Takaisin arjen aherruksessa

Kolmisen viikkoa on kulunut reilimme päättymisestä ja elämä alkaa taas vähitellen asettua tuttuihin uomiinsa. Tosin mistään tylsyydestä ei voi puhua, sillä kuluneeseen kuukauteen on mahtunut kaikennäköistä, siis muutakin kuin rankkaa opiskelua...Palasin Suomeen siis elokuun viimeisenä päivänä ja hengailin muutaman päivän Lappeenrannassa ennen Jyväskylään lähtöäni. Päivät olivat tarpeen reissusta "selviämiseen" ja samalla pääsin näkemään Lappeenrannassa Heidiä sekä kavereitani ja kertoilemaan parhaita paloja Euroopan valloituksesta. Samalla jäi aikaa myös hieman miettiä tulevan syksyn ohjelmaa ja sitä, mitä kursseja sitä tulevan lukuvuoden aikana opiskelisi. Sain nyt vihdoin viimein lisäiltyä joitakin kuvia reissultamme tänne blogisivustolle;) siitä vain katselemaan!

Paluu Jyväskylään oli hieno, sillä samana iltana (tiistaina 4.9. kun tänne saavuin) neljä psykan opiskelukaveriani (Nana, Tuuli, Eppu ja Mari) viettivät yhdessä 85-vuotissynttäreitä. Kova ikä eikö vaan;)? Bileet pidettiin tuossa lähes meitsin naapurissa, ylioppilaskylään kuuluvassa "Lillukka" -kerhotilassa, joten minun ei tarvinnut pitkiä matkoja kävellä kotiin juhlien jälkeen. Bailut olivat onnistuneet, näin samalla joukon Jyväskylän frendejä pitkästä aikaa ja samalla hieman uusiakin naamoja, sillä melko kiitettävästi paikalle oli myös saapunut fukseja eli psykan uusia opiskelijoita. Ilta (ja yökin) sujui hienosti hyvän ruoan ja juoman, musiikin sekä seuran merkeissä.

Seuraavalla viikolla alkoivat luennot yliopistolla, tällä hetkellä menossa ovat mm. psykologian, taloustieteen ja viittomakielen kurssit. Muutamat frendit aloittivat meille psykologian opiskelijoille pakollisen tilastotieteen jatkokurssin työstämisen jo tänä syksynä, itse yritän siirtää sitä parhaani mukaan hamaan tulevaisuuteen:P Musapuolella alkoi sekä soittotunnit&orkesteri ja ensi torstaina starttaa myös Piazzolla -bändi. Hienoa päästä käsiksi taas argentiinalaisen tangon maailmaan kesätauon jälkeen. Suosittelen muuten kaikille Astor Piazzolla -nimisen hemmon musiikkia, jos ette ole hänestä vielä aiemmin kuulleet! Kyseinen musiikkilaji yhdistelee osuvasti niin perinteistä argentiinalaista tangoa kuin jazz-musan elementtejäkin.

Näiden parin viikon aikana on ehditty mm. suunnitella fuksiaisia uusien psykan opiskelijoiden päänmenoksi. Fuksiaisten pääjärjestelyvastuuhan on meillä toisen vuoden opiskelijoilla. Kyseiset kastajaiset koittavat jo ensi keskiviikkona, tiedossa toivottavasti unotumaton päivä niin fukseille kuin meille muillekin opiskelijoille;) Kävin tsekkaamassa Seisomapaikka-klubin syksynavauskeikan ylioppilastalo Ilokivessä viime viikonloppuna. Tuli taas kerran mieleen tuon keikan jälkeen, että on se stand-up vaativa laji, hatunnosto kaikille sitä harjoittaville. Hyvin kyllä tyypit vetivät keikan, nautin siitä täysillä! Viime viikolla näin myös pitkästä aikaa hyvää kaveriani inttiajalta, Mikkoa (nyt ei siis ole kyseessä reili-Mikko;)). Hän muutti nyt syksyllä tänne Jykylään opiskelemaan ja oli hauska nähdä häntä, olihan nimittäin edellisestä meetingistä lähes kaksi vuotta.

Olen yrittänyt nyt myös aktivoitua liikunnan suhteen syksyllä, fillarointiahan tulee nyt harrastettua joka päivä kun poljen täältä yliopistolle, Konservatoriolle tai minne minnekin. Pitkästä aikaa kävin pelaamassa sulista toissapäivänä, hauskaa oli! Tosin lihakset ovat nyt hieman jumissa...mutta pitäähän liikunta jossain tuntuakin eiks?

Ensi viikonlopuksi on tarkoitus lähteä Lappeenrantaan. Alakylän musiikkiluokat täyttävät 40 vuotta ja menen soittamaan Lpr-salissa pidettävään pääjuhlan sinfoniaorkesteriin, jossa soittavat Lpr:n kaupunginorkesterin soittajat täydennettynä vanhoilla musaluokkien oppilailla. Tietysti sitä on mentävä, kun kerran ammattibändiin pääsee mukaan soittamaan ja orkkaa johtamaan tulee Almilan Atso. Ekat reenit ovat jo perjantaiaamuna, joten lähden täältä Lappeenrantaan torstai-iltana..toivottavasti tulee hyvä keikka!

”Katson taakse päin ja kiskot sinne jää” - kotiinpaluu

Kuten maineikas bändi Ultra Bra laulaa Vesireittejä –biisissään, ”kaikki päättyy joskus”. Niin myös tämä, enemmän kuin mieleenpainuva kuukauden reissumme Euroopassa, tuli päätöksensä eilen. Fiilikset näin heti reissun jälkeen ovat melko sekavat, haikeatkin ja tuntuu siltä, että ajatukset ovat vielä jossain muualla kuin Suomessa. Päällimmäisenä on tietysti positiivinen ja upea, voitonriemuinen fiilis siitä, että me teimme sen, selvisimme ilman sen suurempia ongelmia kokonaisen kuukauden reilaten ympäri Eurooppaa, vieraillen kaiken kaikkiaan yhdessätoista eri maassa. Kuukauden reissu on heitetty, ja uskomatonta kuinka paljon siinä ajassa pääsimmekään näkemään. Maisemat vaihtuivat niin Lontoon, Pariisiin ja Berliinin metropolien unohtumattomista nähtävyyksistä ja energisestä sykkeestä Puolan ja Romanian eksoottisiin pikkukyliin ja maaseutuihin.

Kun ajattelen nyt aikaa kuukausi taaksepäin, edessä oli käsin kosketeltavaa jännitystä ja suuria odotuksia tulevaa kuukautta kohti. Olimme suunnitelleet alun reitillemme; päätimme aloittaa sen Lontoosta, siirtyen siitä Pariisiin ja siitä eteenpäin suunnitelmat olivatkin auki. Lopulta tiemme kävi Englannin, Ranskan, Sveitsin, Italian, Slovenian, Kroatian ja Unkarin kautta aina Romaniaan asti. Sieltä palasimme Tsekin ja Puolan kautta Saksaan, josta kone kiidätti meidät eilen takaisin kotiin. Reilissä on monta hienoa asiaa, yksi niistä on mielestäni mm. vapaus valita oma matkareitti. Rautatietä Euroopassa riittää ja junat kulkevat, sen kuin vain hyppää rohkeasti kyytiin kohti mieleistä määränpäätä. Jos jokin paikka reitin varrella tuntuu hohdokkaalta ja tutkimisen arvoiselta, kukaan ei estä hyppäämästä pois junasta ja tutustumasta kyseiseen kohteeseen tarkemmin. Näin me teimme mm. saavuttuamme Sveitsistä Alppien poikki Italiaan, jossa päätimme tehdä lähempää tuttavuutta Domodossola –nimisen kaupungin kanssa.

Junassa tuli elokuun aikana matkustettua paljon, tarkkaa kilometrimäärää on vaikea sanoa, mutta tuhansista kilometreistä on joka tapauksessa kyse. Hienoja muistoja herättävät uusien paikkojen kokemisen lisäksi myös itse junamatkat paikoista toiseen. Ne olivat otollisia tilaisuuksia ottaa rennosti (lukuun ottamatta kuitenkaan niitä hankalia yöjunareissuja, jolloin ei saatu makuupaikkoja…;), sulatella matkan aikana kertyneitä kokemuksia, kuunnella musiikkia, pelailla korttia, lukea tai vain nauttia uusista maisemista. Näin jälkikäteen ajateltuna esimerkiksi tuo 29 h junailu Kroatiasta Romaniaan lähinnä naurattaa, vaikka ehkä tuolloin itse matkalla pienoinen tylsistyminen oli lähellä. Joka tapauksessa tuo pitkä matka kannatti, sillä saimmepahan oivan tilaisuuden tutustua Romaniaan paikallisten ihmisten opastuksella.

Tietenkään ei pidä unohtaa sitä, minkä reilaus ja eri hostelleissa yöpyminen mahdollisti, nimittäin monien uusien unohtumattomien ihmisten ja kulttuurien kohtaaminen ympäri Eurooppaa. Esimerkiksi juuri dormeissa nukkuminen on mielettömän hyvä tilaisuus tutustua muihin reissaajiin. Hauskaa, että kun esimerkiksi nyt reissun jälkeen kuulen tietyn Euroopan kaupungin nimen, jossa ehdimme näiden päivien aikana käydä, muistan tietysti tietyt kohokohdat kaupungista/vastaavasta paikasta, mutta samalla yhdistän noihin paikkoihin niissä mahdollisesti tapaamamme kaverit ja seikkailut heidän kanssaan. Tuloksena kuluneen kuukauden jälkeen meillä on Mikon kanssa monen eri tyypin mailiosoitteet ja toivon että ainakin osaan heistä tulee pidettyä yhteyttä tulevaisuudessa. Parissa maassa odottaisi ainakin ilmainen majoitus, jos niihin paikkoihin tulee joskus lähdettyä…

Torstaina tuli tutustuttua vielä Berliinin muutamaan nähtävyyteen. Kävin mm. Berliinin valtiopäivätalossa, tv-tornissa eli Fernsehturmissa, joka oli entisen Itä-Berliinin tunnetuin maamerkki. Kyseinen torni on yli 300 metriä korkea ja näkötasanne sijaitsi noin reilun 200 metrin korkeudessa. Näkymät olivat upeat, vaikkakin 8,5 euron sissänpääsymaksu torniin ei niin upea...Vierailin myös Museosaarella sijaitsevassa Pergamon-museossa, jonne torstaina oli ilmainen sisäänpääsy iltakuuden jälkeen. Tuossa museossa on vaikuttavaa materiaalia muinaisesta antiikin Kreikasta, kuten kyseiseen museoon Pergamonista siirretty valtava Pergamonin alttari.

Illalla kävimme neljästään parin USA:sta kotoisin olevan tyypin, Alanin ja Jaredin kanssa syömässä ns. ”viimeisen aterian” eräässä ravintolassa. Alanin tunsimme, koska hän punkkasi samassa huoneessa hostellissamme ja Jarediin törmäsimme Alanin kautta. Safkan jälkeen jatkoimme vielä matkaa kolmestaan Mikon ja Alanin kanssa Potsdamer Platzille, jossa sijaitsee ns. Sony Center. Olimme käyneet Mikon kanssa kyseisellä paikalla jo heti tiistai-iltana, ja varsinkin ilta-aikaan se on vaikuttava paikka monine ravintoloineen, baareineen, suihkulähteineen ja valoineen.


Pub Crawl –turnee edellisenä iltana oli vienyt jonkin verran mehuja meistä kaikista, joten puolen yön aikoihin palasimme takaisin hostelliimme. Tosin eräs hostellin pitäjistä oli vielä tuolloin hereillä ja ehdotti vielä leffan katselua hostellimme aulassa. Lopulta päädyimme katsomaan ”Hot Fuzz” –nimistä pätkää Alanin ja parin muun tyypin kanssa. Kelpo leffa!

Aamulla pakkasimme rinkat viimeistä kertaa tämän reissun aikana, vedimme aamupalat ja suuntasimme kohti Berliinin Tegel –lentokenttää. Tällä kertaa lento lähti ajoissa (toisin kuin viimeksi Helsingistä Lontooseen) ja saavuimme Suomen maaperälle iltapäivällä neljän aikoihin. Isällä oli juuri sopivasti ollut työmatka Hyvinkäällä ja pääsin kätevästi hänen kyydissään Villinmiehenrantaan. Ilta menikin palautuessa reissusta, saunoessa ja syöden mm. suomalaisia spesialiteetteja kuten ruisleipää. Jossain vaiheessa reissua alkoi iskeä jo jonkinlainen ikävä ruisleipää kohtaan. Ai että maistui taas hyvältä kuukauden jälkeen!

Edessä odottaa nyt toinen opiskeluvuosi Jyväskylässä. Konservatorio alkoi jo parisen viikkoa sitten, ja yliopisto tässä vähitellen syyskuun alussa eli edessä odottavat siis uudet haasteet koulujen kanssa. Tässä vaiheessa kuuluisi kai myös esittää jonkinlaisia kiitoksia. Ensinnäkin suuri kiitos kuuluu Mikolle, hienolle reilikaverille, jonka kanssa vietin tämän kuukauden. Unohtaa ei tietenkään sovi paksua opaskirjaamme, ns. raamattua, joka pelasti meidät monesta pulasta ja nopeutti mm. halpojen majapaikkojen ja ravintoloiden etsintää (mihin olisimmekaan joutuneet ilman sitä esimerkiksi Veronassa ja Lyonissa, joihin saavuttuamme meillä ei aluksi ollut mitään tietoa majapaikasta. Opaskirja auttoi;). Myös mukana kulkenut rinkkani oli kannattava ostos. Sen kanssa tuli reissattua kilometri jos toinenkin ja kaiken tämän jälkeen selkäni voi edelleen varsin mainiosti, joten moitteen sijaa ei mielestäni ole.

Summa summarum, kyseinen kuukauden rundi kannatti todellakin tehdä. Mitään traagista ei ehtinyt tapahtua, selvisimme ehjin nahoin takaisin Suomeen. Jos tuntuu, että itsessä virtaa edes hieman seikkailijan verta eikä luonne ole kaikista mukavuudenhaluisin, reilaus on hieno tapa nähdä maailmaa eivätkä kustannuksetkaan ole kaikista pahimmat. Suosittelen lämpimästi! Matkaan vain, maailma odottaa ja näkemistä riittää aina lisää! Ei sitä tiedä, vaikka tulisi lähdettyä vielä toiselle reilille joskus tulevaisuudessa...

”Asemalta kaikuivat kuulutukset
Kutsuna jota pakoon ei pääse
Nouset kyytiin kerran, oot kyydissä aina”

Egotrippi - Matkustaja