Hiljaa leijaa maahan hiutaleet...

Nyt on lumi maassa sitten taallakin! Mita oon Suomen saatiedotuksia katellut, niin melko kylmaa on tainnu siella olla seka lunta riittamiin. Maa sai valkoisen peitteen taallakin eilisiltana eli perjantaina ja tastahan monet amerikkalaiset ovat menneet sekaisin. Eipa taalla paljoa lunta yleensa saada, North Carolina on suurin piirtein samoilla leveysasteilla Italian kanssa niin ei ole hanget korkeat nietokset niin yleinen vieras kuin meilla. Joka tapauksessa, saa on kylmennyt huomattavasti - viela alkuviikosta chillattiin t-paidoissa ja jotkut hullut jopa shortseissa muttei enaa. Lunta on maassa ja nyt oisin pakkastakin muutamia asteita. Alkuviikon saa tuntui tasta suomalaisjampasta kuin kevaalta, aurinko paistoi ja lunta ei nakynyt missaan. Nyt tuntuu kuin olisi Suomessa, vain kunnon sauna puuttuu (se liikuntahallin sauna ilman loylyn heittoa tuntui vahan epasaunalta).

Toisaalta, eipa tallainen lumimaara meikalaista paljoa hetkauta (muutamista senteista puhutaan) mutta monet vaihtarikaverit nakivat lunta ensimmaista kertaa elamassaan. Pitihan eilen lumen tultua paasta leikkimaan lumisotaa Alexander Hallin pihalla ja hauskaahan se oli. Sisaista lasta ei saa ikina unohtaa, leikki pitaa mielen virkeana!! Tanaan mentiin katsomaan kun paikalliset harrastivat lumisotaa kampuksella, intoa oli valtavasti ja makeakin laskettiin. Lumentulo vaan tuntuu jarkyttaneen elaman tasapainoa, nimittain mm. kirjasto ja liikuntahalli suljettiin tanaan huonon saan takia:D Tama siksi koska tyontekijat eivat paasseet toihin, bussit eivat kulje ja takalaiset eivat oikein nayta tietavan kuinka tiet aurataan. Ei ole ihan niin toimivaa auraussysteemia taalla kuin Suomessa. Myos maanantain kurssit saatetaan perua jos lunta tulee, tiet ovat liukkaat ja saa on tarpeeksi huono, silla ihmiset eivat vaan yksinkertaisesti paase autoillaan liikkumaan kun on liukasta. Ja talvirenkaat - mita ne sellaiset ovat?? Jannittyneena odotellaan siis tuleeko ilmoitus luentojen peruuntumisesta vai ei..Alla nakyy vahan maistiaisia lauantaina lumen saavuttua - opiskelijat intoutuivat leikkimaan lumisotaa kampuksella ja laskemaan makea kuin viimeista paivaa.

 

  

 

Kulunut viikko on mennyt todella nopeasti, negatiivista viikossa on ainoastaan ollut paalle pukannut flunssa joka on yltynyt melkoisen sitkeaksi nyt viikonloppuna. Paa on sumussa, en pahemmin haista mitaan maistamisesta puhumattakaan ja vasyttaa. Flunssa alkoi jo reilu viikko sitten, tosin melko mietona mutta on yltynyt vahitellen kurkkukivusta nuhavaiheeseen. Yskaa odotellessa...kuumetta ei kuitenkaan ole. Olen yrittanyt nyt lepailla viikonlopun ja ottaa iisisti. Toivottavasti menisi akkia pois, tuskaista olla rakanokkana koko ajan ja pitaa nenaliina toisessa kadessa. Tuntuu etta suht monella muullakin taalla kommuunissa on tautia liikkeella ja niinhan se on etta jos on tarttuakseen niin taalla se varmasti tarttuu. Myos joka paiva vaihtelevalla saalla voi olla omat vaikutuksensa, mista ihmeesta sita tietaa mita pukea paalleen kun saat vaihtelevat nain paljon?? Eraat kaverit muuten paattivat kaiken taman lumen ja talven keskella ryhtya grillaamaan tanaan, illalla pimeyden jo tultua. Siina nayttivat paistavan hot dogia ja muuta mukava vaikka kylma naytti pojilla olevan. Crazy America.

Kavin viikko sitten muuten pelaamassa ensimmaista kertaa elamassani raquetballia, amerikkalaisten suosimaa pallopelia joka muistuttaa melkoisesti squashia muttei ole sita kuitenkaan. Jain koukkuun heti ja on tullut pelailtua jo kolme kertaa! Pelikavereita loytyy helposti ja peli on aivan huippu! Nyt flunssa on verottanut menoa sen verran etten ole kentalle mennyt, ehka ensi viikolla taas uudestaan. Kamppikseni Conrad opetti pelaamaan ja hyvat pelit saatiinkin aikaiseksi. Kylla viela taman kevaan aikana otan voiton kotiin. Sain myos hoidettua rokoteasiani kuntoon. Suomesta piti tuoda mukanaan dokumentit ett rokotteet on kunnossa ja lisaksi piti kayda viela taalla tuberkuloosi ihotestissa mista en ikina ole kuullutkaan. No se kuitenkin taalla vaadittiin mutta nyt ovat asiat reilassa. Torstaina tuli taas RBC -areena tutuksi, kaytiin muutamien muiden vaihtareiden kansa kattomassa NHl-matsi! Oli se aika makeeta paasta kattelemaan ihan oikeaa jaakiekkoa, jaalla vastakkain olivat Hurricanes - Islanders. Ja tulihan se voittokin kotiin, tuntui makoisalta Hurricanesien riveissa pelaa myos suomalaisia, ei tullut tilaisuutta paasta juttelemaan pelin jalkeen mutta ehka viela joskus:P Alla kuvia matsista - jaakiekkoa Ameriikan malliin!

 

  

  

House partya olisi ollut tanaan tarjolla jossakin pain mutta monet jattivat menematta koska ajokelit ovat keljut. Itse jain sairastamaan. Kotijuhlista muuten sen verran, etta hauskaa on aina siihen asti kunnes yleensa poliisit tulevat keskeyttamaan juhlat. Heti ensimmaisissa juhlissa kolme viikkoa sitten sain taman kokea, meteli taisi olla liian kova ja yhtakkia olivat poliisit ovella. He eivat kuitenkaan yleensa tule sisaan, vaan kaskevat illan isantaa pistamaan juhlat poikki. Tama tapahtuu normaalisti puolenyon jalkeen, kyseisissa juhlissa yhden pintaan. Eihan siina sitten muuta kuin kamat kantoon ja jonnekin muualle jos paikka on tiedossa. Viime viikonloppuna tuli kaytya katsomassa keskustan eras baari, Red Room, joka oli ihan jees paikka. Yleensa kaytetaan taksia kun mennaan keskustaan, hintaa per matkustaja kertyy vain noin kaksi dollari per suunta joten sen maksaa hangoittelematta. Melko samanlainen meno kuin Suomessa. Oluen hinta dollarin matalan arvon takia oikein hyva eurooppalaiselle. Taalla Pohjois-Carolinassa baarit muuten menevat kiinni viimeistaan kahdelta, tuntuu tosi aikaiselta Suomen neljan tottuneelle! Yleensa on tullut biletettya porukalla jossakin taman asuntolan huoneessa, halvaksi tulee ja ei ole pitka matka nukkumaan. Pitaa vaan varoa ettei voluumi nouse liian korkeaksi, koska silloin yleensa joku Ambassadoreista saapuu paikalle. Normaalisti on kuitenkin saatu olla rauhassa.

Maanantaita varten pitaisi vaantaa eras ryhmatehtava organisaatiopsykan kurssille. Tehtava arvostellaan joten kaikkien ryhmalaisten panos on tarkea. Ryhmatehtavia on tulossa suht paljon kevaan mittaan, toisaalta iha hyva etta paasee harjoittelemaan opittuja juttuja kaytannonlaheisesti. Sosiaalipsykan proffa on mainio mutta aika tiukka - ei lappareita luennoilla eika puhumista sallita jos han on aanessa. Myos kesken tunnin on turha lahtea ellei siita ole ilmoittanut etukateen, silla muuten proffan sanojen mukaan han kysyy varmasti minne ollaan lahdossa. Huumorintajua kutienkin loytyy ja luentojen sisalto todella mukaansatempaava, ehdottomasti lempikurssini taalla.

Ensi viikon suunnitelmiin kuuluu mahdollisesti Avatar - leffan katsominen IMAX 3D -teatterissa. Paljon on elokuvaa kehuttu ja pitaahan se paasta katsomaan itekin. Eilen kaytiin kattomassa ilmaiseksi kamouskinossa Zombieland, tykkasin paljon!! Soiva sekoitus komediaa, toimintaa ja veren lentoa:P Lisaksi puhuttiin parin kaverin kanssa etta joku ilta mennaan syomaan japanilaiseen ravintolaan sushia. Maistoin tuota herkkua ekaa kertaa viime kesana seikkailessamme Juhanan kanssa Prahassa ja pakko paasta maistamaan lisaa pian kun mahdollisuus on. Kalasta puheenollen, se Conradin toinenkin kala (Shiva nimeltaan) on ny kuollut. EIpa pysynyt hengissa kovin kauaa sekaan, vaikka ruokaa annettiin ja vesikin pitaisi olla puhdasta. Joku kalatuntija ilmoittautukoon ja kertokoon mita pitaa tehda, jotta kalat pysyisivat meilla hengissa...

 

Vaihto-opiskelijat lumen keskella

Taalla Raleigh, North Carolina ja tuoreimmat kuulumiset

Heiii,

back in business eli blogin parissa..Taalla hurrikaani-Peksi, North Carolina, NCSU, Alexander Global Village ja yliopistomaailma Amerikan maalla. Kaikki hyvin, hengissa ollaan eika arpiakaan ole tullut paahan:P Kolmatta kouluviikkoa jo mennaan, tuntuupa aika lentavan. Mut niin kai se aina kun on kivaa tekemista ja vauhtia ymparilla. Kommuuniasuminen maistuu edelleen, ihmiset tulevat helposti juttelemaan ja itekin askenkin juuri huoneesta lahti kolmannessa kerroksessa asuvat tytot jotka tulivat ihmettelemaan Conradin ja meikan huonetta. Kehuivat akvaariota (Conrad osti muuten uuden kalan kun se eka kuoli, haha :D, toistaiseksi ainakin uusi pysynyt hengissa). Viimeksi ei saatu rahoja takasin kun Conrad kadotti kuitin mutta nyt uudesta kalasta on kuitti tallessa. Kalalla on kahden viikon palautusaika, toivotaan etta selviaa hengissa talla kertaa...Tuli vahan mieleen omat viherkasvit Vehkakujalla Jykylassa kun paatin lopulta hommata kaktuksen kun viherkasvit tuppasivat kuolemaat. No kuolihan se kaktuskin sitten lopulta. Ei taida minusta olla viherpeukaloksi tai sitten pitaa skarpata ja paljon.

Tuntuu etta elama alkaa asettua uomiinsa vahitellen, alkuhassakasta selviaminen vie aina jonkin verran aikaa mutta nyt tuntuu etta homma toimii ja hyvin! Pankkitili avattu Wachovia-pankkiin, on paikallinen puhelinnumero (Wal-Martin halpa prepaid liittyma ja puhelin tekivat kauppansa - jos puhelin maksoi vain 30 $ ja 1000 minuuttia+1000 tekstaria kuukaudessa 30 $ niin en valita). Monet frendit hommasivat myos oman puhelimen joten yhteydenpito onnistuu helposti. Ei tarvii aina Facebookia kayttaa. Alla muutamia kuvia kamoukseltamme, ensimmaisessa takana nakyva korkea rakennus on kirjastomme. Kerroksia yhdeksan, vahan korkeampi siis kuin Jyvaskylan vastaava. Menin muuten katsomaan eras paiva nakoaloja ylimpaan kerrokseen. Ylimmat kerrokset ovat rauhoitettu lukusalikayttoon eli samalla voi pantata tietoa paahan ja katsella ulos kauniiseen saahan ja jaadakin haaveilemaan koko paivaksi unohtaen koko edessa olevan kirjan olemassa olon...Ostin pari vuotta sitten Dark Knight -leffan innoittamana The Joker -t-paidan joka piti tietenkin raahata mukaan. Taidepaita siis kuvassa kirjaston alapuolella.

 

  

  

 

Yllla oleva kellotorni, The Belltower of NCSU on yliopistomme tarkea maamerkki. Kuulemma aina jos voitamme jossakin urheilussa, torni valaistaan punaisella varilla illan ajaksi. Punainen on siis yliopistomme tunnusvari.

Tanaan alkoi Raleigh Sivic Symphony Orchestran treenit. Harjoituksia on joka maanantai 19-22 ja keikka tulossa siis huhtikuussa. Makeeta oli paasta soittamaan, on sita oltukin jo muutama viikko ilman yhteissoittoja. Aika haastavia monet biisit, mutta eikohan tasta ihan hyva keikka saada aikaan. Orkesterissa on soittajia arviolta noin 50, diggaan! Juttelin tauolla yhden viulistin kanssa ja siina jossakin valissa tuli puhetta etta asun Alexander Hallissa eli aivan viereisessa rakennuksessa. Kavi ilmi etta toinen viulisti asuu myos taalla...no ei niita kaikkia ehdi nakemaan, on meita taalla lahemmas sata asukkia.

Kurssit pyorivat normaalisti, laksya tulee aina valilla ja valikokeita tulossa jo tassa ihan lahiaikoina. Hyvana ja inhottavana esimerkkina taman viikon torstaina lahestyva testi foneemisista symboleista kurssilla American English Pronunciation. En ole ikina valittanyt niiden opettelusta, nyt nakojaan pitaa vahan niita takoa. PSykan kurssit maistuvat, organisaatiopsykan kurssilla on lahes joka kerta jotain ryhmatoita niin tulee vahan kaytantoakin mukaan. Tanaan kaytiin lapi tyon analyysia (henkilostovalintaa, tyon piirteita jne) ja saatiin haastatella vieruskaveria ja kysella omista tyokokemuksista jne. Otin esille kesaduunit mahtavampaakin mahtavammassa Kesiksessa Miehikkalassa Lasten Kesalla ja paasin myos  jakamaan kokemuksia koko luokalle. Tallaisia vuorovaikutuksellisia tehtavia jotka haastavat aktivoitumaan toivoisin niin paljon enemman myos Suomen luennoille!!

Ja sitten viime numerossa lupaamani nakokulma eli RUOKA! Amerikassahan on kaikki tunnetusti suurta ja niin on myos ruoan suhteen. Hommasin nimittain ns Unlimited Meal Planin joka tarkoittaa etta saan kayda syomassa rajattomasti kaikissa kampusalueen opiskelijaravintoloissa. Olen vaihdossa ISEP-vaihdon (International Student Exchange Program) kautta. Ohjelmaan kuului etta maksoin Suomessa etukateen asumisesta seka ruoasta. Tanne paastyani sain sekin ISEPilta joka kattaa tuon Unlimited Planin. Siksi piti avata pankkitili tanne jotta paasin kayttamaan sekkia ja laittamaan sen uudelle tililleni. Sielta sitten sekki piti siirtaa yliopiston tilille, tahan kuitenkin sain kaytettya eCheckia eli verkossa kaytettavaa sekkia. Vahan omituista kuitenkin, tuo sekkisysteemi on vahan turha. Miksi ei vain makseta rahaa tilille ja se siita? Varojen siirto nettipankin kautta olisi jonkin verran helpompaa..

Ja mita ruokaan tulee, on se vahan erilaista kuin kotona. Taalla opiskelijaravintoloissa syodaan all-u-can-eat -periaatteella eli buffeemenoa. Ja kuten totesin, unlimitedilla paasee syomaan niin usein kuin haluaa. Ruokavalikoimat vaihtelevat ravintoloittain mutta valinnanvaraa on hyvin. Loytyy hampurilaista, pizzaa, hot dogia, mutta myos salaattia ja muita terveellisempia vaihtoehtoa. Mutta mika ihmetytti tata suomalaista melko paljon, juomiksi voi valita cokista ja muita virvotusjuomia jos ei maita mehu tai maito tai vesi..Coca-colaa aamiaiseksi? niin no, kyllahan niita ihmisia loytyy taalta laidasta laitaan, siis mita paksuuteen tulee. Yllattynyt olen kuitenkin ruoan monipuolisuudesta, tanaankin vedin lounaaksi tortillaa ja salaatteja. Myos paivan keitto oli tarjolla. Niin joo, myos jalkiruoat kuuluvat mukaan jos haluaa, loytyy jaateloa ja leivoksia. Aamiaisella pekonia, munakokkelia ja jauhelihapihveja..mutta missa on puuro!!? Hymyilytti kun menin sunnuntaina brunssille ja kohdassa "Healthy Options" oli tarjolla pekonia ja munakasta..jepjep.

Unlimited planin hieno etu on myos etta silla saa ostaa aamiaisella reilun 4 dollarin ja lounaalla ja paivallisella 5 dollarin edesta purtavaa ja juotavaa kampusalueen kahviloista ja pikaruokapaikoista (esim. Taco Bell, Dino). Jokaista ateriaa varten on sovitut tunnit joiden sisalla voi meal plania kayttaa. Esimerkiksi aamuina jolloin kurssit alkaa jo kasilta aamulla niin on tullut mentya vasta kymmenelta hakemaan vastapuristettua tuoremehua tai erikoiskahvia kampuksen kahviloista ja lisaksi kaytya aamiaisella opiskelijaravintolassa. Kunhan vaan pitaa mielessa etta ostokset maksaa sen sallitun summan niin eipa tarvii maksaa mitaan. Lounaan alkaessa 11 on sitten taas kaytossa rahaa 5 dollarin edesta ja se on mahdollista kayttaa ennen illallistunteja jotka alkavat puolestaan puoli viisi. Dining halleissa voi siis kayda rajattomasti ja jos viela nalka yllattaa niin ei muuta kuin jalkiruokakahville viereiseen kahvilaan, kaiken taman tarjoaa teille Meal Plan:D ehka se tarjoaa myos ylimaaraiset kilot jos ei pida varaansa. Taalla muuten dining hallit ovat auki myos sunnuntaisin, eli ei tarvitse pelata kuolevansa nalkaan.

 

  

  

 

Viime viikola tuli kaytya kattomassa korispeli, vastakkain olivat NCSU eli meidan yliopisto ja Duke toiselta puolen osavaltiota. Fotoja pelista ylhaalla. Vastustajaa pidetaan yhtena kovimmista haastajista mutta talla kertaa voitettiin! Ottelu pidettiin lahistolla olevassa RBC Centerissa (http://www.rbccenter.com/). Kokoa areenalla muuten on melkoisesti, yleisoon mahtuu noin 20 000 ihmettelijaa..sama halli on myos Carolina Hurricanesien kotiareena. Ihmiset olivat taysin sekaisin kun voitto tuli kotiin, yleiso lahti koriskentalle valtavin laumoin juhlimaan voittoa pelin paatyttya. Paikalla oli myos torvisoittokuntaa, cheerleadereita ja tanssiryhmaa ja muutenkin koko homma oli toteutettu kunnon Amerikan malliin. Vakea tungeksi areenan keskelle ja joukko vartijoitakin taisi lopulta olla paikalla hatistamassa innokkaimpia pois kentalta. Samalla areenalla tuli kaytya heti kakasi paivaa myohemmin, kaytiin muutaman muun Alexander-asukkaan kanssa tsekkaamassa Monster Truck Madness -show (juuri niin, niita massiivisia autoja isoilla renkailla jotka tekevat temppuja hiekalla. Tassa fotoa -  http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:Big_foot.JPG. Alla viela pari kuvaa ihan ite show'sta.

Nyt nukkumaan, aamulla kay tie kohti salia ja uimahallia. Sovittiin Miguelin, hollantilaisen kaverin kanssa etta ensin tie kohti aamiaista ja sitten liikunnan pariin. Saadaan katos paiva hyvin kayntiin. Kaikkea hyvaa Suomeen, ootte mainioita tyyppeja ja monesti mielessa (paitsi ehka Kaisa, heh inside-vitsi mut pakko laittaa kun kerran lupasin, toivottavasti luet myos taman). Mainoita paivia sinne kaikille!

First week behind

Hi there,

paasenpa vihdoin kirjoittamaan ajatelmia tanne blogiin. Huhuhuh, kylla on mennyt viikko ollut hulinaa ja menoa. Kaikkea uutta ja ihmeellista on tapahtunut enka varmaan osaa tassa kertoa kuin osan mutta parhaani yritan. Kaikille epailijoille tiedoksi etta KYLLAPA KYLLA, viihdyn taalla:) Elavana ollaan edelleen ja kaikki hjuvin. Kuvia lisaan tanne heti kun ehdin, olen lainannut nyt viime paivina yhden kaverin kameraa joten kuvilta ei voida onneksi valttya..lentoyhtiolle on lahtenyt vahinkoilmoitus lapparin ja kameran varastamisesta ja nyt ei muuta kuin odotan vastausta mita tuleman pitaa. Alkuvaikeuksien eli varastamisepisodin jalkeen kaikki on kuitenkin lahtenyt kayntiin ongelmitta.

Ekaksi vahan fiiliksia tasta Alexander Global Villagesta, yhteisosta, jossa tulen viettamaan tulevat kuukaudet. Meita on taalla monia kymmenia asukkaita, kaikki asutaan roommate -periaatteella, eli kaksi henkiloa jakaa huoneen. Oma kamppikseni, Conrad, saapui viime sunnuntaina maisemiin ja oikein mukava heppu tuntuu olevan kyseessa. Conradilla on akvaario, jossa tosin talla hetkella ei ole kuin yksi kultakala ja mukavana lisana muutamia etania:D Kuulemma saan itekin kayttaa akvaariota jos haluan ostaa kaloja. Katotaan jos tassa ny vaikka hommais muutamia:P Conrad kay opiskelujen lisaksi osa-aikatoissa lahiston ostarissa ja on kenkamyyjana retkeilyyn erikoistuneessa liikkeessa. Onhan tama huoneen jakaminen aika erilaista kuin mihin kotona on tottunut, yksioasumisen jalkeen. Huone on melko pieni, sisaltaen kerrossangyn, sohvan, ja molemmille tyopoydat. Mutta hauskaa taa on, ainakin viela. Tata oon toisaalta odottanutkin, ja mainio saka kavi kun kamppis on vielapa mukava tyyppi. Mika kohtalo/sattuma onkaan ollut, mutta en suinkaan ole hanen eka suomalainen kamppis. Viime vuonna oli kuulemma ollut eka. Alla kuvaa omasta huoneesta: ekassa ovessa oleva nimikyltti ja seuraavassa fotossa huoneen kerrossanky, ite punkkaan ylhaalla.

On kylla mainiota kun taalla tuntuu koko ajan tapahtuvan jotain. Eipa tarvii erakoitua omaan yksinaisyyteen, silla porukkaa ymparilta loytyy mainiosti. Populaa on niin Aasiasta, Euroopasta kuin Australiasta. Englantia puhutaan ja suomen kieli unohtunut jo taysin (!) Kuten edellisessa tekstissa taisin mainita, taalla asuu myos yksi toinen suomalainen, Janne, jonka kanssa tulee haasteltua suomea. Muuten sita ei sitten missaan kuulekaan. Olen tutustunut mainioihin tyyppeihin, esimerkiksi Hollanista kotoisin olevaan Migueliin ja itavaltalaiseen Juergeniin. Nimetkin alkaa vahitellen jaada paahan, parin ekan paivan aikana tuntuu etta kunnon katastrofi oli paassa kun kaikki oli uutta, kampus, ihmiset, kielen vaihto jne. Mutta paiva kerrallaan, nailla mennaan! Ihmiset vaikuttavat todella avoimilta ja on todella helppoa jutella ja vaihtaa kuulumisia kommuunissa. Porukan ikahaarukka on 18 vuodesta 26 ikavuoteen eli eri-ikaista opiskelijaa loytyy. Hyvin tunnutaan kuitenkin tulevan toimeen. Alla kuvia viereisessa huoneessa asuvan kaverin, Sidin, 18-vuotisjuhlista jotka paatettiin jarkata hanelle yllatykseksi. Tarkoitus oli laittaa kaikki valmiiksi, kakut ja pallot huoneeseen ennen kuin Sid saapuu viikonlopun vietoltaan takaisin asuntolaan. Sid kuitenkin jarkkasi yllatyksen meille saapumalla hieman liian aikaisin reissultaan joten yllatys ei ihan osunut nappiin:D joka tapauksessa ihan jees juhlat saatiin aikaiseksi.

Asuntolassa on muuten melko tiukat saannot ainakin alkoholin kayton osalta. Monet asuntolat Jenkkilassa ovat ns dry dormeja eli alkoholi ei ole sallittu lainkaan. Kuitenkin taalla Alexander Villagessa saa juoda omissa huoneissa ja kutsua muita huoneeseen jos vaan kaikki ovat yli 21-vuotiaita. Tarkastuksia pitavat Residence Ambassadorit, jotka tekevat valilla kierroksia, varsinkin juhlimisiltoina. Hyvana esimerkkina oli eka ilta taalla viime viikon perjantaina kun oltiin yhden kaverin huoneessa nauttimassa tervetuliaisoluita. Metelia riitti ja yhtakkia ovella olikin yksi ambassadoreista. Eipa siina sitten muuta kuin henkkareiden nayttoa ja se siita. Jos sattuu paastamaan jonkun alaikaisen huoneeseen ja jaa kiinni, huoneen omistaja voi olla melko liemessa. Kannattaa siis tsekata keta huoneeseen paastaa ryyppya nautiskelemaan.

Lahes joka ilta viime viikolla tuli kaytya jossakin, tiistaina tuli kaytya keilaamassa, tana kavimme katsomassa uutukaisleffan "The Book of Eli" jossa Denzel Washington vetaa hyvan paaroolin. Aika jees leffa, mukana maailmanlopun makua, Raamattua, vakivaltaa ja kaikkea muuta. Viittaukset uskontoon ja Raamattuun tekivat leffasta mielenkiintoisen, myos visuaalinen teho miellytti tata katsojaa. Tulee Suomeen helmikuun lopulla, menkaa ihmeessa kattomaan. On muuten tuo leffassa kaynti vahan halvempaa kuin kotona, opiskelijalippu illan naytokseen oli vahan reilu 6 dollaria eli mukavasti mennaan alle vitosella. Myos perinteiset house partyt on tullu koettua jo pariin otteeseen..toissa iltana kaytiin jossakin ihan random-juhlissa jonkun kaverin kaverin luona (on yleista etta juhlissa ei todellakaan kaikki tunne kaikkia vaan kutsuja saatetaan pistaa yleisesti ihan Facebookinkin kautta). No kuitenkin, sinne mentiin taksilla ja olihan se suoraan kuin elokuvista. Beer pongia, punaisia mukeja, musiikkia ja porukkaa talon taydelta:D Oli muuten uskomaton saka etta noissa juhlissa tapasin yhden suomalaisen tyton, on taalla yliopistolla vaihdossa mutta asuu vahan eri paikassa. Eli kylla meita suomalaisia taalla nakojaan on. Alla fiiliksia keilauksesta ja juhlista.

 

 

Lauantai-iltana kaytiin tsekkaamassa meidan yliopiston eli North Carolina State Universityn latkajoukkueen oma peli. Niinpa niin, taalla yliopistoilla on omat urheilujoukkueet niin jalkapallolle, jaakiekolle kuin koriksellekin. Seurasimme kuinka oma joukkueemme otti melko kunnolla turpiin vierailijoita, ECU:lta joka on East Carolina University tuolta vahan idempaa. Lopputulos 1-6...noo ensi kerralla sitten paremmin eiko. Tulevana keskiviikkon on tarkoitus menna tsekkaamaan koripalloa ja kevaan aikana on aivan pakko paasta aistimaan millaiset ovat tunnelmat osavaltion oman jaakiekkojoukkueen, Hurricanesien, peleissa.

Tunnelmia jaakiekkopelista alla:

Niin joo ja koulukin alkoi. Meikalla on nelja kurssia tulevana kevaana, kaksi psykaa (Organizational/industrial psychology & Social psychology), yksi englannin kurssi (American English Pronunciation) ja yksi taloustieteiden kurssi (Intruduction to Business Processes). Alun perin en olut paassyt tuonne sosiaalipsykan kurssille, kun tein esivalintoja Suomessa mutta menin joka tapauksessa ekalle luennolle. Kuten oli ehdotettu, menin luennon lopuksi suoraan proffalta kyselemaan mahiksia paasta kurssille koska olen vaihto-opiskelija ja meilla ei ole tata kurssia ja plaaplaa..mutta kannatti kysya silla kurssilla ollaan nyt:) mita nyt ekan viikon kokemuksella voi sanoa niin ei ole tuo luennolla istuminen yhtaan niin passiivista mihin yleensa on Suomessa tottunut. Vuorovaikutus proffien ja opiskelijoiden valilla on suuri ja opiskelijoilta odotetaankin vastakaikua. Pysyypa ainakin hereilla. Kaksi kurssia (sosiaalipsyka ja businesskurssi) ovat massaluentoja, mutta lasnaoloja tarkkaillaan. Taalla sana akateeminen vapaus ei ole ihan niin kova juttu kuin kotona, lasnaoloista pidetaan siis kirjaa!! Muutamasta poissaolosta seuraa jo vaikeuksia (tama riippuu tietty kurssista ja opettajasta) ja pahimmassa tapauksessa kenkaa persuuksille jos ei jaksa luennolle raahatua. Takaisin sitten sopii palata joskus myohemmin. Taalla tunneille nakojaan mennaan eika jaada kotiin haaaveilemaan kahvikupin aareen tai sankyyn loikoilemaan kuten joskus jotkut tekevat..itsehan en ole tahan ikina sortunut, krhm....niinniin.

Myos kotitehtavia taalla tuntuu tulevan paljon enemman kuin Suomessa, ja yhden massiivisen lopputentin sijaan esim kaikilla kursseilla joilla olen on ns mid-term valikoe ja valissa muutamia pienempia kokeita. Myos pistarit voivat olla mahdollisia. Eiko taa kuulostaa vahan lukiomeiningilta vai??:P Mutta toisaalta, tulee ainakin  kai opiskeltua. Muutenkin tehokkuus tuntuu olevan avainsana, tunnit ovat monesti lyhyempia kuin meilla ja opettajat haluavat saada tiedon perille. Myos opiskelijoista ja heidan taustoistaan ollaan kiinnostuneita. Esimerkiksi businesskurssilla jokaisen kurssilaisen tulee toimittaa tulevalle keskiviikolle paperi jossa on oma kuva, nimi ja muutama lause itsesta. Opettaja sanoi haluvansa oppia tuntemaan kurssilaisensa, meitahan on siis noin 200..No mikas siina, aika hieno meininki.

Ruoasta kerron lisaa seuraavassa julkaisussa mutta lyhyesti ja ytimekkaasti siita ei tule olemaan pulaa:D Ruokalat kampuksella ovat auki joka paiva ja voi kayda nauttimassa aamiaista, lounasta ja illallista. Ruokailun vastapainoksi yritan nyt saada liikuttua ettei se Big Pekka/SuperSizeMe palaa aikanaan Suomeen. Mika mainiointa, asuntolaamme vastapaata on massiivinen kuntotalo, josa loytyy uimahalli, kuntosali, palloilukentat ym. Ja kaikki kuuluu lukukausimaksun hintaan eli ei tarvii maksaa enaa. Ei ainakaan mene lapi selitys etta urheilemaan olisi pitka matka tai se olisi kallista. Aloitin myos liikuntakauteni juoksemalla talla viikolla viitisen kilsaa uusien tuttavuuksien kanssa. Tytto, joka oli mukanamme veti kylla aivan uskomatonta vauhtia, taytyy nolona myontaa etta toiseksi jaatiin..Jahka tasta reenaan niin kylla se viela...!

Mita musiikkiin tulee, kavin koesoitossa paikalliseen sinfoniaorkesteriin, jossa on soittajaa niin yliopistolta kuin muualtakin ralighin ymparistosta. Tassa linkkia: http://www.raleighcivicsymphony.org/. Sisalle paasin, soitin pari asteikkoa ja vahan Sibeliusta niin naytti kelpaavan. Harjoitukset alkavat viikon paasta ja kevaan konsertti tulossa huhtikuussa. Myos olisi mahdollisuus valita kamariorkesteri mutta taidan nyt tsekata tuon sinfonian ainakin ensin. Niin joo ja taalla Alexanderissa on muutamia kitaristeja, ehdittiin jo fiilistella yhdessa ja soitella tuossa pari paivaa sitten. Pitaa kai yrittaa lahtea kaduille ja alkaa kerata rahaa Spring Breakia varten.

Tassapa tata talla kertaa, lisaa kirjoittelen taas kunhan ehdin. Tama maanantai on vapaapaiva Martin Luther Kingin kunniaksi joten on pidennetty viikonloppu. Aurinko paisteleee mukavasti eika toppatakkeja tarvita. Parina paivana ollaan syoty lounasta ulkosalla. En valita ollenkaan.

In the States safe and sound - but where are my laptop and my camera??

Moro kaikki!

Terveisia North Carolina State Universityn kampukselta. Taalla sita viimeinkin ollaan, Pohjois-Carolinan mailla, melkoisen kaukana Suomesta. Ihan ekaksi taytyy sanoa, etta mainiolta vaikuttaa! Paa on talla hetkella viela niin sekaisin kaikesta - vahan aikaerosta, taysin uusista ympyroista, kymmenista uusista kasvoista ja koko elamanmuutoksesta - niin en oikeen osaa viela hahmottaa kaikkea mita ymparilla tapahtuu. Eipa toisaalta viela tarvikaan. Taalla ei ole lunta ollenkaan, aurinkoa on ollut seka eilen ja tanaan seka pimeys ei ala heti puoli neljan jalkeen iltapaivalla! Luojan kiitos, talla hetkella valoista aikaa on noin puoli kasista ilta kuuteen. Kyllapa tuntuu niin hyvalta Suomen kaamoksen jalkeen.

Tanaan oli orientaatiopaiva uusille vaihtareille, paljon tuli asiaa ja aikaakin meni viitisen tuntia, aivot kavivat ylikierroksilla kaiken infon jalkeen mutta vahitellen, vahitellen tasta selvitaan..kaiken kuullun jalkeen taytyy todeta etta tasta yliopistosta nayttaisi loytyvan kaikennakoista! Kuten eras tutoreistamme kertoi tanaan, seuroja ym yhdistyksia on yliopistolla niin paljon ettei niita kaikkea kannata alkaa luettelemaan. Ja jos jotakin mieleista ei jostain syysta loydy, ei muuta kuin itse viemaan asiaa eteen pain. Yrittajyys kunniaan, niin sita pitaa! Tulen muuten asumaan Alexander Global Village -kommuuniyhteisossa muiden vaihtareriden ja jenkkilaisten opiskelijoiden kanssa. Tunnelmat ainakin nyt nain ekan vuorokauden jalkeen ovat katossa, kommuunitalo on keskella kampusta ja taynna hyvaa porukkaa! Uskon etta tasta tulee ikimuistoinen kevat.

Perille Yhdysvaltoihin tulin 29 tunnin matkustamisen jalkeen torstaina, paikallista aikaa siina vahan yli nelja iltapaivalla. Olipa matka, sanonpa ihan suoraan. Matkassa minulla oli siis iso matkalaukku ja kasimatkatavaroina viulu ja lappari omassa laukussaan. Muu perhe lahti saattamaan porukalla minua Helsinki-Vantaalle. Uusien turvamaaraysten takia AirFrance oli lahettanyt minulle viikko sitten tekstiviestin jossa kehoitettiin ottamaan vain yksi kasimatkatavara mukaan koneeseen. Kyselin asiaa kuitenkin Helsingissa jossa sain seka viulun etta lapparilaukun mukaan koneeseen mutta Pariisissa pyydettiin selvittamaan asiaa uudestaan. Valilaskuni oli siis Pariisissa, jossa oleilinkin sitten 11 tuntia. Olin kentalla koko yon, ja mika kummallisinta, ei muuten loytynyt yhtaan ruokapaikkaa jotka olisivat olleet auki. Ihme porukkaa tuolla Ranskan maalla. Aikaa kulutin seikkailemalla netissa pienta maksua vastaan lentokentan wi-fi:lla, kun kerran oli uusi minilapparikin matkassa. Siina Kasvokirjan chatissa aika meni melkoisen kivuttomasti. Lopun ajasta yritin nukkua mutta siita ei tullut juuri mitaan. Aamulla pari tuntia ennen koneen marssin AirFrancen tiskille tiedustelemaan kasimatkatavaroiden laitaa. Virkailija kehotti ottamaan vain toisen mukaan. No, tietysti valitsin viulun, sehan ei ruumaan mene mutta otin lisaksi lapparini kantoon erikseen pois salkusta koska ajattelin viela kayttaa sita ennen lentoa.

Portilla ennen USA:n koneeseen astumista otettiin viela toiseen kertaan turvatarkastus ja lopulta koneeseen paastyani ehdin nukahtaa ennen kuin kone edes ehti lahteakaan. Kone taisi lahtea tunnin myohassa teknisten vaikeuksien takia, mutta en osannut viela aavistaa mita omia vaikeuksia olisi edessa pain. Matka kesti noin kahdeksan tuntia, siina tuli vahan syotya ja katseltua elokuvia ja nukuttua. Vihdoin perilla New Yorkissa tullikyselyt menivat ihmeen hyvin, ei liikoja ainakaan kyselty kun oli nyt esittaa viisumit ja muut tarpeelliset lomakkeet. Kaikken Nykista jatkolennoille haluavien tuli ottaa kaikki matkatavaransa pois liukuhihnalta ja vieda ne check-inniin. Tiskilla kysyin voinko ottaa molemmat (viulun ja lapparilaukun) mukaan koneeseen mutta koska lentoyhtio oli talla kertaa Delta Airlanes, virkailija kertoi heidan olevan viela tiukempia kuin AirFrance joten vain yksi kasimatkatavara oli sallittu. Jatinpa sitten laukun lappareineen ruumaan vietavaksi. Miten vaan, siina vasymystilassa ei enaa oikeen kiinnostanut muu kuin perillepaasy. Matka viimeiseen kohteeseen, Raleigh-Durhamin lentokentalle meni kivuttomasti, kone oli malkoisen pieni mutta pysyipa kuitenkin ilmassa. Vieressa istuvan miehen kanssa kaytiin antoisaa keskustelua kulttuurieroista.

Minua vastassa oli kummitatini Elisen amerikkalaisen miehen Joen veli John. Menin ensimmaiseksi yoksi Johnin ja hanen vaimonsa, Patin, luokse. Mahtava sattuma etta kaikista yliopistoista juuri tanne Raleighin, minne paadyin, loytyi "sukulaisia". Joskus kay tuuri. Melkoinen tuuri kavi myos lapparin ja myos laukussa sisalla olleen kameran kanssa: Eipa muuten naykynyt enaa lapparilaukkua Raleighin paassa. Iso matkalaukku kylla saapui mutta penta ei ollut missaan. Menin ilmoittamaan asiasta lentokentan baggage claim -toimistoon ja he kertoivat, etta muutama muukin laukku New Yorkin suunnasta oli kateissa. Kertoivat kuitenkin ilmoittavansa jos/kun se tulee seuraavalla lennolla. Laukkuhan sitten jaettiin seuraavana aamuna kello viiden aikaan Johnille ja Patille mutta lappari ja kamera olivat poissa. Etta nain. Kylla muuten vitutti todella paljon.

Olin niin vasynyt lahes 30 tunnin matkustuksen jalkeen torstai-iltana etten osannut ymmartaa etta laukku ei saapunut. Olin vakuuttunut etta jotain hamminkia on sattunut, mutta laukku kylla loytyy, siita olin varma. Joka tapauksessa, vietin aivan mainion torstai-illan Johnilla ja Patilla. He ovat mahtavia, vieraanvaraisia ja todella ystavallisia ihmisia! Soimme illallisen yhdessa ja painuin nukkumaan iltakympin aikaan. Nukuinkin melkein kellon ympari. Herattyani kotosalla ollut Johnilla oli kerrottavanaan hyvia ja huonoja uutisia. Laukku oli saapunut mutta elektroniikka loisti poissaolollaan. On se masentavaa huomata ettei ihmisiin voi luottaa, ei edes lentokentan tyontekijoihin. Eikohan kuitenkin joku lentokentan ihmisista ole kurkistanut laukkuun ja vienyt kamat mennessaan, nain epailen. Nain talla kertaa, kiristyneet turvatoimet koituivat taman reissaajan kohtaloksi.

Perjantaina kuitenkin pahimmasta shokista selvittyani soitin lentoyhtioon ja sinne on lahdossa korvausvaatimus. Sanoivat Deltalla etteivat he yleensa korvaa elektroniikkaa mutta kylla siita nostetaan sellanen meteli jos eivat sita tassa tilanteessa tee! Hommasin myos saman tien uuden koneen bestbuy:sta, pitaisi saapua maanantaina. Kameraa en ole viela hankkinut, katotaan nyt hankinko ollenkaan.

Pat auttoi minua muutossa uuteen asuntooni. Amerikkalaiseen tapaan jaan huoneeni toisen opiskelijan kanssa. Uusi roommate, Conrad, ei ole viela saapunut, mutta on tulossa huomisiltana. Tanaan kaytiin porukalla Raleigh'n Wallmartissa kunnon ostoskierroksella, mukaan tarttui kaikenlaista tavaraa, jolla toivottavasti on kayttoa tulevana kevaana. Kohta lahdetaan jonkun tyypin kotibileisiin, tylsaa taalla ei nayttaisi ainakaan viela olevan ollenkaan! Talossa asuu muuten lisaksi yksi suomalainen, asken tavattiin ekaa kertaa:)

Kaikesta huolimatta, hengissa ollaan ja kivaa olla taalla. Uusi elama, uudet kujeet ja uudet ihmiset. Nyt illanviettoon, huomenna vapaapaiva ja maanantaina alkaa ekat kurssit.

New adventures are waiting...

Se on sitten loppiainen ja lähtöpäivä. Tänään lähdetään, matkalaukku saatiin just kiinni pientä voimaa käyttäen mut kamat on paketissa! Kohta strattaa auto täältä Lappeenrannasta kohti Helsinki-Vantaata ja seikkailu kohti uusia seikkailuja alkaa tänä iltana 19.30. Ekaksi lennän Pariisiin, jossa onkin sit 11 tunnin odottelu ennen New Yorkin lentoa. Nykiin lento kestää noin 8 tuntia ja siellä vielä parin tunnin odottelu ennen viimeistä NY-Raleigh -lentoa. Perille pitäisi saapua huomenna 16.30 Jenkkilän aikaa. Aikaeroa 7 tuntia, siellä ollaan siis jäljessä. Yhteensä tää poika on vajaat 29 tuntia matkalla, siis jos kaikki aikataulut pelittää. Ja jos siis pääsen ylipäänsä maahan. Turvatarkastuksia tulee varmaan olemaan moneen otteeseen ja tiukkoja kysymyksiä tullissa myös. Jotkut hullut kun on yrittäneet viedä pommeja mukanaan viime aikoina niin siitä kärsii sitten myös muut matkustajat. Jännityksellä odotan mitä tuleman pitää.

Viimeset päivät oon lähinnä vaan chillannu täällä armaassa kotikaupungissa Lappeenrannassa ja keräilly voimia tulevia koitoksia varten. Vähän omituista jättää Suomi taakse nyt ainakin puoleksi vuodeksi, oon kaavaillu alustavasti tulevani takaisin kesäkuun lopussa. Silloin ei varmaankaan oo enää lunta maassa ja pakkasetkin kadonneet.

Eipä kai muuta. Passi ja viisumipaperit messiin, vähän vaatteita matkalaukkuun, läppäri ja viulu lähtee myös. Palaan kirjoittamaan kun oon jossakin muualla kuin Suomessa:) Mahtavaa lähteä reissuun!

Uusi vuosikymmen ja uudet haasteet, täältä tullaan!

Heimoi kaikki, hello everyone! Ja ennen kaikkea hyvää uutta vuotta 2010.Täällä taas Peksi kirjoittelee, syksyn hiljaiselon jälkeen. Uusi vuosi on vaihtunut, joulu ohitse taasen kerran ja katseet käännetty uuteen ja parempaan vuoteen. Viime vuoteen mahtui allekirjoittaneella monenlaista, yksi mieleenpainuvimmista kokemuksista oli ehdottomasti Euroopan reili elokuussa. Vaikka lupailin edellisessä tekstissäni kirjoittaa jonkinlaista jälkipuintia reilin ollessa ohi niin eipäs sitä sitten ikinä tullutkaan! Syvimmät pahoitteluni, mutta aika meni johonkin muuhun. Myös reilikuvat on jääny laittamatta tänne mutta niitä laittelen tässä vielä ennen keskiviikkona alkavaa uutta, vähän pidempää reissua, josta lisää tuonnempana. Kuitenkin, summaten lyhyesti reilifiilikset täytyy sanoa että kannatti lähteä toisenkin kerran matkaan! Ainakin itellä junailu matkustusmuotona toimii erittäin hyvin ja sen avulla voi nähdä todella paljon, onhan Euroopan rautatieverkosto tiheä ja yleisesti ottaen toimiva. Reiliseura oli loistava, suuret kiitokset hianolle miehelle, Juhanalle, joka uskalsi ottaa riskin ja lähteä tämän hulivilin kanssa matkaan;) Ehjänä selvittiin kotiin reissun jälkeen, mukana uskomattoman hienoja kokemuksia monesta maasta ja kulttuurista. Myös matkan aikana muiden Suomi-frendien kanssa koetut seikkailut olivat ikimuistoisia, kiitos teille joita matkalla nähtiin.



Reilaus vie kuitenkin aina jonkin verran voimia vahvimmaltakin mieheltä ja huomattiin kyllä Juhanan kanssa Suomeen palauttuamme että palautumiselle tuli jättää aikaa, ihan päivässä voimat eivät palautuneet. Äkkiä sitä kuitenkin pääsi taas arkeen kiinni ja uusiin haasteisiin, mikä omalla kohdalla tarkoitti gradun aloittamista psykan opintojen ihmeellisessä maailmassa. Siinä se syksy sitten pitkälti menikin, melkoista aherrusta se on ollut mutta melkein valmista on! Työparina gradun tekemisessä on ollut Henna, jonka kanssa on koettu tieteellisen kirjoittamisen niin antoisat kuin vastenmielisetkin kokemukset! Mutta hyvin ollaan selvitty, ei sitä olisi välttämättä uskonut vuosi sitten että tässä ollaan nyt:) Gradun lisäksi on tullu soiteltua viulua jonkin verran, Piazzollaa eli argentiinalaista tangoa lähinnä. Saatiin mein oman Piazzolla-bändin kanssa keikka jyväskyläläiseen Vakiopaine -baariin tuossa joulukuun alussa ja olipa hauskaa soitella siellä, vielä kun oli tupa täynnä porukkaakin! Sen jälkeen pidin yhdessä kaverini Tuulin kanssa yhteiset läksiäisjuhlat Jyväskylässä m/s Rhealla, mitkä olivat varsin onnistuneet karkelot.
Alla foto Vakiopaineen keikasta.



Ja nyt vähän tietoa siitä tulevasta matkasta. Tämä poika lähtee tulevana keskiviikkona, loppiaisena, tammikuun 6. päivänä OPISKELIJAVAIHTOON puoleksi vuodeksi! Ja kohdemaa on Ameriikan Yhdysvallat, siellä tarkemmin Pohjois-Carolinan osavaltio ja kaupunkina Raleigh. Yliopistona on North Carolina State University, joka on reilu 30 000 opiskelijan akateeminen yhteisö. Suht iso mesta on siis kyseessä. Kulunut vuosi on mennyt pitkälti hyvin monen erilaisen lomakkeen täytössä liittyen vaihtoon. Voin nimittäin kertoa ja kerronkin, ettei USA:an mennä opiskelemaan/töihin ihan noin vain. Valehtelematta tässä kuluneen syksyn aikan on tullu täytettyä ainakin pari kymmentä lomaketta, suurin osa viisumia varten. Tarvittiin tiedot työhistoriasta, armeija-ajasta, rokotuksista, opintosuorituksista Jyväskylässä sekä suositukset kahdelta opettajalta. Lisäksi jouduin kirjoittamaan kesän aikana pari esseetä miksi haluan lähteä vaihtoon ja mitä siitä tulisin hyötymään. Eikä tässä vielä kaikki: viisumia varten tarvitaan myös tiedot vaihdon rahoittamisesta ja jotain muita tietoja joita en enää edes muista. Niin joo ja pitihän sitä käydä keväällä vielä kielitestissä Helsingissä, TOEFL-testi pitää suorittaa hyväksytysti jotta on kelpoisuus hakea suurimpaan osaan usalaisia yliopistoja.

Mutta nyt kaiken paperisodan jälkeen voin onnellisena todeta, että viisumi on kourassa ja lähtö lähellä! Vielä on muutama päivä aikaa hengailla koto-Suomessa ja nauttia saunasta, salmiakista, perheen ja hyvien ystävien seurasta sekä pakkasista, jotka tällä hetkellä piirittävät Suomea (nyt ollaan reilussa -20 asteessa!). Vielä pitäisi pakata, mutta siihen on vielä muutama päivä aikaa.

On kyllä kiva lähteä vaikka vähän jännittääkin. Mutta niin sen pitääkin. Countdown has begun - four days to go!