American Life, Dreams and Cultural Differences

Hyvat ystavat, lukijat, tutut ja tuntemattomat,

toivottavasti voitte hyvin. Toivottavasti tata blogia lukeekin joku - ei ole nimittain pahemmin nakynyt kommentteja. Jos joku naita juttuja lukee niin laittakaa puumerkkia, ei tarvii haveta. Ihan jees on saada vastakaikuakin kirjoituksille, so bring it on!

Niin tosiaan, viikot vierii vauhdilla ja ilmassa alkaa olla selvasti spring semester2010 paattymisen merkkeja. Tuntuu etta kuluneet reilut nelja kuukautta ovat menneet hullulla vauhdilla, tekemista on ollut eika ikava Suomeen ole yllattanyt - paitsi sen ruoan suhteen. Tanaan just ruokalassa puhuttiin miten erilaista se opiskelijaruokailu onkaan Euroopassa. Taalla sita ruokaa saa vetaa niin paljon kuin vaan jaksaa naamariin ja usein ruokailusta lahdettaessa huomaa etta ruokaa on kerannyt neljalle eri lautaselle! Tata selittaa osittain se, etta aina uutta kierrosta aloitettaessa on otettava puhdas lautanen. Mutta kyllahan sita tulee syotya - yksi lautanen salaatille, yksi tai kaksi paaruoalle ja viela jalkkaria. Niin ja tietty kahvia paalle ja laseihin juomahanoista mehua/vetta/virvoitusjuomia. Ja sitten ihmetellaan etta mistahan niita kiloja tulee:D tietty kaikki on omista valinnoista kiinni mutta huomaan etta suht usein lautaselle on eksyny sita pizzanpalasta tai purilaista kun ei ne muut ruoat aina niin mehukkaita ole, oikeesti. En nyt tiia onko painoa tullut pahemmin, tanaankin kavin uimassa reippaan lenkin mutta lihominen on suht helppoa talla ruokalpolitiikalla. Suomessa saa santsata, mutta ainoastaan salaattia ja leipaa. Olen lopettanut leivan syomisen lahes kokonaan koska sita vaaleaa pullaa se on kaikki.

Laheisia ihmisia tietty kaipaa valilla ja kunnon juttutuokioita suomalaisittain. Enklanti taittaa mukavasti ja vieraskielisia uniakin tulee nahtya ajoittain, jeejee, mutta onhan se niin etta yksilollinen persoonallisuuteni perustuu paljolti omalla aidinkielellani kommunikoimiseen. Siihenhan on kasvettu koko pieni elama! Ei sita kaikkea voi kaantaa englanniksi ja turha mitaan suomalaisia vitseja yrittaa kertoa kun ei taalla niita tajuta samalla tavalla kuin kylmassa Pohjolassa. Tasta systa kirjoitan tata blogiakin suomeksi vaikka monet vaihtarikaverit ovatkin mankuneet monesti etta pitaisi kirjoittaa Lontoon kielella. Mutta ei! tassa pysyn ja piste. Toisaalta on hienoa huomata miten sanavarasto on karttunut (ainakin silta tuntuu) naiden kuukausien aikana ja puhuminen luonnistuu. Sanottavaa asiaa ei tarvitse kaantaa suomesta vaan kun onnistuu ajattelemaan englanniksi on kaikki paljon helpompaa.

Valilla mieleen eksyy ajatus etta niin tamakin uni (silta tama kevt on monesti tuntunut), unohtumaton elamanvaihe loppuu aikanaan - kesakuun lopussa on tarkoitus palata Suomeen, kunhan ensin nyt reissaan muutaman viikon lukukauden paatyttya! Matkareitin paljastan varmaankin ensi numerossa, suunnitelmat on jo pitkalla ja varauksia on tehty ja ikaa kaytetty mutta sen verran voin kertoa ja kerronkin etta reissua pukkaa niin taalla itarannikolla kuin lansirannikonkin puolella..eli viela kaksi kuukautta hammenetaan ihmisia taalla pain maailmaa, ei tassa viela kotiin olla tulossa!

Talla viikolla on kevaan viimeiset tunnit ja ensi viikolla alkaa sitten loppukokeet. Itella on niinkin onnekkaasti ettei ensi viikolla ole yhtikas mitaan, kaikkien neljan kurssien kokeet ovat toukokuun tokalla viikolla..tyo-ja organisaatiopsykasta on luvassa "take-home" eli vie-kotiin -koe, kasiimme se saadaan tana perjantaina. Saas naha mita on luvassa, huvittavaa kun ei naita kotikokeita Suomessa harrasteta ollenkaan. Toisaalta on ihan kiva kun saa lueskella kirjaa, kyseisella kurssilla kokeet ovat olleet seuraavanlaisia: aikaa 50 min, nelisen sivua ja kymmenen kysymysta, osa hyvinkin tarkkoja koealueesta (ei siis kirjan ja muistiinpanojen pelkka selailu auta jos mielii parjata huipputasolle asti!)...ihan jees tuloksia on tullu kuitenkin, vaikka aikapaine onkin puskenut paalle, keskiarvo sellaista 90/100. Eraan kokeen jalkeen natiivit valittelivat etta tuli kiire kirjottamisen kanssa - hei come on, sama aika se on meilla vaihtareillakin! Sosiaalipsykan ja businesskurssin kokeet ovat ollet monivalintaa mika on oikein mukavaa - ei tarvii rannetta rasittaa, kunhanvain loytaa oikean vastauksen neljasta vaihtoehdosta.

Seuraavaksi haluan hieman avautua ja valottaa muutamia asioita amerikkalaisista ja tasta kulttuurista:

- Saannollinen kirkossa kaynti: Tiesin jo etukateen etta North Carolina sijaitsee ns .BibleBeltin vyohykkeella jolla on paljonkin uskovaista porukkaa mutta saannollinen kirkossakaynti varsinkin nain nuorten opiskelijoiden keskuudessa on yllattanyt meikalaisen. Eivathan kaikki siella kay mutta huomattavan monet sunnuntaiaamuisin nousevat aikaisin ja menevat kirkkoon. Kaikki eivat siis juhli yomyohaan ja nuku pitkalle puolipaivaan...

- Takalaiset reissaavat kotimaassaan oletettua vahemman. Monet uudet usalaiset kaverini eivat ole kayneet koskaan esim New Yorkissa joka kuitenkin on suhteellisen lahella. Lansirannikolla on kaynyt melkosen vahan sakkia, puhumattakaan Yhdysvaltojen ulkopuolelle menemisesta. Tosin onhan tama maa niin valtava ettei kaikkialle ehdi mutta jotenkin kuvittelin etukateen etta kyllahan taalla matkustetaan. Tosin, eihan moni suomalainenkaan ole kaynyt Lapissa..

- Kierratysta ei ole hoidettu niin mallikkaasti kuin kotona. Taalla ei lajitella biojatteisiin vaan tolkkeja ja lasia lukuun ottamatta kaikki pistetaan samaan roskikseen. Jatetta tuntuu taalla kertyvan runsaasti enemmin kuin kotona. Pikaruokakulttuuri ei myoskaan edesauta jatteen vahenemista. Take-away safkat mukaan autokaistalta ja menoksi! Muutenkin materiaalien haaskaus toisinaan ihmetyttaa: kaupassa kassa tai kassan apulaispoika pakkaa ostokset muovipusseihin, joita helposti kertyy nelja-viisi, kun koko ei ole jarin suuri. Joskus ostokset saa paperipussiin, riippuen vahan kaupasta. Ei tarvitse maksaa extrahintaa kasseista vaan ilmasta on. Luonto kiittaa luonnonystavaa jne..Sitten, tassa dormissa on AINA kaytavalla valot paalla...tietty ymmarran turvallisuussyyt mutta kyllahan ne isot Exit-kyltitkin antaa valoa aika hyvin. Saa nahda sammutetaanko valot kesaloman ajaksi vai kuinka kay. Viime viikolla oli kevaan viimeinen Coffee Talk, jossa keskusteltiinkin kierratyksesta: tuli kyseinen puheenaihe mielestani ihan tarpeeseen.

-Obaman lapiajamasta terveydenhuoltouudistuksesta eivat kaikki olekaan innoissaan: vaikka silla yritetaan saada tasa-arvoa kehiin niin uudistuksella on vaikutusta moneen suuntaan. "The harder you work, the more you get" ei oikein toimikaan talla saralla koska esimerkiksi tietyt laakarit jotka ovat ennen saaneet hyvia summia duunistaan varakkailta eivat enaa valttamatta yllakaan samoille palkkatasoille kun nyt kaikille, myos koyhemmille kansalaisille taataan sairausvakuutus ja erot pienenevat. Jarjestelmaa on haukuttu sosialistiseksi ja vastustajat ovat sanoneet sen vievan USA:n tuhoon ja turmioon. Saas nahda miten kay...

-Vaatimattomuus ei kaunista Yhdysvalloissa. Jos Suomessa kehutaan jonkun ystavan taloa, asua tai mita tahansa yleinen vastaus on useimmiten "no joo mutta eihan tama mikaan kummoinen ole". Piru vie, mikset voisi sanoa vaan yksinkertaisesti etta "kiitos paljon". Taalla tama osataan huomattavasti paremmin kuin kotona. Ihmisten uusia vaatteita, hiuksia, taloja ym kehutaan enemman kuin Suomessa ja kehuihin vastataankin usein reippaasti kiitoksella. Tassa olisi meilla paljon opittavaa.

-Arvosanoihin kiinnitetaan paljon enemman huomiota kuin meilla Suomessa. Tama osaltaan siksi, koska taalla maisteriopintoihin pitaa hakea erikseen ja kandidatin arvosanat vaikuttavat tahan graduate schooliin paasemiseen. Kaytossa taalla on GPA (great point average) jota paikalliset opiskelijat yrittavat hinata niin korkealle kuin mahdollista. Kyseessa on kurssien keskiarvo, enka tarkkaan tieda kuinka se lasketaan eika juuri kiinnostakaan kun taalla vaan olen yhden lukukauden. Kuitenkin on tassa parin kuuakuden aikana huomattu etta opiskeluihin panostetaan paljon ja kirjastossa vietetaan aikaa (taalla kirjaston ovet ovat auki opiskelijoille lapi yon).

Kuvia ei talla kertaa ole, mutta eikohan seuraavaan tekstiin joitakin ilmaannu. Take care.

Huhtikuu - kevatta rinnassa ja oikeastaan kesaakin

"Today is gonna be the day
That they're gonna throw it back to you
By now you should've somehow
Realized what you gotta do
I don't believe that anybody
Feels the way I do about you now
Backbeat the word was on the street
That the fire in your heart is out
I'm sure you've heard it all before
But you never really had a doubt
I don't believe that anybody feels
The way I do about you now

And all the roads we have to walk along are winding
And all the lights that lead us there are blinding
There are many things that I would
Like to say to you
I don't know how

Because maybe
You're gonna be the one who saves me
And after all
You're my wonderwall"

Oasis: Wonderwall

Alkuun heti vahan lyriikoita ja ajatuksia musiikista. Musiikkimiehena on mielenkiintoista huomata yha uudestaan ja uudestaan kuinka tiettyihin tilanteisiin ja hetkiin tietty biisi assosioituu helposti. Varsinkin matkustaessa kuuntelen hyvin paljon musiikkia, silla se auttaa niin rentoutumaan, ajattelemaan kuin myos muistamaan. Tahankin vaihtoaikaan tulee liittymaan paljon musiikkimuistoja joita on mahtavaa kelailla sitten joskus myohemmin kotomaahan palattuani. Oasiksen lyriikat valitsin siksi silla tuota biisia on tullu hoilattua taalla moneen otteeseen kavereiden kanssa. Biisista tulee mieleen jo nyt monia asioita - huhtikuun kuuma aurinko, 30 asteen helteet (niin taallahan on parhaillaan taysi kesa, ainakin nain suomalaiselle), Alexander Hallin etupihan nurmikko jossa on jo ehditty chillata, uudet ihmiset ympari maailman, nain vain muutamia unohtumattomia asioita mainitakseni. Alla tunnelmaa tamanhetken saasta - kevat on jo pitkalla.

Viimeisessa kuvassa nakyy kyltti "Hook" joka oli eraan vaaliehdokkaan mainos. Taalla pidettiin viime viikolla vaalit, joissa valittiin puheenjohtaja Suomen ylioppilaskuntaa vastaavaan poppooseen. Viime viikko oli vilkasta aikaa vaalimainonnan suhteen, kampuksella kateen yritettiin tyrkyttaa jos mitakin lippulappua. Eipa paljon jaksanut innostaa aanestamaan kun en taalla enaa syksylla ole. Eika oikeen ollut aikaa paneutua ehdolla olleiden henkiloiden ajamiin asioihinkaan. I alla fall voittaja sitten julkistettiin ja "Koukku" sitten voitti.

Huhtikuussa siis mennaan ja kun kalenteriin vilkaisin niin nayttaa huolestuttavasti silta etta lukukautta on enaa kuukausi jaljella. Niinpa, aika kuluu mutta on tassa ehditty tehdakin kaikkea. Paasiaisena kaytiin New Yorkissa ja sen verran on jo tassa sanottava etta on sinne paastava uudestaan. Riemastuttava kaupunki. Koulu pitanyt melko kiireisena edelleen, tassa viimeisia viikkoja viedaan ennen loppukokeiden sumaa. Omalla kohdalla kokeet osuvat kaikki samalle viikolle, toukokuun toiselle. Ekalla viikolla vanhemmat saapuvat meikapoikaa moikkaamaan tanne joten paasen nayttamaan vahan naiden seutujen maisemia ja paikallista elamaa.

Viime viikkoina opiskelujen lisaksi kampuksella on ollut paljon siisteja tapahtumia, yhtena esimerkkina Taiwanin Cup of Culture -event Alexander Hallissa. Taalla on tapana jarjestaa lukukauden mittaan naita kulttuuritapahtumia ja jokainen on tervetullut niita jarkkaamaan jos vain aikaa ja resursseja riittaa. Idea lyhyesti: kokkaat jotain omalle maalle/mantereella ominaista ja kerrot ihmisille faktoja maasta. Ideana on tutustuttaa dormin asukkaita mahdollisimman moneen kulttuuriin. Mielestani aivan loistava idea, on tullut nyt maistettua ruokaa ympari maailmaa ja kuultua eri ihmisten elamasta. Lisaksi dormissa on ollut vierailevia puhujia, esim. professoreja jotka ovat perehdyttaneet meita ajankohtaisiin teemoihin. Yleensa nama illanistujaiset herattavat vilkasta keskusteluja - ihmiset ovat ilmeisen innokkaita kuulemaan kulttuurien moninaisesta kirjosta.  Lisaksi noin kerran kuussa jarjestetaan Coffee Talk -keskusteluja, joissa kasitellaan mielipiteita jakavia teemoja. Viimeksi aiheena oli abortti ja ehkaisy. Hyvaa keskusteluja saatiinkin aikaan kahvikupin aarella ja saatiin muistoksi viela alexander hall -teemamukit. Siistia.

Kuten olen jo aiemmin todennut, tama vuorovaikutuksen maara niin tunneilla kuin muuallakin vapaa-ajan tapahtumissa yllattaa suomalaisen. Kursseilla opiskelijat kysyvat ja ovat aktiivisa ja siihen rohkaistaan. Tosin ei ne kysymykset aina niin nokkelia ole. Sosiaalipsykan kurssilla on yksi tyyppi, joka ainakin 3 kertaa joka tunti kyselee jotakin, usein tuntuu etta vain kysymisen ilosta...no pitaa ainakin keskustelua ylla. Toinen asia mika ihmetyttaa on luottokortilla maksaminen - taalla ei pin-koodeja kysella maksettaessa vaan usein riittaa pelkka sahkoinen allekirjoitus, joskus taas ei vaadita mitaan vaan myyja/kortin omistaja vaan hoylaa kortin ja se on sitten siina. Niinpa niin, eiko olekin luotettavaa? Olen kylla salamannopeasti puhelimessa deaktivoimassa korttia jos se taalla sattuu katoamaan. Toivottavasti ei katoa. Sitten valiaikatiedotusta varastetuista tavaroista tammikuulta. Olen jo "muutamaan" otteeseen soittanut Delta Airlinesilla ja tiedustellut valituslomakkeeni peraan. Maksimiaika kasittelun suhteen on ylitetty mutta viela kuulemma kasitellaan. Soittelen nyt yha tiuhempaan tahtiin, lupasivat kylla lahettaa paatoskirjelman postitse. Ja saas nahda milloin se vihdoin saapuu...tympaannyttaa tuo soittelu virkailijoille jo todella paljon.

Kaikesta huolimatta, alla otoksia Taiwanin Cup of Culture illasta.

Huomaa Pikku Kakkosen paita - kaikki kyseli mita se merkkaa ja sita sitten kertoilin mista on kyse. Huom. tuota logoa piirsin pienena poikana hullun lailla, joku siina oli mika vaan viehatti pienta kulkijaa..

Viime viikolla kaytiin muutaman frendin kanssa tutustumassa yliopistomme ydinreaktoriin. Taaltahan sellainen loytyy, mutta se on tarkoitettu vain tutkimuskayttoon: energiaa silla ei tuoteta. Saimme opastetun kierroksen reaktorirakennuksen ihmeelliseen maailmaan ja ihan kivahan se oli kayda katsomassa milta se naytti. En ole aiemmin ydinreaktoria livena nahnyt joten on sekin nyt tsekattu! Kierroksen jalkeen piti eraan laitteen avulla tarkastaa ettei sateilya vie mukanaan ulkomaailmaan. Itellahan se kone sitten piti sellaista metelia etta...meikalaista ei paastetty enaa ulos laitoksesta vaan jouduin jaamaan sinne tutkijaksi ikuisiksi ajoiksi;)

Lyhytta historiikkia reaktorista on tassa:

In 1953, NCSU began operating the first reactor to be used for teaching, research, and service to the public. Since then, NCSU has a continuous history of operating five different reactor facilities. The current PULSTAR Reactor became operational in 1972 and has a long history of use for teaching, research, and service.
Sisalla ei ymmarrettavasti saanut ottaa kuvia mutta tassa ulkopuolista fotoa.

Se Nykin matka sitten. Tarinoita ja selostusta riittaisi paljonkin mutta tassa tarkeimmat. Reissussa oltiin torstaista sunnuntaihin, ja matkassa oli allekirjoittaneen lisaksi kolme muuta vaihtaria, kaksi Ranskasta, yksi Hollannista ja yksi amerikkalainen, Olivia, jonka perheen luona yovyttiin Long Islandilla, Islipilla. Reissuun lahdettiin aikasin torstaiaamuna, piti joutua kentalle ja lentokoneeseen. Herata oli tarkoitus 5:15 mutta tama mies nukkui pommiin. Herasin siihen kun ranskatar oli ovella ja kertoi taksin olevan jo pihassa. No perhana, oli aika nopeat aamutoimet. Onneksi olin pakannut edellisena iltana joten ehdin kuin ehdinkin taksiin ja koneeseen ja lopulta perille. Paivat Nykissa kuluivat liian nopeasti mutta paljon ehdittiin nahda: Central Park, Rockefeller Center, Times Square by night, Fifth Avenue, Chinatown, Little Italy, Brooklyn Bridge etc. Eras reissun kohokohdista oli tapaaminen armeijakaverini, Toivon Kallen kanssa Isom Omenan sydamessa. Viimeksi ollaan kai nahty Jyvaskylassa pari kesaa sitten joten olikin jo aika vaihtaa kuulumisia. Oli hieno homma etta majoitus jarjestyi Long Islandilta, ainaostaan junamatkat olivat miinuspuolena kun veivat paivassa reilut kaksi tuntia yhteensa. New Yorkia on vaikea kuvata parilla sanalla. Se on sulatusuuni, jossa voi rohkeasti olla oma itsensa. Se on avoin, iso, tajuntaa laajentava, hammentava, aanekas, omituinen, varivalotaivas- tai helvetti, miten siita nyt tykkaa (ainakin Times Square yolla kaikkine mainoksineen ja musikaalipostereineen, mutta taytyy sanoa etta vaikutuin Squaren vilkkaasta elamasta). Suurkaupungin suuresta koosta huolimatta olo Nykissa tuntui hyvinkin kotoisalta. En ala kuvia tanne pahemmin liittamaan vaan facebookia kayttamattomat voitte kayda tsekkaamassa rapsyt tasta osoitteesta: http://www.facebook.com/album.php?aid=160171&id=701749704&l=f408d0e1a6

                                                 Toivion Kalle ja meika

Kaytiin katsomassa myos edesmenneen WTC:n aukio, mutta tornien kohdalla ammottaa edelleen suuri rakennustyomaa, ja nayttaa ettei juurikaan mitaan ole tehty uusien tornien rakentamiseksi. Tosin kuva uudesta tornista oli esilla joten ehka tassa joskus nahdaan uutta rakennelmaa, onhan terrori-iskuista kohta jo 9 vuotta. Oli kieltamatta melko outo fiilis paasta kaymaan nyt lopulta itse paikan paalla vaikkei kaksoistornien montussa juuri mitaan nahtavaa ollutkaan.

Tassa viela mainio nakyma Rockefeller Centerin huipulta, maksoi 21 dollaria hissimatka mutta oli se sen arvosta kun kerran sita tahan kaupunkiin on eksynyt.


Hyvaa kevaan jatkoa, kuulin etta kevat on Suomeenkin tullut kovaa kyytia. Ja tassa sita Ihmeseinaa, enjoy.
http://www.youtube.com/watch?v=6hzrDeceEKc

Pohjois-Carolinasta Floridaan, Bahamalle ja takaisin

VIHDOIN sita matkaselostusta tulee taalta! Sorry etta on vahan kestanyt..
Se on sitten se spring break takana ja arkeen palattu. Olihan se reissu. Positiivisella tavalla kyllakin. Tuli nahtya taas paljon paljon uutta ja ennen kaikkea lomailtua. Viikkoon mahtui paljon aurinkoa, biletysta, ruskettunutta ihoa (en muuten palanut, haha, vaikka niin monet sita etukateen epailikin..) Ainoastaan vahan selasta ja sekin viimesena paivana kun en jaksanut enaa kayttaa aurinkorasvaa..paatin etta kyllahan sita muutamassa paivassa on saanut itselleen kehitettya sellasen rusketuksen ettei arska enaa paase ihoa karventamaan..noo vahan paloi silti mutta who cares. Spring Breakin suunnittelu alkoi jo tammikuussa kun mietittiin taalla porukalla minne pain sita lahtisi seikkailemaan. Koko spring break -kasite on hyvin amerikkalainen, tapana siis on etta lahdetaan pakoon yliopiston kavalaa maailmaa ja hullutellaan viikko jossakin pain maailmaa. Monet paikalliset taallta Alexanderista lahtivat kotipaikkakunnalleen mutta suurin osa vaihtareista otti ja lahti tutkimaan uusia seutuja. Taytyy sanoa etta spring break tuli oikeen hyvaan saumaan, taalla koulumaisen opiskelun keskelta oli mainiota lahtea viikoksi huitelemaan vailla huolia, kokeita, quizzeja tai muita opiskelijapolon kiusaksi tarkoitettuja tehtavia. Paatimme siis jo tammikuussa noin reilun 30 ihmisen voimin etta perhana jos sita reissuun lahdetaan niin lahdetaan sitten kunnolla. Ensin Miamiin ja sielta Bahamalle, kylla kelpaa. Ja mitaan lentoa oteta vaan otetaan road trip kun kerran taalla Ameriikoissa ollaan. Ja hyva matka siita tulikin.

Reissumme lahti melko tukkoisasti liikkeelle koska auton kanssa oli ongelmia. Itavaltalaiset ystavamme loysivat netista vuokrausfirman, jolla oli toimipiste taalla Raleigh-Durhamin lentokentalla. Katsoimme auton vuokraa ja sehan naytti mukavasti olevan halvempi kuin monissa muissa paikallisissa firmoissa. Ajatuksemme oli siis vuokrata auto ja jattaa se samaisen firman toimipisteeseen Miamin tienoilla sinne paastyamme. No, perjantaina sitten muutama kaveri lahti autoa vuokraamaan mutta aikaa kului ja mietittiin taalla Alexanderissa mikahan auton ja kavereiden kohtalo parhaillaan mahtoikaan olla. No lopulta Juergen (itavaltalainen frendi) soitti ja kertoi ettei kaikki ole ihan kohdillaan. Pikkuprantissa (hei muistakaa lukea aina kaikki mita papereissa seisoo, peruskamaa) luki etta autosta peritaan extra fee jos sen jattaa johonkin toiseen paikkaan kuin mista sen on vuokrannut. Nii ja mistaan paristakympista ei ollut puhetta vaan 300 dollarista. Joo ei kiitos, itavaltalaisesta firmasta eroon ja paadyttiin kattelemaan muita vaihtoehtoja. Lopulta saatiin suht hyva diili toisesta firmasta ja matka kohti etelaa alkoi..

Seuraavana hieman matkaselostusta kuvien kera:

PERJANTAI 12.3. Taa oli siis se eka paiva. Autohassakan jalkeen lahdettiin liikkeelle ja ekana iltana oli tarkoitus suunnata kohti Savannah -nimista kaupunkia, joka sijaitsee Georgiassa. Ekan paivan mailisaldoksi kertyi noin reilu 300 ja sehan selvitettiin noin kuudessa tunnissa. Saatiin vuokralle oikein makee auto, minipaku johon seitteman ihmista mahtuu mukavasti. Koska Spring Break -ryhmamme oli isohko, autoja todella tarvittiin, yhteensa lahdettiin matkaan muutaman minipakun voimin. Illalla saavuttiin vihdin paamaaraamme, ekaksi yritettiin etsia hotelliamme (siihenhan tuhrautui aikaa ainakin tunti kun vahan eksyttiin, GPS:aa ei meilla siis ollut) ja eksyttiin jonnekin epamaaraisille slummialueille mutta paastiinhan lopulta perille. Illalla kaytiin katsastamassa Savannah'n yoelamaa ja olihan sita tarjolla, porukkaa oli liikkeella ja meno katossa.

LAUANTAI 13.3.

Aamulla herattiin suhteellisen aikaisin ja siirryttiin taas tien paalle. Saman paivan aikana ajettiin Floridaan ja aina Miamiin asti. Olihan se aika makee fiilis paasta kaymaan Floridassa, tuossa aina-aurinkoisessa osavaltiossa. Palmut ja aurinko tervehtivat meita saapuessamme etelaan, ei paljon tullut Suomen saita ikava...Illalla etsittiin hotelli, joka olikin mukavasti Miami Beachilla. Ilta hengailtiin ja pidettiin hauskaa, nautittiin vapaudesta ja elamasta ja tietty Miamista, kerran sita nyt siella oltiin! Aikamoinen kaupunki on kylla kyseessa, ei sita oikeen osaa parilla sanalla kuvata.

SUNNUNTAI 14.4.

Paiva Miamissa, hengailtiin rannoilla ja ihmeteltiin elamaa Miamin sykkeessa. Tuli katsastettua mm Red Bull -museo (!), jossa taidealan opiskelijat olivat koonneet redbull-tolkeista persoonallisia luomuksia. Downtowniin ei lahdetty vaan pysyteltiin paiva miami beachilla jossa riittaa varsin paljon nakemista, moneen makuun. Lamminta oli, tosin tuulenvire piti huolen ettei liian helteista ollut. Suomi-pojalle kuitenkin varsin mukavaa saata. Illalla siirryttiin Fort Lauderdaleen, josta lauttamme kohti Bahamaa lahtisi seuraavana aamuna. Ajomatkaa Miamista ei koitunut kuin vajaa puolisen tuntia joten persuusta ei tarvinnut puuduttaa sina paivana..Alla kuvia risteilylta ja Miamin vilskeesta.

MAANANTAI-LAUANTAI 15.-20.3. - THE BAHAMAS

Maanantaiaamuna lahdettiin aikasin aamusta reippaina, kuka enemman ja kuka vahemman, kohti Fort Lauderdalen satamaa. Laivamme lahti ajallaan ja varsinainen booze cruse matka olikin. Ruoat ja juomat kuuluivat matkan hintaan. Laiva ei nyt mikaan loistoristeilija ollut mutta ajoi varsin hyvin asiansa. Laivalla dj:n musiikki pyoritti tanssikansaa, arska paistoi ja elama maistui. Drinkkeja tuli nautittua ja fiillisteltya kavereiden kanssa
Hotellimme (Fortuna Beach) perilla Grand Bahaman saarella oli ihan ok, breakiin tarkoitettuna oikein mainio. Paikka oli taynna spring breakkaajia, voi niita muita raukkaparkoja jotka olivat siella samaan aikaan college-opiskelijoiden kanssa..Viikko kului melko rennoissa merkeissa - juhlien, arskaa ottaen, uiden ja heiluen ympariinsa kuin tuulispaa:P Saat suosi melko hyvin, keskiviikkona sateli vetta mutta muuten oli sellasta 25 celsiusta. Mitaan liian kuumaa ei kuitenkaan ollu, tuulenvire piti siita huolen. Nakyi bikinityttoja, iloisia lomalaisia, juopunutta kansaa ja aurinkoa. Kylla kelpasi:)

Huomasi kylla miten hotellissa oli varauduttu opiskelijoiden saapumiseen: ma-ke olivat ruuhkaisinta aikaa mutta torstain koittaessa jengia alkoi kadota ja lapsiperheita alkoi tulla tilalle. Samalla myos ruoan ja juoman laadut kohosivat melkoisesti. Olimme tuolla hotellissa all-inclusive periaatteella. Esimerkkina juomasta maanantai-iltana: Menin tilaamaan tequilaa tiskilta, ja mitas sielta tulikaan: lahes jaateelta maistuva "drinkki" jossa oli pieni muistutus tequilan makua. Myos ruoat olivat suht mauttomia alkuviikon (ilmankos se hotellin kaikki-kuuluu-hintaan oli niin huokea:P)No loppuviikkoa kohti sitten ruokien ja juomienkin laatu lahti nousuun.

Koko porukkamme ei mahtunut yhteen hotelliin, joten reilu kymmenen majoittui muutamien mailien paassa meista. Alun perin tosin heille kerrottiin, etta oltaisiin vain vajaan mailin paassa ja heilla olisi myos all-inclusive hotelliimme. No eipa ollutkaan, hahaa. Vahan oli ilmassa huijauksen makua ja kylla ne kaverit siita yrittivat valittaakin muttei vastakaikua saatu. Jotta porukka saataisiin kasaan edes aina valilla, paatimme kuitenkin aina illan tullen tavata porukalla saaren Port Lucaya - nimisella torilla jossa oli ihan hyvat bileet. Keskiviikkona mentiin paikalle ekan kerran ja olihan siella menoa, tosin mesta sulki baarit jo yhdelta. Siinahan sitten allekirjoittanut hukkasi oman seurueensa (puhelimethan eivat toimineet ollenkaan koko saarella) mutta loysi toisessa hotellissa majailevat ystavansa ja lyottaytyi heidan seuraansa. En sitten jaksanut ottaa taksia enaa takaisin omaan hotelliin vaan menin yoksi vierailevaksi tahdeksi naiden toisten kavereiden majapaikkaan. Itseasiassa vietin siella lahes koko seuraavan paivan - tuli kaytya ruokailemassa heidan kanssaan ja loikoiltua rannalla. Eika kukaan kysynyt mitaan, minullahan ei ollut paikkaan tarvittavaa ranneketta mutta eipa nayttanyt henkilokuntaa kiinnostavan.

Perjantaina tuli kaytya mm snorklaamassa ja tehtiin ihmispyramideja ja haudattiin ihmisia hiekkaan. Seuraavassa kuvia Bahaman lammosta. Niin joo, viikon aikana loytyi eras paikallinen aija, joka piti Turkinpippurista!! Taisi olla ensimmainen talla reissulla jolle se maistui. Jostian syysta olin ottanut mukaan salmiakkia ja tarjosin sita sitten eraalle kaupustelijalle eraana paivana - hyvalta naytti maistuvan! Go Bahama people!

Lauantai-iltana palattiin sitten lopulta takaisin USA:n maille ja ihme kylla ei viisumi ym papereiden kanssa ollut ongelmia. Luulin etta kestaisi tahan suuntaan palattuna kauemmin kuin mita todellisuudessa olikaan. No kaikki eivat olleet yhta onnekkaita, silla matkassamme olleilla kahdella tanskalaisella oli molemmilla ongelmia, ensimmaisella Usa:sta poistuttaessa ja toisella takaisin maahan tullessa. Vaantoa oli viisumien ja ds-lomakkeiden kanssa ja en ala nyt takrempaa selostusta kertomaan vaan totean, etta toista vietiin lauantai-iltana laivan saavuttua takaisin For Lauderdaleen poliisiautossa suoraan Miamin lentokentalle ja olivat passittamassa hanta ensimmaiseen lentokoneeseen kohti Eurooppaa. Kavi nimittain ilmi, etta eras lomake oli vanhentunut  ja han oli ollut jo pari kuukautta laittomana asukkaana Yhdysvalloissa!! Onneksi kaikki paattyi lopulta onnellisesti, lentoa ei tarvitttu ja mies sai jaada maahan. Tosin aikaa on toukokuun loppuun asti jolloin pitaa palata Tanskaan uusimaan papereita. Niin etta muistakaahan jos Bahamalle mielitte niin muistakaa etta se on sitten ulkomaa eika enaa Amerikka! Passia tarvitaan, koska rajahenkilokunta ei liian joustavaa porukkaa ole:D

Lauantai-iltana alkoi sellanen kevyt 14 tunnin road trip takaisin kohti Raleigh'a. Paatimme lahtea matkaan heti yolla jotta oltaisiin edes jotenkin ihmisten aikoihin takaisin 'kotona". Jaettiin ajovuoroja, oma vuoro oli siina aamu viidesta seiskaan. Hyvin meni eika menty ojaan. McDonalds tuli tutuksi matkan aikana mutta matkan kruunasi matkassamme olleen amerikkalaisen, Ianin, perheen tarjoama lounas heidan kotitalossaan matkan varrella. Olipa auvoisaa syoda kunnon ruokaa kaiken fast foodin jalkeen - joo kylla vaan sita kunnon kotiruokaa on ajoittain ikava. Paasimme lopulta perille NC Stateen viiden aikoihin ja kylla vasytti matkalaisia. Kokonaisuudessaan reissu oli aika makoisa, tuli nyt tsekattua Bahama. Ei se paikka nyt mitenkaan suuresti erottunut muista rantalomakohteista, no vesi oli kylla kirkasta. Spring breakiin kuitenkin oiva kohde. Paikalliset kylla tietavat miten turisteja maksuttaa, esim maksettiin taksimatkasta (n 5 km) aina jokainen jotain 8 dollaria. Yhteishintaa ei siis ollut, vaan tilataksissakin oltaessa jokainen pulitti yksilosumman omasta pussistaan. Jos viela joskus noille kulmille palaan niin mieli tekee menna katsastamaan Nassaun ymparisto lahisaarella. Kaikkiaan vaaka kallistui kylla positiivisen puolelle taman Breakin suhteen - oli hienoa kayda katsomassa Floridaa ja Bahamaa, tata voi sitten mielellaan vanhana miehena muistella!

NEW YORK CITY, The Big Apple

Jepajee eli tuohon suurkaupunkiin on tanaan tarkoitus pistella menemaan! Muutaman tunnin paasta pitaisi herata ja suunnata lentokentalle ja sielta kohti uusia elamyksia. Meinasin postata ennen tata matkakirjotuksen Spring Breakilta mutta en sitten jaksanutkaan kirjottaa sita loppuun kun tarinaa tuntui riittavan loputtomiin. Liikaa asiaa. Joten saaattepa odotella sita viela muutaman paivan, kylla se tulossa on!

Spring Breakin jalkeen palattiin taas koulunpenkille ja varsinkiin tama viikko on ollut melko raskas. Viime yona tuli nukuttua vain pari tuntia kun piti vaantaa tehtava businesskurssille ja hetoi peraan oli tyopsykan koe. Eilen aivonystyroita haastoi sosiaalipsykan koe joten lukemista on riittanyt. Graduakin ollaan vaannetty Hennan kanssa Skypen valityksella kun se pitaisi luovuttaa parin viikon paasta arviointiin. Huhuh, on sita tehtykin. Saas naha mita tulee, parempi olis tulla hyva. Nytkin pitaisi olla nukkumassa mutta en nyt malttanut olla tata tekstia olla kirjoittamatta. Osa porukastamme jai viela viikon pidennetylle spring breakille, tutuksi tulivat mm. Orlando ja Miami (jossa viime viikonloppuna oli Ultra Music Festival, paikalla kaikki maailman parhaat dj:t. Mietin pitkaan olisiko pitanyt lahtea mutten sitten mennyt loppujen lopuksi. Sen sijaan, menin luontoon! Ilmoittauduin kajakointiretkelle luonnon helmaan pari kuukautta sitten ja viime viikonloppu, oikeastaan pe-la, sujuivat mainiosti luonnon keskella. Retki oli jarjestetty yliopistoliikunnan kautta ja ryhmassamme oli vain nelja tyyppia joten ruuhkaa ei juuri ollut. Mukana oli kaksi ohjaajaa yliopiston puolesta, opiskelijoita tosin hekin. Yo nukutiin mukavasti teltassa, oli aikamoinen muutos Bahaman lampoon kun aamulla loytyi jaata maasta! Ihmekos kun aamuyolla viiden aikaan herasin ja ihmettelin miksi tuntui niin pirun kylmalta...taisi olla pakkasta. Onneksi makuupussi lammitti. En muuten oo ikina ennen kajakoinut mutta yllattavan helppoa se oli. Ainoa vaikeus on kajakin kapeus, kaytimme ns. merikajakkeja ja kiepsahtaminen veteen ei ole kovinkaan vaikeaa jos ei pida varaansa. Itsehan meinasin kerran paatya veteen kun en ollut ihan tarkkana poikana. En kuitenkaan joutuunut veden varaan vaan pelastuin viime hetkella. Jiihaa.

Alla fotoja reissustamme:

Lauantaina palauttuani iski kova vasymys (kunnon happimyrkytys 28 tunnin seikkailun jalkeen) mutta illalla suuntasimme viela porukalla 80's -teemajuhliin, house partyihin joissa ei olekaan tullut kaytya vahaan aikaan. Tosin ei taalla Raleigh'ssa ole ehtinyt pahemmin viikonloppuja viettaakaan joten sepa se syy..

Tama viikko on mennyt lahes kokonaan koulun parissa, mutta onneksi nyt vapaus koittaa neljaksi paivaksi. Hirvea ikava ollut ruisleipaa, toisinaan taa amerikan ruokakulttuuri pistaa miettimaan miksi niin suuri osa ruoasta on epaterveellista. Varsinkin viime viikolla oli niin monta kertaa mielessa Vaasan ruispalat ja Oivariini. Vitsit kun niita olisi nenan edessa vaalean pullamosson sijasta! Saunaa ei pahemmin ole ollut ikava, saat ovat olleet sen verran trooppiset (paitsi kajakointiretkella) ettei ole pahemmin ehtiny sita kaipaamaan. Tanaan oli noin 25 astetta ja tanne pain luvattiin loppuviikoksi 28..puihin on ilmaantunu lehdet ja tuntuu etta kevat on todellakin taalla!


Parin tunnin paasta lahtee kone kohti Isoa Omenaa. Oon jo kauan halunnut kayda tuossa kaupungissa ja nyt unelma on vihdoin toteutumassa! Frankin sanoin:

"Start spreading the news, I’m leaving today
I want to be a part of it - New York, New York
These vagabond shoes, are longing to stray
Right through the very heart of it - New York, New York"

Parhain terveisin,
Pekka