"Ei tunnu missaan olen matkalla taas"

No niin hyvat ystavat, alkaa tamakin reissu vahitellen kaantya lopuilleen. Istuskelen parhaillaan Gdanskissa, Puolassa ja lentomme kohti Turkua lahtee muutaman tunnin kuluttua. Viime yo meni yojunassa valilla Berliini-Gdansk, oli yllattavan paljon saatoa junien kanssa kun ei mennykaa kaikki iha kuten oli suunniteltu..:D Katottiin diebahn.de (uskomattoman hyva sivusto muuten, en muista oonko mainostanu sita taalla jo aiemmin mutta saksalaisen tarkasti loytyy juna-aikataulut ympari Euroopan) etta kasilta eilisiltana lahtee juna Berliinista kohti Puolaa ja hypattii sitten siihen.

Junamme kylla lahti aikataulun mukaan, tosin hieman kiire ehti jo tulla etta ehdittiin ajoissa. Hiki virtasi mutta sepa ei nyt mitaan uutta talla reissulla ollut. Diebahn -sivusto ei pettanyt mutta kavikin ilmi junaan hypattyamme etta olisi pitanyt ostaa paikat makuuvaunusta silla vain makuuvaunuosasto junasta jatkoit Gdanskiin. No eipa ollut varausta ja siina sitten selviteltiin konduktoorin kanssa yhteisen kielen puuttuessa (yritin saksaa ja englantia ja vastaukseksi tuli puolaa:P). Onneksi saimme tulkin, silla eras ystavallinen matkustaja selvitti ongelmamme konduktoorille ja paasimme normivaunuun istumaan ja meidan piti vaihtaa aamuviiden jalkeen junaa jossakin pikkupaikassa muutaman tunnin paassa Gdanskista. Yolla ei paljoa nukuttu, olimme aluksi kahdestaan kuuden henkilon istuttavassa kopissa joten tilaa oli. Kuitenkin koppi tayttyi lahes alkumatkasta ja vahan tuskaisaa oli unen saanti yolla. No, kuitenkin viiden aikaan oltiin skarppina hereilla mutta kun kello loi konduktoorin antaman ajan mukaisesti niin oltiinkin jo seuraavalla pysakilla. Junat taitavat kulkea vahan miten sattuu...mikas siina kun pois ja katsomaan milloin paastaan takaisin edelliseen kaupunkiin. Aika hammentavaa, harvoin junat ohittavat pysakit ennen aikojaan mutta nain kavi Puolassa tanaan! Onneksi paikallisjunat kulkivat usein ja paastiinkin Gdanskiin puoli yhdentoista aikaan tana aamuna aiemman puoli yhdeksan sijaan..saatiin nyt sit ainakin matkustaa junalla viela vahan ylimaaraista, kerran kun viela voi:D

Pari kuvaa Gdanskista

                              

Gdansk vaikuttaa oikein mukavalta paikalta verrattuna Puolan maalaismaisemiin. Vanhaakaupunkia loytyy taaltakin ja hyvia ruokapaikkoja, testattiin tuossa asken eraan kahvilan aamiainen ja hyvaa oli, ehka yksi parhaista appelsiinimehuista vahaan aikaan. Meininki on rauhallinen ja leppoisa, voisi taallakin viettaa yon jos olisi viela reiliaikaa.

Meininki Prahassa sujui hyvin, opastettu kavelykierros (samaisen Free Tourin vedin myos Berliinissa kaksi vuotta sitten) oli kattava ja todellakin, oppaalle ei tarvitse maksaa mitaan, han tosin vastaanottaa tippeja kierroksen jalkeen mutta pakko ei ole maksaa. Nahtiin kaikki oleelliset mestat keskustan alueella aina astronomisesta kellosta juutalaiseen kortteliin ja matkan varrella kuulimme historiikkia Prahan vaiheista). Illalla tehtiin viela vahan toisenlainen kierros eli Pub Crawl ja meno oli erittain vauhdikas. Kuten Berliinin kierroksella viime reililla, tallakin kertaa porukka pubikierroksella oli tosi monikansallista, aina Ruotsista, Espanjasta Kanadaan asti. Seuraavana aamuna sitten pakattiin rinkat ja suunnattiin kohti juna-asemaa ja kohti Saksan paakaupunkia. Matka kesti viitisen tuntia ja matka sujui rennosti, lahinna nukkuen kun edellisyona unet jaivat melkoisen vahiin:D Praha teki meikapoikaan vaikutuksen, hintataso on halpa, kaupunki yksi kauneimmista mita olen nahnyt ja ilmapiiri letkea. Sinne on paastava uudestaan!

Alla muutamia otoksia Prahasta

                                        

Ja mita Berliiniin tulee, oli hyva veto ottaa se viimeiseksi etapiksi ennen matkaa Puolaan. Majoituimme siis kesaduuneissa tutuksi tulleen kaverini Ullan luona ja keskiviikkoilta meni kuulumisia vaihtaessa, donerkebabia syodessa (uskomattoman hyvaa ja halpaa!) seka Ullan kavereihin tutustuessa. Kaytiin tsekkaamassa mm. kaksi keikkaa meiningilla mies ja kitara eraassa istuskelubaarissa. Eilen hengattiin paiva Epun kanssa tutustuen Berliinin keskustaan, eksyimme myos Oranienburger Straßelle (vaihtoehtoista taidetta luvassa siella jos kiinnostaa, kiinnosti ainakin minua). Oli siistia nahda Eppu jalleen, viimeksi Bruggessa (tuntuu kuin siita olisi alyttoman paljon aikaa) ja nyt Saksan metropolin keskella. Illalla kavimme hakemassa viela rinkkamme Ullan kampalta ja lahdimme yojunaseikkailulle. Suuret kiitokset viela Ullalle etta nama reissaajat saivat majapaikan Berliinin visiitin ajaksi!

Alla Juhana ja Berliinin muuri

                           
Berliinin metroverkoston laajuus hämmentää pientä kulkijaa...


            

 

             

   

Oranienburger Straßelta, ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka. Katsokaa vaikka itse.

Taa reili alkaa olla vähitellen tassa. Samaan aikaan voittajafiilis, haikea olo, hieman vasynyt mutta ennen kaikkea onnellinen olo. On tama matkustaminen jotain mita ei voi rahalla mitata. Viela lento Turkuun, se alkais olla sitten siina. Fotoja matkalta ja matkan epilogi odotettavissa lahipaivina.

Leppoisat paivat Vltavan rannalla

Jepajee!

Ei oo paljon aikaa kirjoittaa mutta paatinpa tahan jotain pistaa silti..Eilen siis vihdoin paastiin kolmen aikoihin huoneeseen ja pienta saatoa oli oikean huoneen kanssa koska ekassa dormissa oli vaan yksi sanky vapaata ja kun kaytiin sanomassa tasta respassa niin seuraavan huoneen kanssa oli sama juttu. No, lopulta saatiin huone joka onkin kohdillaan. Huoneistossa on kaksi huonetta, joissa kussakin on sangyt neljalle hengelle ja yhteinen vessa kaikille. Ja hostelli on tosi siisti, yo maksaa vain 6 euroa! Ja aamiainen kuuluu hintaan...mika diili.

Eilen kaytiin omin pain tsekkaamassa kaupunkia ja soin illalla myos ensimmaisen kerran sushia elamassani kun paatettiin kayda japanilaisessa ravintolassa safkaamassa. Oli muuten melkoisen hyvaa! Illalla kaytiin kattomassa keskustaa, mm. Kaarlensiltaa iltavalaistuksessa ja hienolta naytti.

Yöllistä Prahaa

Kohta lahdetaan parin tunnin opastetulle ilmaiselle kierrokselle ympari Prahaa ja illalla olisi tarkoitus vetaa Pub Crawl. Huomenna sit Berliiniin ja alkaa reili kaantyakin vahitellen jo lopuilleen. Berliinissa majoitutaan eraan kaverini Ullan luokse ja jo alkumatkasta tuttu Eppukin vilahtaa samoissa maisemissa. Aurinko paistaa ja vikat paivat kasilla. Nyt pittaa nauttia taysin siemauksin!

Mozartia, Tarantinoa, Biergartenia, Tonavaa ja yojunia tutkimassa

Tjenare!

Takana on monta hienoa paivaa, uusia kaupunkeja, kokemuksia ja paatahuimaavaa menoa. Paljoa ei olla lepailty laakereillamme, vaan uteliaisuus ja seikkailunhalu ovat vieneet meita aina Saksasta Itavallan kautta Tsekkiin. Perjantai-iltapaiva oli erittain onnistunut, suuntasimme siis Juhanan kanssa kohti Englischer Gartenia Munchenissa, ja nahtiin siella edellisillalta tutut Otaniemen kaverit. Loysimme puistosta myos Biergartenin, tuon aitoa saksalaista tunnelmaa huokuvan paikan, jossa normaali oluttuoppi on litra, poydat ovat pitkia ja taustalta kuuluu saksalaisen puhallinorkesterin sulosavelet...

On muuten mahtavaa, etta varsinkin nain kesaaikaan Euroopassa kuulee melkoisesti elavaa musiikkia eri puolilla liikkuessa. Jo Lontoossa tormasimme metrotunnelissa ensin kitaristikaveriin, joka veti antaumuksella Metallican The Unforgivenia ja lahes heti taman jalkeen pienen jousiorkesterin, joka viihdytti ohikulkevia ihmisia barokkimusalla. Pariisissa metroon hyppasi eraalta asemalta miekkonen harmonikan kanssa ja soitteli muutaman pysakinvalin. Saksassa torstai-iltana Munchenin katuja samoillessamme kuulimme jousikvinteton soittavan Mozartia ja vahan myohemmin loistokkaan version Vivaldin Talvesta, jossa eras viulisti veti siistin etnisilla rytmeilla maustetun sovituksen tuosta hienosta konserton ekasta osasta. Torstai-iltana paatimme torsata sen verran rahaa etta kavimme safkaamassa eraassa oikein perinteisessa saksalaisessa ravintolassa, jossa vedettiin rasvaista mutta oikein maukasta ruokaa (lihaa ja perunoita) kaalisalaatin kanssa. Kyllapa maistui, eipa paljoa oltu kylla paivan aikana ruokailtukaan.

Mita ruokailuun tulee, niin eipa ole alyttomia maaria syoty. Suureksi osaksi siksi, etta niin kuumilla sailla ei oikein maistu vaan suosin mieluummin mineraalivetta. Ollaan yleensa vedetty yhdella kunnon lampimalla ruoalla ja lisaksi jotain pienta suolaista. Vahan outoa oli aluksi, kun oli muun kesan tottunut leireilla viiteen ruokaan paivassa..mutta tilanteet muuttuvat ja pitaa elaa niitten mukana..

Jep, mutta palatakseni perjanti-iltapaivaan, viihdyimme Villen, Sylvainen ja muiden suomalaisten kanssa englantilaisessa puistossa melkoisen pitkaan. Saa oli melko kummallinen, silla nauttiessamme Biergartenin leppoisasta tunnelma sade paatti vahaksi aikaa asettua yllemme, vaikka aurinko paistoi samaan aikaan. Saksalaiset nayttivat reagoivan tahan tehokkaasti, silla sateen alkaessa suurin osa poydista vedettiin katoksen alle suojaan ja heti sen loppuessa ne vedettiin takaisin. Kaiken aikaa soi kuitenkin puhallinorkesterin tarjoilema musa, mika teki tilanteesta jollakin tavalla hauskan. Saksalaisethan ovat tunnettuja tehokkuudestaan, niin nakojaan myos talla saralla! Biergartenin jalkeen heittelimme hetken aikaan frisbeeta puistossa, joka muuten on yksi Euroopan suurimmista kaupunkipuistoista. Laania tuntuikin riittavan vaikka muille jakaa...Kaunis paikka joka tapauksessa. Puistohengailun jalkeen lahdimme Juhanan kanssa hakemaan rinkkojamme hostellilta ja suuntasimme kohti rautatieasemaa ja Salzburgia, ja Ville ja kumppanit puolestaan kohti Zurichia.

Suomen pojjaat Saksassa

Illan saapuessa paasimme takaisin Itavallan puolelle Salzburgiin, jossa olen halunnut kayda monta kertaa. Emme ole pahemmin olleet eksyksissa reissumme aikana, mutta jostakin syysta paasymme hostellille Salzburgin asemalta tuntui olevan todella vaikeaa. Ehka yhtena syyna oli se, etta meilta uupui kunnollinen kartta. Harhailimme jonkin aikaa jossakin rautatieaseman ja hostellimme valimaastossa, onneksi paikalliset olivat avuliaita ja halusivat nauvoa tieta. Kuitenkin matkallamme sattui hieman erikoinen kohtaaminen parin miehen kanssa. Olimme etsimassa tieta hostelliimme, kun eraalla kadulla kyseiset miehet kysyivat autosta kasin minne olimme matkalla. Kerroimme hostellimme nimen ja he kertoivat minne pain lahtea. Paastyamme noin puolisen kilometria eteenpain naimme samaiset miehet uudestaan, mutta talla kertaa istumassa puiston penkilla. He kertoivat taas ohjeita etiapain ja taytyy sanoa, etta tuolloin mieleen hiipi pieni epailys etta onkohan nailla kavereilla nain avulias luonne vai oliko mielessa jotain muutakin? Mainitsin tasta Juhanalle ja han oli samoilla linjoilla. No, jatkoimme epatoivoiselta tuntuvaa matkaamme miesten ohjeiden mukaan, silla karttamme naytti kuitenkin hostellimme olevan miesten neuvomassa suunnassa. Lopulta naimme miehet viela kerran autossa heidan ohittaessaan meidat ja kertoivat samalla ohjeet loppureitille. Oli kuin palapelia olisi rakentanut, reittimme rakentui pala palalta..outoa. Olimme kuitenkin jo niin vasyksissa, etta paatimme ottaa taksin hostelliimme. Ja kuinka ollakaan, miehet olivat nayttaneet oikean suunnan ja paasimme kuin paasimmekin lopulta majapaikkaamme. Mutta silti tuli tosi outo fiilis, ei Suomessa nimittain tuntemattomat noin helposti tule auttamaan.

Mitaan ikavaa ei siis tapahtunut, tosin hostellissa oli vahan vaikeaa heti sinne paastyamme. Respan tati antoi meille huoneen avaimet, mutta huoneeseen paastyamme siella oli vain kaksi sankya ja jo yksi yopyja. Kello oli tassa vaiheessa jo jotain yhden-kahden valissa...Eipa siina sitten muuta kuin hieman vittuuntuneena takaisin alakertaan ja kertomaan etta tarvittaisiin viela yksi sanky...no se lopulta saatiin kuljetettua huoneeseen ja nukkumaankin paastiin. Huonekaverimme oli muuten mukava heppu, kanadalainen mies, jonka kanssa viela turistiin pitkat tovit ennen nukkumaan menoa. Pitka paiva oli mutta siita selvittiin! Suomalainen sisu kunniaan.

Lauantaipaiva oli Salzburgissa melko sateinen (ei muuten ole pahemmin sadepaivia reissullamme ollutkaan), joten paatimme aamiaisen jalkeen nukkua ja hengailla kaikessa rauhassa huoneessamme. Taman hostellin huoneet muistuttivat lahes hostellia, silla varustelu oli omasta suihkusta televisioon. hintaa ei kuitenkaan ollut kuin 25 euroa per yo ja aamiainenkin kuului samaan pakettiin. Lauantaina iltapaivasta lahdimme Juhanan kanssa huonosta saasta huolimatta tutustumaan keskustaan, vedettiin ensin WienerSchnitzelit ja kavimme tutkimassa Salazburgin vanhaakaupunkia. Sadekin lakkasi jossakin valissa, joten nahtiinkin jotain nakemisen arvoista.

Se kuuluisa Wienerschnitzel.

Salzburg on muuten kooltaan tosi kompakti, joten liikkuminen jalan ja kaupungin ottaminen ns. haltuun onnistuu helposti. Kaupunki on kaymisen arvoinen monine kotoisine pikkukatuineen ja historiallisine rakennuksineen. Onhan siella kuvattu mm. Sound of Musicia ja itse Wolfgang Amadeus Mozart on viettanyt elamastaan suuren osan tuossa paikassa. Kayvimmekin Mozartin kotitalossa tsekkaamassa milta naytti ja samalla saimme aimo annoksen historiaa tuon saveltajaneron elamasta.

Matkalla takaisin hostelliin tormasimme kahteen suomalaiseen jotka olivat meidan tavoin valloittamassa Eurooppaa. Illan tullen alkoi taas sadella joten paatimme menna katsastamaan Quentin Tarantinon uuden patkan "Inglorious Basterds" joka tuli perjantaina suuressa osassa Eurooppaa ensi-iltaan. Olen melkoinen Tarantino-fani joten odotukset olivat kovat.


Ja itse leffasta, olihan se taynna meninkia. Patka tarjoilee vaihtoehtoinen historian toiseen maailmansodan kulkuun, ja on siita poikkeuksellinen moniin jenkkilaisiin leffoihin verrattuna etta elokuvassa puhutaan suurelta osin saksaa ja ranskaa. Mielenkiintoinen veto Tarantinolta, varsinkin kun miehen elokuvissa pitkat dialogit ovat fakta. Harmi vaan ettei saksalaisia patkia ollut tekstitetty englanniksi, vaikka kyseinen naytos piti olla ns. englantilainen versio. No, sai ainakin vahan kielikylpya kun kuunteli henkiloiden saksaa. Jostain jutuista jopa tajusinkin, mista voittajafiilis! Elokuva tulee jakamaan mielipiteita, se on varma. Itse kuitenkin kallistun "joo-tykkasin" -puolelle. Menkaahan kattelemaan kun se tulee Suomeen. Oli kuitenkin hyva veto kayda kattomassa tuo patka ja viela Salzburgissa, jannaa kun leffa sijoittuu samoille seuduille kuin missa ollaan viime viikot koluttu...

Sunnuntai-aamuna vedettiin aamupala naamariin ja suunnistimme kohti rautatieasemaa, josta otimme junana Wieniin. Vietimme rennon paivan Itavallan paakaupungissa ja itelle oli legendaarista kayda katsomassa tuttuja paikkoja (vietin kyseisessa kaupungissa kuutisen vuotta sitten reilun viikon ajan). Paivan ohjelmaan kuului mm. samoilu keskustassa, Sigmund Freud -museo, joka sijaitsee herran kotiasunnossa Berggassella (olihan se kaytava kun psykaa tassa opiskellaan:)). Myos tuli kaytya Schonbrunnin pihoilla ja illalla istuimme Tonavan varrella oluen aaressa aurinkotuleissa (kylla, eras baari oli tehty rantalomaparatiisin tapaiseksi, hiekkaranta, tuolit jne...) nauttien letkeasta ilmapiirista. Yoksi hyppasimme yojunaan, ensin kohti Bratislavaa, jossa vaihdoimme junaa ja sielta loppuyoksi junaan, joka kuljetti pojat Prahaan. Alun perin Bratislavassa piti viettaa puoli tuntia mutta jatkoyhteys olikin vajaa puolitoista tuntia myohassa..No mikas siina, odoteltiin melko kolkolla asemalla junaa ja lopulta paastiin.

Wienilaista elamaa

Vahan Freudia...

...upeita kirkkoja ja Schönbrunnia...

...ja tietenkin oli päästävä maistamaan kuuluisaa Sacher-torttua.

Yo junassa meni jotenkuten, en vaan ymmarra etta meilta tivattiin lippuja moneen otteeseen, lahes tunnin valein ja joka kerta oli eri konduktoori!! Organisoinnissa jotain onkelmaa, kai? Younet jaivat taten melko katkonaisiksi mutta paastiinpa ainakin perille.

Nyt ollaan sit Prahassa!! Ja taahan vaikuttaa hyvalta ja halvalta. Olen juuri kirjoittamassa hostellimme koneelta, vasta kolmelta paastaan check-inniin mutta tassa on ehditty jo nauttia aamiainen, joka muuten oli ilmainen vaikka viime yota ei taalla nukuttakaan. Plussaa! Kuhan huone saadaan, niin unta palloon ja sit kaupungille pyorimaan. Hostelli on nimeltaan Prag Plus Hostel ja ei ainakaan ole viela tarvinnut olla pettynyt majoitusvalintaamme. En sitten tieda, milta dormihuone nayttaa..

Tallaista talla eraa, Praha kuittaa!

Itavallasta Saksaan ja takaisin

Heissan!

Saksassa ollaan ja meno maistuu. Talla kertaa tie vei meidat Oktoberfestin luvattuun kaupunkiin, Müncheniin, jonne saavuimme eilen Itavallasta. Iltamme toissapaivana Innsbruckissa sujui vallan mainiosti, paatimme Juhanan kanssa ottaa rennosti ja ostimme evasta pienta piknikointia varten. Allekirjoittanutta vaivasi pieni vasymys Innsbruckiin saapuessamme, lieko syyna ollut aurinko ja tukahduttava kuumuus mutta olo ei ollut mikaan paras kaupunkiin saapuessamme. Nailla keleilla (viime paivat olleet noin 30 astetta) vetta kuluu melkoisesti..Onneksi pieni lepo ja neste auttoivat ja ilta sujui rennoissa merkeissa eraassa kaupungin puistossa matkaradiota kuunnellen. Tassa on taasen reilin yksi parhaista puolista, voi jaada sinne minne huvittaa ja tutkia paikkoja mitka kinnostaa.

Yopaikaksi valitsimme Innsbruckista noin puolen tunnin matkan paassa sijaitsevan Wörgl -nimisen kylan, jonne asetuimme yoksi. Ja tuttuun tapaan, otimme makuupaikaksi eraan kerrostalon takapihan. Ensin jouduimme vaihtamaan paikkaa, kun ekan talon ikkunasta kurkistikin paa kun emme osanneet ollaa nakojaan tarpeeksi hiljaa..tunnelma oli sen verran vaivalloinen joten paatimme hipsia tiehemme rinkkoinemme ja lopulta loysimmekin suojaisen paikan toisen talon luota. Nukuimme lahes 10 tunnin younet ja hyvin sujui. Ja yon hinta: 0 euroa!! Sehr gut.

Alla vastaherännyt takapihalla autuaan yöunen jälkeen

Herattyamme taasen porottavaan aurinkoon ja kuumuuteen marssimme ensin aamiaiselle laheiseen kuppilaan ja sielta hyppasimmekin Münchenin junaan. Uskomatonta miten hyvin taalla Euroopassa yhteydet pelittavat, ainakin lansipuolella. Eika matkatkaan kesta kauaa, keskelta tuntematonta Wörglia Saksan kolmanneksi suurimpaan cityyn kesti vain puolitoista tuntia.

Hostellimme taalla on jees ja saimme pestya pyykkimme hostellin pesukoneissa. On taasen reissaajilla puhtaat vaatteet! Nailla kuumuuksilla t-paita on muuten markana hiesta melko akkia, varsinkin kun tuolla ulkona kulkee rinkan kanssa. Iltamme oli varsin mainio, silla vietimme laatuaikaa Villen ja muiden Otaniemesta tutuiksi tulleiden kavereiden kanssa.

Tässäpä saksalainen litran tuoppi!

Tanaan on tarkoitus tormata viela porukalla Englisch Gartenissa ja sielta suuntaamme kohti Salzburgia. Rento meininki paalla!

Itavaltaa valloittamassa

Grüs Gott!

Itavallan puolella ollaan nyt, hyvat lukijat. Saavuimme pari tuntia sitten tanne talviurheilun luvattuun kaupunkiin Liechtensteinista. Kavimme syomassa ja paadyimme tahan nettikahvilaan ottamaan vahan lepia, jotta jaksamme taas kohti uusia seikkailuja. Pari viime paivaa ovat olleet siisteja ja taynna unohtumattomia maisemia. Saa on ollut enemman kuin lammin, se on nimittain todella KUUMA! Reilu 30 tuntuu olevan mittarissa ja nestetta kuluu..rinkan kanto nailla keleille ei nimittain ole mitaan kaikista virvoittavinta ja hiki puskee suomalaisen ylle enemman kuin usein...

Toissa paivana valloitimme siis Mont Blancin, menimme nimittain neljan kilsan korkeuteen maisemahissilla ja olihan ne maisemat ikimuistoisia! Allekirjoittanut karsii pienesta korkean paikan kammosta ja kohtasi taten pelkonsa Blancin huipulla. Mika parasta, emme joutuneet maksamaan kyydista kuin 3e normaalin 40 euron sijaan!! Hostelliamme emannoinyt nainen nimittain tuli aamulla tarjoamaan meille kahta korttia (kortit oikeuttivat kaikkiin maisemahisseihin Chamonixin alueella), jotka eraat hostellissamme yopyneet tytot olivat jattaneet. He olivat kuulemma kolunneet jo kaikki tarkeat paikat ja korteissa oli viela paiva jaljella. Tytot olviat jattaneet korttinsa naisen huostaan ja niinpa me saimme ne kayttoomme 3 euron panttia vastaan! Ihan mahtavaa:)

Tässä fotoja huipulta. Voilà!

Kavimme siis huipulla, pieni vuoristotauti meinasi iskea kun oltiin korkealla. Ilma on yllattavan ohutta ja ajoittain tuntui jonkinmoista huimauksen tunnetta. Onneksi pysyttiin Juhanan kanssa molemmat tolkuissamme ja alaskin paastiin lopulta turvallsiesti. Fotoja tuli rapsittya melkoisesti, olihan se pakko kun kerran sinne ylos paasee..

Iltapaivalla lahdimme kohti Sveitsin paakaupunkia, Bernia, ja saimme matkaseuraa eraasta suomalaisesta, Jonnasta, joka yopyi sattumoisin samassa hostellissa kuin me. Han oli matkalla Sveitsin etelaosaan ja menimme osan matkasta samalla junalla. Oli hauskaa vaihtaa reissukuulumisia junan kiemurrellessa Alppien sykahdyttavien maisemien keskella. Matkaseura ja maisemat olivat kohdillaan! Suosittelen kylla kaikille kaymaan Sveitsissa ja varsinkin Alpeilla. Vaikka maa ei ole kaikista halvin, maa tekee varmasti vaikutuksen!

Maanantaina alkuillasta paasimme perille Berniin, ja tapasimme siella eraan Juhanan frendin Stefanon, joka asuu aivan Bernin lahistolla. Hangasimme illan hanen kanssaan ja oli hienoa tormata paikalliseen tyyppiin, joka osasi nayttaa kaupungin nahtavyyksia. Bernista ei kuitenkaan jaanyt mitaan ihan parasta kuvaa, silla illalla ollessamme oluella eraalla terassilla todistimme parin tyypin valista tappelua. Oinen Bern jatti hieman turvattoman vaikutelman, mutta meille ei kuitenkaan kaynyt mitaan. Bernin vanhakaupunki teki vaikutuksen, keskiaikaista arkkitehtuuria on melkoisen paljon kaupungissa jaljella. Kaupungin vanha keskustahan on kuulunut jo 80-luvulta UNESCOn maailmanperintokohteisiin.

Olimme Juhanan kanssa eraassa hostellissa aivan keskustan tuntumassa ja seuraavana aamuna kavimem tutkimassa hieman lahiseutuja. Kavimme paivalla uimassa kaupungin lapi virtaamassa Aare-joessa, mika oli muuten hulppea kokemus! Virta on melko kova, mutta sinne uskaltauduimme muiden ihmisten sekaan ja oli hauskaa! Uinti kyseisessa joessa tuntuu olevan melko suosittu kohde paikallisten keskuudessa, ja pitaahan aina paikallisia spesialiteetteja kokeiltava, eiko vaan?? Virta ei vienyt mennessaan, joten viela tassa ollaan:)

Naimme viela Stafanon lounaan merkeissa eilen ja kavimme syomassa Bernin yliopiston ruokalassa. Ruoka oli makoisaa, mutta yllattavan kallista verrattuna Suomeen. Taytyy myontaa, etta on meilla suomalaisilla opiskelijoilla asiat melkosen hyvin ainakin ruokailussa verrattuna muihin valtioihin.

Eilen otimme alkuillasta junan kohti Liechtensteinin ruhtinaskuntaa, jossa vietimme viime yon. Tuo pieni valtio on sympaattinen, ei mikaan iso paikka, aika paljon maaseutua ja hiljaisuutta. Rauhoittuminen teki meille kuitenkin hyvaa taman kaiken matkustuksen keskella. Kunnon younet olivat poikaa ja tanaan jatkoimmekin kohti Innsbruckia. Ensi yon majapaikasta ei ole viela tietoa, jos jatkuu tallaisella kelilla niin ajattelimme tehda Annecyt ja majoittua jossakin ulkona...katsotaan minne paadytaan:)

Alppien keskella

Moro!

Vitsit, nyt ollaan kyl niin mykistavien maisemien keskella ettei tosikaan. Naita reissaajia on nimittain hemmoteltu viime paivat aevan unohtumattomilla maisemilla. Ollaan nyt siis Ranskan Alpeilla, kylassa nimeltaan Chamonix. Vieresa Mont Blanc, nenassa vuoristoilman huumaavuus ja silmien edessa mahtavat vuoret..mitas muuta sita voisi talla hetkella toivoa??

Pariisissa meni mukavasti, nahtiin Anne viela perjantai-iltana, ja hengailtiin yhdessa mm. Modernin taiteen museossa (Centre Pompidou), jonne paastiin ilmaseksi! Reilaajat ilahtuivat tasta suuresti, kuten voitte varmasti uskoa. Anne kertoi, etta Pariisissa paasee suureen osaan museoita alle 26v EU-kansalaiset ilman sisaanpaasymaksua ja Pompidou oli yksi kohteista. Jo itse rakennus on nakemisen arvoinen ja nayttelyt sisalle myos. Tassa fotoa. http://www.galinsky.com/buildings/pompidou/pompidou1.jpg.

Museon ulkopuolella kiertavat liukuportaat, jotka vievat rakennuksen katolle asti. Ja voin kertoa etta maisemat ylhaalta yli Pariisin olivat ihan jees:)
Liukuporrasputket olviat vaan hullun kuumat, kyseinen paiva oli tosi helteinen Pariisissa ja putket kuumenivat ihan kiitettavasti. Mutta mita turhia valittamaan, naita lampotiloja voi tulla ikava taas Suomen kylmassa talvessa...Nayttely oli modernia taidetta laidasta laitaan, yksi mielenkiintosimpia oli eraan suomalaisen naistaiteilijan lyhytelokuva, joka Juhanan kanssa katottiin. Oli siistia olla keskella Pariisia ja kuunnella tuttua kielta valkokankaalta. Itse leffakaan ei ollut hullumpi.

 

Perjantaina kaytiin myos seikkailemassa eri puolilla Pariisia, paastiin myos Riemukaaren huipulle ilmaiseksi ja hahaa, talla kertaa ei viety kameraa!! Traumat, jotka viime kerralla Riemukaarella sain (katso viime reilin kertomus kameran varastamisesta) paranivat kummasti kun talla kertaa kamera pysyi tiukasti laukussa..Illan hamartyessa paatimme kayda tsekkaamassa Seinea auringonlaskussa ja tunnelma oli ikimuistoinen. Kun paasen takaisin Suomeen, lisaan tanne muutamia kuvia niin paasette hieman tuunelmaan kasiksi. Seinen varsi oli taynna porukkaa ja tunnelma kaikesta vaenpaljoudesta huolimatta leppoisa.

Istuimme tovin Notre Damen edessa fiilistelemassa pimenevaa Pariisin iltaa ja sielta paadyimme illalliselle Latinalaiseen kortteliin. Oli melkoisen nostalgista kayda tuolla pain kaupunkia syomassa, silla viime reissulla meidan hostellimme sijaitsi kyseisella alueella ja kavimmehan syomassa yhdessa kummitatini Elisen ja hanen miehensa Joen kanssa samaisella seudulla. Safka oli hyvaa, loysimme italialaisen raflan jossa saimme kymmenella eurolla alkupalat, paaruoan seka jalkkarit. Illan pimeydessa otimme viela metron Eiffelille ja puoliltaoin kaytiin katsomassa Eiffelin iltavalaistus ennen paluuta hostellille.

Toissapaivana jatimme Pariisin taaksemme ja paatimme suunnata kohti hieman rauhallisempia seutuja. Suurkaupungit ovat mukavia mestoja kayda mutta ruuhkametroissa matkustaminen ja kovassa helteessa samoilu ottaa valilla melkoisen koville, unohtamatta tietenkaan pitkia kavelyretkia joita on tassa reissun aikana tehty. Matkasimme huippunopeusjuna TGV:lla (jouduimme maksamaan lisamaksua vain 3e, yeah!) Pariisista kohti Annecya, jonne saavuimme illan koitteessa. Emme varanneet hostellia etukateen ja olimme toiveikkain mielin, silla uskoimme loytavamme tuolta pienesta kaupungista varmasti jonkun majapaikan. Noh, toisin kavi:D Oli lauanatai-ilta ja kaikki hostellit ja hotellit nayttivat eioota. Mutta mikas reissaajia lannistaisi, soimme hyvin eraassa texmex-paikassa ja viela halvalla ja etsimme yopaikan ulkosalta. Paadyimme lopulta eraan kerrostalon takapihalle ja yo meni hyvin, oli lamminta, tahtitaivas kattona ja Alpit vieressa. Eipa juurikaan valittamista. Ainoa yovieraamme pihalla oli eras kissa, mutta ihmisia ei pihalle eksynyt. Ja mika hienointa, eipa tarvinnut maksaa mitaan yopaikasta. Eraretkeily rules! Ja nukutti hyvin:)

Annecysta...

Ja se kerrostalo, jonka takapihalla uni maittoi...

Eilen paatimme jatkaa Annecysta kohti korkeampia seutuja ja otimme junan kohti Mont Blancia ja Chamonixia. Saimme yopaikan todella helposti ihan keskustan vieressa sijaitsevasta hostellista ja mika hulppeinta, hintaa kertyi vain 12,5 euroa/yo! Asken nautimme aamiaisen fiilistellen maisemia ja kohta tarkoitus lahtea valloittamaan itse Mont Blanc kapuamalla maisemahissiin, joka vie sitten aika korkealle..huhuh, kamera valmiiksi.

Iltapaivalla naiden matkaajien reissu jatkuu kohti Bernia, josta varasimme asken hostellin. Naemme illalla myos Juhanan kaveria, joten saamme paikallisen opastusta Sveitsin paakaupungissa.

Tassa kaikki talla eraa, nailla kulmilla sielu ja ruumis elavat!
Alppiterveisin, Pekka

"Sina lahdit Pariisiin, sanoit olevasi onnellinen"

Terveterve!

Scandinavian Music Groupin sanoin (ks. ylla) ollaan nyt saavuttu reissumme seuraavaan pisteeseen, Pariisiin. Ja kylla, voin myontaa etta olen onnellinen:) Nyt paasin taasen koneen aareen purkamaan tuntoja ja kokemuksia, joten tassa niita tulee.

Toissapaivana oli aivan loistopaiva Bruggessa. Jatkoimme paivaa mainion piknikin merkeissa, ostettiin porukalla kaupasta ruokaa ja belgialaisia oluita ja mentiin laheiseen puistoon piknikoimaan. Puisto oli nimeltaan "Chillin' Park" ja sita se olikin, saatiin nimittain chillata ihan rauhassa silla meidan lisaksemme ei paljon muita sieluja nakynyt. Ruoka ja juoma maistuivat, saa ei ollut aivan puolellamme mutta loysimme hyvan suojapaikan puiden keskella jonne sade ei tietaan loytanyt. Ilta menikin mukavasti fiilistellen Bruggea ja musaa kuunnellen. Nyt taytyy hieman nimittain mainostaa meikan ja Juhanan musahifistelua nimittain otimme matkalle messiin matkaradion, mp3-soittimet ja Juhanan fm-lahettimen, joten voimme kuunnella radiosta mp3-musiikkia. Ai etta, kylla lammitti mielta soittaa suomalaista musaa keskella Bruggea. Radiolla tulee todella olemaan kayttista talla reissulla!

Tässä hieman muistoja Bruggesta.
Ekassa kuvassa Heidi, Juhana ja Eppu.

Brugge (Bruges) on monille varmaan tuttu leffasta "In Bruges", joka ilmestyi viime vuonna. Kannattaa muuten tsiigata, suosittelen. Bruggessa tuli kaytya Heidin kanssa ekan kerran viime marraskuussa Belgian reissulla ja oli legendaarista palata takaisin nyt kesaaikaan tuohon monien kanaalien kaupunkiin tutkimaan tuttuja seutuja. Kaupunki oli tosin nyt melkoisen taynna turisteja, mutta kun tarpeeksi etsii, loytyy myos hiljaisempia mestoja, kuten tuo puisto. Hianon illan paatteeksi lahdimme Heidi, Juhana ja mina takaisin Antwerpeniin, ja Eppu kohti Liegea jossa han on nyt parin viikon kielikurssilla.

Palasimme keskiviikkoiltana siis takaisin Antwerpeniin hostelliimme ja lahdimme eilen Juhanan kanssa puoliltapaivin kohti etelaa ja Pariisia. Heidi lahti jo aikaisin eilisaamuna kohti Amsterdamia ja Suomea. Eilen tulikin istuttua junassa muutama tunti, emme nimittain halunneet menna ihan suorinta tieta Pariisiin. Samalla emme joutuneet maksamaan mitaan ylimaaraisia varausmaksuja, silla matkustimme kaikki matkat paikallisjunilla. Ensin tiemme vei Antwerpenista Belgian kaupungin Kortrijkin kautta kohti Lille Flandresia, joka on jo Ranskan puolella. Viime reililla vaihdoimme Mikon kanssa nopeaakin nopeampaa junaa Lillen asemalla mutta nyt paatimme jaada Juhanan kanssa ruokailemaan tuohon kaupunkiin. Loysimmekin jees paikan, josta saimme kympilla kunnon pastat ja cokikset paalle. Ranskahan ei mikaan halvin maa ole eika varsinkaan tama Pariisi..no ehka itapuolelle Eurooppaan paastyamme hinnat vahan halpenevat, hope so.

Lillesta jatkoimme Amiensiin, jossa vaihdoimme junaa. Tutustuimme matkalla myos kolmeen saksalaiseen reilaajaan, joiden kanssa juttu luisti loppumatkan Pariisiin. Tama tassa reilauksessa on yksi niin hieno juttu, koska uusiin ihmisiin, varsinkin muihin reilaajiin on yleensa niin helppo tutustua. Hyvana esimerkkina Rooma kaksi vuotta sitten, jossa tutustuin jenkkilaiseen Kyleen, jonka kanssa tormattiin viime vuonna Oregonissa USA:n mailla.

Ja nyt, Pariisi! Onhan tama unohtumaton paikka. Hostellimme sijaitsee Montmartren kaupunginosassa, Sacre Coir on tuossa kavelymatkan paassa. Paasimme eilen noin kasin aikaan hostelliimme, asetuimem taloksi ja illalla treffasimme Miehikkalan kesatyokaverin Annen, joka on loppukesan EuroDisneyssa duunissa. Oli melko outoa tormata Anneen nyt keskella Pariisia, kun viimeksi nahtiin keskella metsaa:D Otimme metron Hallesin alueella, jossa kavimme ranskalaiseen tapaan nauttimassa lasilliset viinia ja nauttimassa taman cityn menosta. Tana aamuna aloitimme paivan viemalla pyykkimme laheiseen pesulaan (onneksi loytyi lahes tuosta kulman takaa), kaytiin kahvilla katukahvilassa ja kiivettiin Sacre Coerille, silla sielta on melkoisen hyvat nakymat koko Pariisiin. Tanaan on tarkoitus jatkaa seikkailuja ja kayda tsekkaamassa parit turistikohteet ja samoilla kujilla. Ehka jotain ruokaakin jossakin valissa. Ite en ranskan kielta hallitse, mutta onneksi Juhanalla on takanaan ranskan opiskelua. Ja kyllahan sita englannilla parjaa jotenkn, on se kylla totta etta paljon mieluummin nama ihmiset taalla puhuisi vaan omaa kieltaan, mutta ei se englanti kaikille ranskalaisille niin punainen vaate ole.

Ilma on kuin morsian, shortseilla parjaa mainiosti ja mikas tassa ollessa. Pienta nuhaa on molemmilla muttei mitaan kummempaa, ei siis huolta sikainfluenssasta:D terveisia kotomaahan, taalla mennee hyvin!