Viimeisia paivia viedaan

Kuukauden valloituksemme Euroopassa alkaa olla vahitellen paketissa. Tuntuu itseasiassa melko uskomattomalta, etta lahdemme huomenna paluumatkalle kohti koti-Suomea. Olemme paasseet reissumme viimeiseen kohteeseen, Berliiniin, ja nyt kahden taalla vietetyn paivan jalkeen tuntuu, ettei reilia olisi voinut parempaan kaupunkiin paattaa. Ensinnakin hostellimme on loistava, sen henkilokunta on kuulemma saanut jonkin palkinnon palvelualttiudestaan ja todellakin hyvasta syysta! Vinkkeja tutustua Berliiniin eri tavoin on sadellut, seka palvelu ja ilmapiiri kaiken kaikkiaan tassa "Jet Pack" -hostellissa on rento ja kotoisa. Kun respan mies kuuli, etta olemme Suomesta, han lausui heti pari sanaa suomeksi, kuten sauna ja salmiakki (salmiakki ei kuitenkaan kuulunut hanen suosikkeihinsa, han kertoi kerran maistaneensa sita ja oli kuulemma ollut karmea kokemus). Suomalaisia vieraita on riittanyt siis tassa hostellissa aiemminkin. Asumme taallakin dormeissa, nykyisessa huoneessamme nukkuu yhteensa kahdeksan ihmista.




Saavuimme Berliiniin tiistainaamuna kasin aikoihin. Oli luksusta nukkua makuuvaunussa, vaikka samassa pienessa hytissa nukkuikin kuusi ihmista. Uni tuli kuitenkin nopeasti simmuun ja aamulla Puolan maa oli vaihtunut Saksaksi. Otimme heti tiistaina n. neljan tunnin opastetun kavelykierroksen, jolla kaytiin tsekkaamassa Berliinin tarkempia nahtavyyksia, kuten Branderburgin tori, Museosaari ja Unter den Linden -katu. Tietysti kavimme katsomassa myos paikan, jossa on viela jaljella osa kuuluisaa Berliinin muuria. Opastuskierros oli hyvin kattava ja oppaamme kertoi mielenkiintoisia tarinoita kaupungin historiasta, ja historiaa talla kaupungilla todellakin riittaa! Kaiken lisaksi kierros oli ilmainen, mika on opiskelijalle pelkkaa plussaa.





Eilen kavimme katsomassa mm. Berliinin tunnetun tavaratalon, KaDeWen ja ajoimme metrolla ympari kaupunkia katsellen eri paikkoja. Tuli myos maistettua erasta saksalaista herkkua, currywurstia, joka oli hyvin makoisaa. Sehr gut! Illalla teimme ns. Pub Crawl -kierroksen, jossa kavimme tutustumassa Berliiniin eri baareihin ja klubeihin. Samalla tutustuttiin ihmisiin eri puolilta maailmaa, lappaa tuli heitettya niin australialaisten, amerikkalaisten kuin brasilialaisten kanssa. Mieleenpainuva ilta!

Tanaan kasilla on siis viimeinen paiva, otetaan viimeiset ilot irti tasta reissusta ennen kuin paluu kotiin koittaa. So, auf wiedersehen! Tavataan Suomessa.

P.S. Yritan lisailla tanne kuvia reissultamme palattuani kotiin.

Dzień dobry! (eli hyvaa paivaa)

Junat ovat kuljettaneet meidat seikkailijat, Euroopan suuret valloittajat, tanne Puolaan. Olihan se taas aikamoinen junareissu, sellaiset 20h kesti tulla Bukarestista, mutta ei yhtaan kaduta etta sinne lahdettiin. Oli siistia nahda Romaniaa ja sen eksoottista kulttuuria. Tuskin tuohon maahan tulisi muuten lahdettya paitsi nain reilauksen merkeissa. Lahdimme perjantaina Bukarestista iltapaivalla viiden aikoihin, emme saaneet paikkaa makuuvaunusta joten vietimme yon istumapaikoilla. Euroopassa yleiset ns. kuuden ihmisen hytit eivat paljoa mahdollista suurta jalkatilaa, silla istumapaikat sijaitsevat vastakkain. Paljoa ei siis tuona yona nukuttu, mutta olen taman loppumatkan nyt silla periaatteella etta Suomessa ehtii taas nukkua..viimeiset reissupaivat vedetaan taysilla!

Meidan oli maara vaihtaa junaa Budapestissa, mutta juna Bukarestista oli ratkaisevat minuutit myohassa, joten jatkoyhteytemme oli juuri ehtinyt lahtea. Olo oli melko uupunut ja tokkurainen lauantaina kuudelta aamulla, kun yritimme miettia seuraavaa siirtoamme. Onneksi aseman infopiste palveli meita ja kertoi etta seuraava juna Krakovan suuntaan lahtisi kymmenen maissa. Paatimme Mikon kanssa lahtea tuolla junalla ja talla tavoin meille jai pari tuntia aikaa ihmetella Budapestin elamaa. Kavimme mm. katsastamssa eraan suht upean kirkon aseman liepeilla, hankimme evaat marketista ja pysahdyimme eraaseen katuvarsikahvilaan aamusumpeille. Oli muuten loistavaa ettei lampotila enaa Unkarissa eika taalla Puolassa ole ollut likimainkaan Bukarestin tasoa. Perjantaina lampotila kipusi parhaimmilaan 42 asteeseen mika todellakin on LIIKAA! Tosin Mikon seta Matti kertoi noiden lukemien olevan heille aivan normaalia..

Budapestista hyppasimme siis seuraavaan junaan, joka kuljetti meidat Tsekin puolella olevaan pieneen kaupunkiin nimelta Breclav. Myos siella meille jai pari tuntia aikaa katsella ymparillemme, mika oli todella positiivinen asia, tuollaiset monen tunnin junareissut vaativat taukoja. Ehdin maistaa tuopin tsekkilaista olutta (ei turhaan sanota Tsekin oluen olevan loistavaa, se on nyt henkilokohtaisesti todettu:)), paikallista jaateloa (oli muuten halpaa, pari palloa n. 70 senttia!


Viimeinen junamatka oli siis Breclavista tanne Krakovaan, jonne saavuimme lauantai-iltana yhdeksan aikoihin. Hyva homma etta keksimme tulla tanne, olemme nimittain viettaneet pari todella unohtumatonta paivaa taalla. Kaupungissa asuu n. 750 000 asukasta ja varsinkin vanhankaupungin alue todella nakemisen arvoinen. Varasimme Bukarestista hostellin, joka sijaitsi mainiolla paikalla Krakovan keskustorin, Rynek Głownyn vieressa (kuva http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuva:Krakow_rynek_02.jpg)




Kyseinen aukio tuntui sykkivan elamaa, kun saavuimme sinne lauantai-iltana. Aukio oli taynna ravintoloita, ihmisia oli paljon ja saimme tilaisuuden seurata erasta showta, jossa ihmiset taiteilivat tulisten keppien kanssa heitelen niita valilla ilmaan ja tehden eri temppuja. Vaikuttavaa!

Loydettyamme hostellin suihku oli enemman kuin tervetullut. Tuntui kuin samalla iso kerros likaa olisi lahtenyt ihosta irti, olihan siina ehditty hikoilemaan junassa muutaman tunnin verran edellisen vuorokauden aikana. Olo oli kuin uudella ihmisella peseytymisen jalkeen, ja paatimme viela lahtea etsimaan hyvaa ravintolaa koska olimme todellakin ansainneet hyvan aterian junailun jalkeen. Hinnat eivat taalla ole onneksi Suomen tasoa, soimme hyvat sapuskat aukion vieressa olevassa ravintolassa ja itsea ei tarvinnut maksaa kipeaksi..Ruoan jalkeen paatimme viela kayda katsastamassa eraan lahistolla olevan jazzbaarin, joka oli viihtyisa paikka. Ikava kylla meneillaan ollut keikka oli juuri loppumassa kuin paasimme sinne. Onneksi eilisiltana oli parempi saka, loysimme eraan toisen jazzmestan, jossa lavalla oli naisvokalisti. Hieno tulkitsija!

Kun kerran Krakovaan asti tulimme, ei surullisenkuuluisaa Auscwitzia voinut sivuuttaa. Otimme eilen bussin, joka vei suoraan Auschwitzin museon portin eteen. Matka sinne kesti n. reilut puolitoista tuntia ja hauska sattuma oli, etta edessamme istui kaksi suomalaista reilaajaa, Samuli ja Antti, joiden kanssa vietimmekin koko eilisen paivan. Hauska yhteensattuma oli viela sekin, etta Samuli opiskelee Jyvaskylassa ja asuu n. kilometrin paassa meitsista! Elama on toisinaan ihmeellista. Samalla reissulla tutustuimme myos kahteen Englannista kotoisin olevaan tyttoon, ja vietimme eilen kuudestaan mahtavan paivan.

Mita itse Auschwitziin tulee, niin vetihan sen kaiken kasittamattoman kamaluuden nayttamopaikan nakeminen melko hiljaiseksi. Otimme opastetun kierroksen, joka kesti kolme ja puoli tuntia, sisaltaen englanninkielisen opastuksen ja bussikyydin myos Birkenauhun, ns. Auschwitz II -keskitysleirille, joka sijaitsee Auschwitzin vieressa. Jo ensimmainen naky, keskitysleirin portilla lukeva "Arbeit macht frei" -kyltti sai aikaan kylmia vareita.




Noiden kolmen ja puolen tunnin aikana naimme parakkeja, krematorioiden raunioita ja yhden itseasiassa lahes vahingoittumattomana sailyneen krematorion, jossa kavimme myos sisalla. Melko puistattava kokemus. Eraaseen, aikanaan vankien asuintalona toimineeseen rakennukseen, oli koottu vangeilta jaaneita tavaroita. Esimerkiki eras huone oli taynna kenkia, jotka aikanaan olivat kuuluneet lapsille, aikuisille, vanhuksille jne..Tuon kenkameren nakeminen auttoi mielestani hyvin konkretisoimaan sen kaiken tuhon laajuutta ja kasittamaan sen, kuinka paljon ihmishenkia loppujen lopuksi menehtyi noilla leireilla. Kaiken kaikkiaan vierailu Auschwitzissa oli melko rankka kokemus, mutta todellakin kokemisen arvoinen, silla tuo kaikki on historiaa ja ollut todellista elamaa.


Tanaan otimme Mikon kanssa bussin, joka kierratti meita ympari kaupunkia. Naimme mm. eraan Krakovan tunnusmerkeista, Vavelin linnavuoren ja katedraalin ja nyt loppupaivan aiomme ottaa rennosti ja ilon irti viimeisista hetkista Puolassa. Illalla lahtee yojuna kohti Berliinia, viimeista etappia ja talla kertaa meilla on paikat makuuvaunussa!

Vuoria, maisemahisseja ja unohtumattomia elamyksia

Olemme viettaneet Romaniassa nyt kolmisen paivaa, ja huomenna olisi tarkoitus jattaa tama maa taaksemme ja siirtya eteen pain. Reilia on jaljella viikko, ja paatimme Mikon kanssa ottaa seuraavaksi etapiksemme Puolan ja sielta Krakovan kaupungin. Katsoimme nyt illalla bahn.de -saitilta (loistava sivusto muuten) huomenna lahtevia junia ja pienen pahkailyn jalkeen paatimme lahtea huomenna Bukarestista iltapaivalla 17 aikoihin lahtevalla junalla kohti Puolaa. Vaihtoja tulee muutama kappale, mutta sehan ei meita haittaa, silla olemmehan jo tottuneita junalla reissaajia...

Reittimme tulee kulkemaan Budapestin, Brecklavin ja Katowicen kautta Krakovaan, ja jos kaikki kay miten on suunniteltu, meidan pitaisi saapua maaranpaahamme lauantaina iltapaivalla. Matkustamista tulee siis taas jonkin verran, mutta jarkeilimme etta joka tapauksessa tama ratkaisu on paras. Jaapahan meilla siten enemman aikaa hengailla Puolassa kuin jos yopyisimme pe-la valisen yon jossain Unkari-Slovakia -akselilla ja aikaa kuluisi talloin enemman.

Nama kuluneet kaksi paivaa olivat mieleenpainuvat. Olemme olleet todella hyvassa hoidossa taalla Romaniassa Matin ja Manuelan vieraina. Eilen lahdimme ajamaan siis kohti vuoristoseutua, paikkoja nimeltaan Breatsa ja Sinaia. N. vajaan kahden tunnin ajomatkan paassa Bukarestista sijaitsi M&M:n ns. kesapaikka, joka on uskomattoman mukavalla paikalla pienessa laaksossa kukkuloiden valissa.

Kesatilalla, johon kuului paarakennus, vierasaitta ja laaja pihapiiri, vallitsi sellainen rauha, joka oli todella tervetullutta reilaajan ruumiille ja mielelle: olimmehan viettaneet lahes koko kuluneen kuukauden melko hektisissa oloissa vaeltaen kaupungista toiseen.

Jo naiden kolmen paivan aikana on helposti tullut huomatuksi se, etta liikennekulttuuri Romanian ja Suomen valilla on melko erilaista. Itse en esimerkiksi tulisi ensimmaisena ajamaan autoa tanne, nimittain sellainen tietty rauhallisuus, johon olemme Suomessa tottuneet, loistaa mielestani poissaolollaan. Taalla ei nimittain saa olla liian kiltti esimerkiksi vaihtaakseen kaistaa ja ohittaakseen. Sekaan vaan tietylla royhkeydella ja periksiantamattomuudella, se tuntuu auttavan paljon.

Soimme todella maukkaan illallisen Matin ja Manuelan kesapaikassa ulkona kuun, tahtien ja ulkolyhtyjen valaisemina, kyseisessa paikassa ei nimittain ollut sahkoja. Tunnelma oli loistava, nimittain mikapas siina oli fiilistellessa ulkona pimenevassa elokuun illassa, hyvassa seurassa nauttien elamasta. Tamankaltainen rauhoittuminen keskella reilia oli enemman kuin kohdallaan. Jalkiruoaksi saimme poimia paarynat pihalla kasvavasta paarynapuusta, ja oli sekin melkoinen kokemus, silla ei joka paiva paase syomaan tuoreita paarynoita suoraan puusta=) Matilla ja Manuealla on pihallaan paarynapuiden lisaksi myos lukemattomia omena- ja saksanpahkinapuita.



Hyvin nukutun yon jalkeen lahdimme kohti Sinaiaa ja samalla kohti korkeampia vuoristoseutuja. Sinaian kyla oli mukava tuttavuus, sielta loytyi monia kiehtovan nakoisia taloja, ravintoloita ja linnoja (kuten tama Pelesin loistokas linna alla olevassa kuvassa)



Kavin myos ensimmaista kertaa elamassani ns. maisemahississa, joka vei meidat yli 2 km:n korkeuteen merenpinnasta aivan vuorten huipulle. Kuten varmasti arvata saattaa, maisemat olivat enemaan kuin kohdallaan. Onneksi en karsi (ainakaan kovin pahasta) korkean paikan kammosta, silla kyseinen hissimatka ei valttamatta sovi heikkohermoisille..Ilman lampotila oli paljon matalampi kuin alhaalla kylassa, mika oli suuri helpotus, silla helletta riitti tanaankin enemman kuin suomipoika voi vain kestaa. Kyseiset vuortenrinteet ovat talvisin kovassa laskettelukaytossa ja ehdottomasti tekisi mieli palata tanne joskus tulevaisuudessa talvella ja kokeilla laskettelua.


Nain tanaan myos elamani ensimmaisen karhun. Olimme juuri tulossa autolla vuorten rinteita alas, kunnes yhtakkia tien laidassa naimme herra kontion ihmettelemassa tienvarren elamaa. Olihan siina pakko pysahtya ja ottaa pari kuvaa, tallaista(kaan) ei ihan joka paiva nae. Illan suussa palasimme takaisin Bukarestiin, jossa oli edelleen 34 astetta kellon ollessa jo 21. Suihku oli siis enemman kuin tarpeen...

Sijainti Bucureşti, România

Yeah! Selvisimme junamatkasta, joka alkuun tuntui lahes mahdottomalta tehtavalta. Eihan kukaan taysjarkinen ihminen matkustaisi tuollaista aikaa putkeen, vaihtaen valilla junaa, siirtyen seuraavaan ja taas odottaen maaranpaata, joka odottaa jossain monen monen tunnin paassa. Mutta me, hullut suomalaiset, teimme tuon matkan ja loppujen lopuksi kyseinen reissu sujui ongelmitta.



Saavuimme eilen Bukarestiin, Romanian paakaupunkiin n. klo 14. Edellisena iltana olimme vaihtaneet junaa Budapestissa, jossa meilla jai noin reilu tunti aikaa ihmetella kaupungin rautatieaseman menoa. Meilla oli aluksi hieman vaikeuksia loytaa lippujen myyntipiste (kyseiseen yojunaan oli tehtava nimittain pakollinen varaus), se oli jostain syysta asemalla nurkan takana "piilossa". Onneksi kysyvahan ei tielta eksy, ja saimme lopulta istumapaikat junaan. Junamatka Bukarestiin kesti n. 13 tuntia ja talla kertaa meidan ei taytynyt viettaa yota junan kaytavalla maaten vaan saimme jopa istumapaikat. Luksusta=)


Paljoa ei tullut kuitenkaan nukuttua yon aikana, mutta matka meni hurjasta pituudesta huolimatta suht nopeasti. Alysin nimittain ostaa Zagrebin asemalta pelikortit, ja ne olivatkin kovassa kaytossa matkan aikana ja ovat varmasti myos koko loppuajankin reilistamme junamatkoilla. Oli myos kiinnostavaa katsella maisemia, naimmehan nyt taman junamatkan aikana yhteensa kolme erilaista maata, ensin Kroatia, Unkari ja lopuksi Romania. Saavuimme Bukarestiin Transilvanian kautta ja samalla reittimme varrelle osuivat myos ns. Transilvanian Karpaatit. Romaniassa on paljon vuoristoa, sen huomasimme hyvin matkalla tanne.

Mikon seta Matti oli meita vastassa juna-asemalla. Jos Venetsiassa tuntui olevan kuuma niin taalla oli viela kuumempaa, lampotila eilen, tanaan ja kuulemma monta paivaa tasta eteen painkin on n. 35-40 asteen tienoilla. Saunaa ei siis edelleenkaan ole ikava=P. Vietamme taalla Bukarestissa nyt muutaman paivan Matin ja hanen vaimonsa Manuelan luona. Eilen illalla kavimme tutustumassa laheiseen suureen kauppakeskukseen ja tanaan Manuela kierratti meita hieman keskustassa ja tutustuimme Bukarestin tarkeimpiin paikkoihin, tosin suurimpaan osaan autosta kasin silla ulkona todellakin on kuuma..Onneksi on olemassa kylmailmastointi, myos taalla Matin talossa. Ei tamakaan kaupunki ihan pieni ole, nimittain Bukarestissa asuu n. reilut 2 miljoonaa ihmista.





Kohta aiomme lahta kohti sisamaata, Breatsan ja Sinaian seutuja. Kyseiset paikat ovat kuulemma maisemiltaan hienoja, Sinaialla on talvisin laskettelukeskuksia yms..Mielenkiinnolla odotan mita tuleman pitaa.

Pitka junareissu odottaa..

Talla hetkella huitelemme Kroatian paakaupungissa Zagrebissa. Tulimme tanne pari tuntia sitten Spilitsta ja edessa on lahes vuorokauden reissu junalla, talla kertaa kohti Romaniaa ja Bukarestia. Split oli todellakin kokemisen arvoinen paikka, kaupunki oli mukavalla paikalla meren rannalla ja kaupungin tunnelma kohdillaan. Vietimme ensimmaisen yon Al's Placessa, joka oli taysosuma majoituksen suhteen! Al oli loistava kaveri, han piti lauantai-iltana illanistujaiset hostellissaan vierailleen, tarjosi viinia ja kertoi hauskoja tarinoita. Siina oli isanta kohdallaan! Siina saimme samalla tilaisuuden tutustua toisiimme, vietimme oikein mukavan illan. Aloitimme ensin Alin luona, jonka jalkeen siirryimme tsekkaamaan muutamia kaupungin menomestoja.




Eilen paatimme ottaa lautan Hvarin saarelle, joka sijaitsee noin tunnin laivamatkan paassa Splitista. Saari oli kuin pieni paratiisi, sielta loytyi rantoja, vuoria ja itse Hvarin pieni kyla oli myos tutustumisen arvoinen. Ilma ei ollut siella yhtaan niin tukala kuin toissapaivana, talla kertaa pystyi ottamaan arskaakin ilman hien puskemista heti pintaan. Uimassakin tuli kaytya meressa. Illalla otimme bussin, silla laiva takaisin Splitiin lahti saaren toiselta puolelta. Bussiajelu oli samalla pieni kiertoajelu: bussi mutkitteli ylhaalla vuorten lomassa, ja paikoittain avautui upeita maisemia ulapalle pain. Laiva takaisin Splitiin lahti 23, ja olimme hostellissamme perilla vasta yhden aikoihin. Aamulla heratys oli jo kuudelta, silla junamme kohti Zagrebia lahti jo puoli kasilta ja sita ennen pakkasimme rinkat, teimme todella varhaisen brunssin (spagettia ja pestoa) ja lahdimme kohti rautatieasemaa. Matka kesti n. viitisen tuntia, tosin "muutama" tunti on viela jaljella kohti Bukarestia=P


Suunnistamme seuraavaksi siis Bukarestiin moikkaamaan siella asuvaa Mikon setaa. Mielenkiintoista paasta nakemaan taas uusi maa. Nyt taytyy rientaa, silla juna lahtee vajaan tunnin paasta ja taytyy viela ostaa evaat reissuun. Palataan!

Selvisimme Kroatiaan!

Terve!

Italian ihmemaa on nyt vaihtunut Kroatiaksi, ja kirjoittelen tata merkintaa eraasta nettimestasta hostellimme vieresta. Lahdimme eilen Venetsiasta iltapaivalla, otimme ensin junan kohti Ljubljanaa, Slovenian paakaupunkia, jossa vaihdoimme ensimmaisen kerran junaa kohti Zagrebia, Kroatian paakaupunkia. Toisen kerran vaihdoimme viela junaa jossain pienessa kylassa Slovenian perukoilla. Hauska sattuma oli, etta junassa kohti Ljubljanaa samassa vaunussa oli kaksi suomalaista reilaajamiesta, joten matka kohti Sloveniaa sujui rattoisasti kuulumisia vaihdellen. Kyseiset tyypit olivat lahteneet reilille kaksi paivaa meidan jalkeemme ja hyvin oli tuntunut heidankin reissu menneen tahan asti. Ljubljanassa tiemme erosivat, toivotimme toisillemme hyvaa reissun jatkoa ja jatkoimme kukin omille suunnillemme.

Zagrebissa otimme yojunan kohti Split-nimista kaupunkia, jossa nyt olemme. Ikava kylla yojunassa ei ollut yhtaan nukkumapaikkoja, joten jouduimme tyytymaan kapealla vaunun kaytavalla istuskeluun ja makoiluun, kuten monet muutkin matkustajat meidan lisaksemme. Juna tuntui olevan tupaten taynna! Ei pahemmin viime yona tullut nukuttua, yritimme Mikon kanssa loytaa mahdollisimman mukavat paikat kovalta lattialta, mutta eipa juuri onnistunut. Parisen tuntia sain nukuttua jonkinlaista koiranunta, lisaksi koko ajan oli viela tietty pelko siita, etta joku kenties saattaisi ryostaa kamoja tms..Onneksi mitaan sellaista ei tapahtunut, mutta uni jai todella vahalle. Ei mikaan parhain junamatka elamassani, tosin tamakin kokemus on osa reilia..aina kaikki ei mene kuten alun perin suunnitellaan.



Aamulla noin puoli kasin aikoihin, hieman pokerryksissa paasimme perille Splitiin, ja suunnistimme ensin kunnon aamiaiselle aseman vieressa sijaitsevaan ruokapaikkaan. Hinnat eivat onneksi paata huimaa, saimme melko tukevan aamupalan n. viidella eurolla. (Paikallinen valuutta muuten on kuna, saimmepa taas tutustua uuteen valuuttaan..) Heti juna-asemalla luoksemme tuli monia eri tyyppia ja he kyselivat uteliaasti tarvitsisimmeko kenties majapaikkaa. Emme tarttuneet kuitenkaan tarjouksiin, en tieda kuinka luotettavia kyseiset majoitukset ovat, mutta naiden yleisyydesta olen kuullut useasti puhuttavan, varsinkin Ita-Euroopan puolella liikuttaessa.


Loysimme loppujen lopuksi pienen etsinnan jalkeen mukavan hostellin, "Al's Placen" kaupungin keskustasta. Hostellia pitaa mukava brittilainen kaveri, ja saimme hanelta muutamia vinkkeja mita kaupungissa kannattaa tehda. Otimme nyt iltapaivalla bussin kohti erasta uimarantaa, Split nimittain sijaitsee meren rannalla, Adrianmeren rannalla. Taalla on tanaan ollut todella kuumaa, ja biitsillakin ei kauaa uinnin jalkeen tarvinnut oleilla auringossa kun oli taas melkoisen tuskaiset oltavat. Onneksi nyt illalla jo hieman helpottaa=) Taman illan suunnitelmiin kuuluu ainakin se, etta otamme hieman selvaa kaupungin ilta- ja yoelamasta ja tutustumme hostellimme asukkaisiin: asukkaita on niin Kanadasta, Englannista kuin Itavallastakin.

Itä-Eurooppaa kohti...

Reilimme on tullut puolivaliin, kaksi viikkoa olemme olleet reissussa ja kaksi viikkoa on jaljella. Tarkoitus olisi palata elokuun viimeinen paiva Helsinkiin, jolloin toivottavasti olemme viela hengissa. Hyvin on ainakin sujunut tahan asti..Lisaksi toiveena olisi, etta olemme monia uusia kokemuksia rikkaampia ja viisaampia Euroopan valloittajia. Tuntuu, etta naiden menneiden kahden viikon aikana en ole ikina kokenut ja nahnyt tassa ajassa nain paljon; se kuka sanoo ettei tuttu sanonta "matkailu avartaa" pida paikkaansa, se valehtelee! Kylla reissaaminen avaa silmat ja auttaa nakemaan maailmaa aina hieman uudesta perpektiivista kuin mihin on aiemmin tottunut.




Venetsiassa on vietetty nyt kolmisen paivaa ja huomenna meidan on tarkoitus suunnata kohti uutta maata, paatamme nimittain kohdistaa katseemme Kroatiaan. On ollut hienoa saada viettaa Mikon tutun, Eeron, luona nama paivat; mahdollisuus nauttia todella hyvasta sapuskasta ja majoituksesta hanen luonaan on ollut loistava tilaisuus rentoutua juuri nyt, matkamme ollessa puolivalissa. Myos vaatteiden pyykkaaminen on ollut jees=) Nyt vaatteet on pesty, jotta paasemme ne taas likaamaan matkustaessamme Euroopan rautateilla.


Teimme eilen paivan retken Venetsian edustalla sijaitsevaan saareen nimeltaan Burano. Burano ja Murano ovat Venetsian ehkapa tunnetuimmat saaret. Muranossa tehdaan maailmallakin kuuluisaa murano-lasia ja Burano puolestaan on kuin Venetsia pienoiskoossa, sen kirjavat talot ja kapeat kanaalit tekivat suuren vaikutuksen. Kavimme myos tsekkaamassa Buranon vieressa olevan Torcello-saaren, jossa on Venetsian vanhin kirkko. Kirkon kellotorniin oli mahdollisuus kiiveta ja senhan me tietenkin teimme. Kerran kun on mahdollisuus paasta tutkimaan uusia ja eksoottisia paikkoja niin sehan tehdaan! Paivat ovat olleet taalla hyvin kuumia ja hiostavia koko Italiassa olomme ajan, ja eilen kiivetessamme torniin hiki valui vuolaana ja kunto oli kovilla, mutta nakymat, jotka ylhaalta avautuivat olivat kaiken tyon arvoisia.

Myos itse kirkko oli kokemus. Meilla kavi viela hyva saka ajoituksen kanssa, kirkossa oli juuri silloin menossa Venetsian kaupunginorkesterin(?) kirkkokonsertti ja paasimme nain kuuntelemaan samalla sitakin. Tulomatkalla takaisin Torcellosta Buranoon pistaydyimme oluella ja samaan poytaan tuli istumaan muutamia paikallisia asukkaita. Saimme taten tilaisuuden vaihtaa kuulumisia ja mainitessamme olevamme Suomesta mielenkiinto maatamme ja ihmisia kohtaan oli suuri. Tulipa taas tilaisuus mainostaa saunaa, sisua ja Sibeliusta..



Tanaan kavimme viela hengailemassa Venetsian keskustan alueella, kavimme katsomassa muutamaa must-nahtavyytta, ja nyt illalla kavimme Mikon kanssa syomassa eraassa kahvilassa tiramisut viimeisen Italia-iltamme kunniaksi. Se tiramisu oli muuten todella hyvaa! En ole aiemmin maistanut taalla kyseista jalkkaria, mutta huhuh, se oli loistovalinta! Suosittelen kaikille kyseista herkkua maistamaan kun vierailette Italiassa.




Junamme kohti Kroatiaa lahtee huomenna iltapaivalla neljan aikoihin. Tarkoitus on ottaa ensin noin seitseman tunnin rykaisy Venetsiasta kohti Kroatian paakaupunkia Zagrebia ja sielta heti peraan yojuna etelaisessa osassa sijaitsevaa Split-nimista paikkaa kohti. Mielenkiinnolla odotan tulevaa...Saa muuten nahda onko Kroatian puolella yhta kuuma, taalla ei ole tarvinnut palella. Kuulin, etta Suomessakin on saatu nauttia helteisista ilmoista viime viikkoina. Muutaman kerran on todellakin tehnyt mieli hypata kanaaliin uimaan ja jarjestaa uintikisat Mikon kanssa=P

Vaporettoja, gondoleita ja kapeita kujia

Buongiorno!

Rooma on jatetty taakse, lahdimme sielta maanantaina iltapaivalla kohti Venetsiaa. Vietimme sunnuntain neljastaan Mikon seka huonekavereidemme Friederiken ja Kylen kanssa keskustassa kierrellen ja tutustuen eri nahtavyyksiin. Mikon kunto oli sunnuntaina jo sen verran hyva, etta han jaksoi lahtea mukaan pariksi tunniksi. Kavimme mm. antiikinaikaisessa jumalten temppelissa, Pantheonissa, joka nykyaan toimii katolisena kirkkona. Kyseinen temppeli oli oli todellakin tutustumisen arvoinen paikka. Tassa kuva kyseisesta paikasta: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuva:Pantheon_rome_2005may.jpg

Sunnuntai kuten maanantaikin olivat kuumia paivia Roomassa, joten vetta kului melko suuret maarat kulkiessamme kaduilla. Vietimme mukavan paivan keskenamme, Kyle ja Friederike olivat loistavaa seuraa ja paatimme vaihtaa sahkopostiosoitteita tulevaisuuden yhteydenpitoa varten. Tassa on mielestani juuri eras reilauksen hienoimmista asioista: matkan aikana, jos vain on itse avoin ja haluaa tutustua eri ihmisiin ja kulttuureihin, voi parhaimmillaan laajentaa huimasti omaa tietamystaan eri kulttuureista ja maista tutustumalla kyseisten maiden porukkaan.





Olemme esim. nyt tahan mennessa saaneet kutsun Lyonissa tapaamaltamme Jamesilta Englantiin ja nyt Kylelta Oregoniin, Yhdysvaltoihin. He nimittain sanoivat, etta jos liikumme noilla nurkilla, ilmainen yopymispaikka on tiedossa. Pitaa varmaankin joskus tulevaisuudessa lahtea tapaamaan vanhoja reilituttuja=) Vastavuoroisesti pyysimme Mikon kanssa kavereita kaymaan Suomessa, silla kukaan heista ei ole aiemmin maahamme eksynyt. Varsinkin kertoessamme saunasta, avantouinnista ja kesamokkeilysta jarven rannalla kiinnostus nousi suuresti; voi olla etta saamme joskus vierailijoita=P



Nautimme Rooman tunnelmasta ja pysahdyimme valilla kahville opaskirjamme (Lonely Planetin Europe on a shoestring) suosittelemaan paikkaan. Tassa vaiheessa taytyy kylla kiittaa suuresti kyseista teosta, silla sen avulla olemme selvinneet monesta eri pulmasta. Kartat kirjassa ovat erittain hyvat, ja niihin on merkitty esim. muutamia tutustumisen arvoisia ruokapaikkoja, baareja jne. Lisaksi kirja kertoo kattavasti perustiedot jokaisesta Euroopan maasta. Miinuspuolena tosin on se, etta sivuja ja taten painoa tuolla kirjalla on jonkin verran, se onkin saanut meilta lempinimen "raamattu". Paatimme kokeilla erasta kirjan suosittelemaa kahvilaa keskustassa, joka on ollut jo toiminnassa yli 60 vuoden ajan. Cappucino kyseisessa kahvilassa oli maineensa veroista, ylipaansa kahvi Italiassa on erittain hyvaa.

Mikko meni lepaamaan illaksi takaisin hostelliin, jotta han olisi taydessa iskussa maanantaina. Se kannatti, silla Mikko oli maanantaina paljon terveempi ja nyt jo taysissa voimissa. Olen iloinen, etten itse saanut tautia (pitaa koputtaa puuta), toivottavasti ei tule koko reissun aikanakaan. Jatkoimme iltaa kolmisin, kavimme mm. katsomassa Fontain de Trevin suihkulahdetta iltavalaistuksessa ja kavimme viela Trasteveren kaupunginosassa, mita pidetaan ns. Rooman yoelaman keskuksena. Porukkaa oli todella paljon liikkeella, huolimatta siita etta oli sunnuntai.






Maanantaina kavimme viela katsomassa Pietarinkirkon aukiota ja kirkkoa ulkoapain, alunperin tarkoituksenamme oli kayda Vatikaanissa, mutta nahtyamme jonot Vatikaanimuseoihin paatimme jattaa vierailun toiseen kertaan. Jono oli uskomattoman pitka, ja siina helteessa oli muutakin tekemista kuin jonottelu tuntikaupalla. Onpahan ainakin syy tulla kaymaan Roomassa toisen kerran. Iltapaivalla otimme junan Venetsiaan, myohastyimme ensimmaisesta, mutta onneksi seuraava lahti kahden tunnin kuluttua. Jaipahan siina aikaa ottaa rennosti, kirjoitella postikortteja ja katsella Rooman rautatieaseman vilinaa.

Saavuimme illalla Venetsiaan, ja on huippua etta meidan taalla olon ajan meilla on ilmainen majoitus. Eras Mikon tuttu, Eero, asuu taalla, ja paatimme suunnitellessamme reissua kysya huviksemme hanelta josko kenties saisimme majapaikan. Sehan onnistui ja taalla ollaan. Asunto on hieno ja Eero mukava tyyppi! Kavimme eilen tutustumassa Venetsian ihmeelliseen maailmaan. Hauskaa etta taalla kaikki todella tuntuu olevan veden ymparoimana, bussitkin ovat vaporettoja, ns vesibusseja, jotka liikennoivat kuten bussit, ainoana erotuksena on vain se, etta bussit ovat laivoja. Otimme eilen vaporeton ja kuljimme paakanaalia, Grande Kanalia pitkin ja kavimme kaupungin keskustorilla. Matkalla naimme tietenkin muutamia gondoleja seka monia siltoja, jotka kaikki ovat tunnettuja Venetsian tunnusmerkkeja. Tanaan tutkimusretkemme Venetsiassa jatkuu..