo aamukuudelta, ja ihan hyva niin silla jai koko perjantai aikaa tutustua Washington Cityyn.

En nyt talla kertaa lavertele liikoja vaan antaa kuvien puhua puolestaan. Tarkempaa selostusta matkasta myohemmin..

Appalakeilta kohti paakaupunkia

 Moro Suomeen,

kello on jo vaikka mita yli puolen yon ja aamulla pitaisi herata jo puoli kuusi, mutta tassa kuitenkin summattuna muutamia tarkeita juttuja kuluneen viikon varrelta. Tulevana viikonloppuna suunnistamme muutaman kymmenen hengen porukan voimin USA:n paakaupunkiin eli kohteena on Washington D.C.! Lahdemme matkaan aamusta bussilla ja tarkoitus saapua kohteeseemme noin puolenpaivan tienoilla. Reissu on NCSU:n sponsoroima "opintomatka", joka kustansi meille opiskelijoille vain 100 dollaria sisaltaen matkustuksen ja yopymiset kahdeksi yoksi hotellissa (majapaikan pitaisi nakojaan olla melkosen hyva, tassa linkkia http://www.capitolskyline.com/, ainakin keskeisella paikalla). Koska joudun (voi harmi) olemaan poissa kursseilta huomenna, Alexander Global Villagen pomo kirjoitti mailin proffillemme jotta huominen on sitten sallittu poissaolo. Saatekirjeesta poimittua seuraavassa: "In an attempt to provide NC State University students with a unique educational and diverse experience, University Housing, in collaboration with the College of Humanities and Social Sciences (CHASS), is taking a group of Alexander Global Village residents to Washington D.C. 32 international and American students will be attending this excursion."

Hieno homma etta tallaista jarkataan, olin myos onnekas etta paasin mukaan, koko asuntolasta vain muutama kymmen paasi mukaan. Nopeat syovat hitaat ja niin pois pain..Toivotaan etta tulee hjuva reissu, odotukset on ainakin korkeella! Pitaa yrittaa kayda viemassa Obabamalle terveisia Valkoiseen taloon, toivottavasti onnistun:P pitakaahan siis peukkuja.

Viime viikko oli mukavan letkea, kuten edellisessa tarinassa kerroin niin kaytiin keskiviikona sushilla isolla porukalla juhlistamassa Kamanin synttareita. Alla fotoja Sushiblues Cafe'sta.

 

Viikko jatkui iloisissa merkeissa ja huipentui rentouttavaan viikonloppuun. Kaytiin siis Lansi-Virginiassa laskettelemassa noin kymmenen hengen porukan voimin. Perjantaina tosin koitti surun paiva suomalaisille kun tuli kunnolla turpaan USA:lta jaakiekossa Vancouverissa , onneksi kuitenkin tuli pronssia lopulta. Ei ollut mikaan maailmanvalloittajafiilis istua ainoana suomalaisena kannustamassa kotomaata kun tulos naytti 6-1 USA:n hyvaksi. No tappio on nieltava, hukutin sen Turkinpippuriin ja tuskastuneena tarjosin sita pahaa-aavistamattomille usalaisille. Hauskaa oli katella ilmeita pippurijauheen vallatessa suun...Perjantai-iltaa vietimme porukalla juhlistaen itavaltaisen vaihtarin Verenan synttareita Applebee's -nimisessa ravintolassa. Illalla vasymys kuluneesta viikosta oli sen verran kova, ettei mieli tehnyt bilettamaan vaan paatime valtaosan kanssa menna safkattuamme takaisin Alexanderiin ja valmistautumaan lauantain hiihtokoitosta varten. Lahdimme matkaan kolmella autolla, kuuden pintaan lauantaiaamuna. Meikapoika istui Martinin (tanskalainen vaihtari) autossa ja mukavasti McDonaldsin ei-niin-herkullisen aamiaisen jalkeen vaivuin uneen.  Ehdin varmaan nukkua jotain puolisen tuntia kun herasin ja tajusin etta ollaan pysahdytty pientareelle. No siina sitten vahitellen tajuttuani maailman menosta jotakin huomasin etta takanamme oli poliisi. Martin jai kiinni ylinopeudesta, vauhtia oli 18 mailia tunnissa liikaa ja seurauksena oikeudenkaynti Martinille. Ihme menoa, ei sitten voinut poliisi sakkoa kirjoittaa siina samassa paikassa vaan ajajamme taytyy ilmestya oikeuteen kuukauden kuluttua. Saas nahda mika tuomio lankeaa...ikava juttu joka tapauksessa.

Matka jatkui muuten oikeen hyvin, mita nyt vahan eksyttiin mutta lopulta paastiin majapaikkaan, Sleep Inniin joka oli vajaan puolen tunnin matkan paassa hiihtokeskus Winterlandista. Lunta oli yllattavan paljon, ja Martinin Mustang ei ihan taipunut joka tilanteessa lumen herraksi joten matkustajat paasivat myos tyontohommiin. Mutta liikuntahan on aina hyvasta eiko vaan:D Itse hiihtokeskus ei nyt ollut mikaan Alppien ihmemaa vaikka Appalakkien seuduilla oltiinkin. Rinteita oli jonkin verran, mutta esim Yllaksen tunturit pesivat taman paikan selkeasti. Ilma oli suht pilvinen koko viikonlopun, lauantai-iltana sateli lunta ja sade jatkui pitkalle yohon. Sunnuntaina olikin hyva laskukeli puuterilumen keskella ja suksi luisti mainiosti. Jotain kertoo raittiin ulkoilman vaikutuksesta se, etta yritimme saada kokoon afterski-partya hotellissamme laskupaivan jalkeen lauantaina mutta epaonnistuttiin melkoisesti:D Veto oli poissa ja lopulta paadyimmekin porukalla kollektiiviseen lohoamiseen, tuijottamaan telkkaria ja nauttimaan muutama sivistynyt annos alkoholia.

Kaksi matkassamme ollutta brittia, John ja Aaron paattivat repasta ja ilmestyivat laskettelemaan yllaan Batman & Robin -kostyymit. Puvut herattivat suuresti hilpeytta koko hiihtokeskuksessa, syina A) kummatkin olivat joko ekaa tai toista kertaa suksilla rinteessa ja B) puvut olivat suoraan 60-luvun camp-Batman -sarjasta. Oli siina monella lapsella ja miksei vahan vanhemmallakin suut pyoreena kun Dynamic Duo lasketteli pitkin rinteita, valokuvia halusivat monet ottaa ja maine supersankareista kiiri kaikkialle Winterlandiin.. Alla vahan fiiliksia viikonlopun hulvattomasta reissusta.

 

 

 

 

 

Sunnuntaina alkuillasta saavuttiin takasin Raleighin ja kulunut viikko onkin mennyt pitkalti kouluhommissa. On ollut paria koetta, raportin kirjotusta, gradun hiomista ja tanaan oli lyhyt suullinen esitelma englannin tunnilla (tehtiin kaverin kanssa mainos salmiakista ja lopuksi tarjosin herkkua muille kurssilaisille..kyselin sitten opettajaltamme miten mahtoi salmiakki maistua ja rouva vastasi diplomaattiseen tapaan etta "erilaiselta". Eli eipa tainnut maistua...:P

Myos sinfoniaorkesterissa on tullut kaytya maanantai-iltaisin. Toissaviikolla oli tuskasen kuulosta. suoraan sanottua - en ollut ite harjotellut biiseja yhtaan mutta eipa nakojaan ollut moni muukaan. Talla viikolla oli jo valoa tunnelin paassa, omatoiminen harjoittelu oli tuottanut tulosta ja biiseissa paastiin ja musiikin tekemisen makuun. Eilen iltana kavin katsomassa Martin Scorsesen uutukaisen "Shutter Island", ihan alyttoman kova leffa! Tykkasin tosi paljon, paras elokuva tahan mennessa tana vuonna. Sosiaalipsykan kurssilla ollaan kateltua patkia parista leffasta, tanaan vuorossa oli Milos Formanin "Amadeus", joka valottaa katsojille erittain onnistuneen kuvauksen Wolfgang Amadeus Mozartin elamasta. Saa on ollut hyvin erikoinen tala viikolla kuten koko taalla olo ajan - milloin sataa lunta, milloin paistaa aurinko lamposta, milloin on taas hyytava tuuli. Tulis vaan ny mahdollisimman akkia kunnon kevat!

Eihan tassa kummempia, viikon paasta alkaa jo Spring Break. Nyt rentouttavaan viikonlopun viettoon ja nokka kohti paakaupunkia. Mp3'soitin taynna hyvaa musiikkia niin jaksaa muutaman tunnin bussireissun. Hyvalla fiiliksella etiapain!