In the States safe and sound - but where are my laptop and my camera??

Moro kaikki!

Terveisia North Carolina State Universityn kampukselta. Taalla sita viimeinkin ollaan, Pohjois-Carolinan mailla, melkoisen kaukana Suomesta. Ihan ekaksi taytyy sanoa, etta mainiolta vaikuttaa! Paa on talla hetkella viela niin sekaisin kaikesta - vahan aikaerosta, taysin uusista ympyroista, kymmenista uusista kasvoista ja koko elamanmuutoksesta - niin en oikeen osaa viela hahmottaa kaikkea mita ymparilla tapahtuu. Eipa toisaalta viela tarvikaan. Taalla ei ole lunta ollenkaan, aurinkoa on ollut seka eilen ja tanaan seka pimeys ei ala heti puoli neljan jalkeen iltapaivalla! Luojan kiitos, talla hetkella valoista aikaa on noin puoli kasista ilta kuuteen. Kyllapa tuntuu niin hyvalta Suomen kaamoksen jalkeen.

Tanaan oli orientaatiopaiva uusille vaihtareille, paljon tuli asiaa ja aikaakin meni viitisen tuntia, aivot kavivat ylikierroksilla kaiken infon jalkeen mutta vahitellen, vahitellen tasta selvitaan..kaiken kuullun jalkeen taytyy todeta etta tasta yliopistosta nayttaisi loytyvan kaikennakoista! Kuten eras tutoreistamme kertoi tanaan, seuroja ym yhdistyksia on yliopistolla niin paljon ettei niita kaikkea kannata alkaa luettelemaan. Ja jos jotakin mieleista ei jostain syysta loydy, ei muuta kuin itse viemaan asiaa eteen pain. Yrittajyys kunniaan, niin sita pitaa! Tulen muuten asumaan Alexander Global Village -kommuuniyhteisossa muiden vaihtareriden ja jenkkilaisten opiskelijoiden kanssa. Tunnelmat ainakin nyt nain ekan vuorokauden jalkeen ovat katossa, kommuunitalo on keskella kampusta ja taynna hyvaa porukkaa! Uskon etta tasta tulee ikimuistoinen kevat.

Perille Yhdysvaltoihin tulin 29 tunnin matkustamisen jalkeen torstaina, paikallista aikaa siina vahan yli nelja iltapaivalla. Olipa matka, sanonpa ihan suoraan. Matkassa minulla oli siis iso matkalaukku ja kasimatkatavaroina viulu ja lappari omassa laukussaan. Muu perhe lahti saattamaan porukalla minua Helsinki-Vantaalle. Uusien turvamaaraysten takia AirFrance oli lahettanyt minulle viikko sitten tekstiviestin jossa kehoitettiin ottamaan vain yksi kasimatkatavara mukaan koneeseen. Kyselin asiaa kuitenkin Helsingissa jossa sain seka viulun etta lapparilaukun mukaan koneeseen mutta Pariisissa pyydettiin selvittamaan asiaa uudestaan. Valilaskuni oli siis Pariisissa, jossa oleilinkin sitten 11 tuntia. Olin kentalla koko yon, ja mika kummallisinta, ei muuten loytynyt yhtaan ruokapaikkaa jotka olisivat olleet auki. Ihme porukkaa tuolla Ranskan maalla. Aikaa kulutin seikkailemalla netissa pienta maksua vastaan lentokentan wi-fi:lla, kun kerran oli uusi minilapparikin matkassa. Siina Kasvokirjan chatissa aika meni melkoisen kivuttomasti. Lopun ajasta yritin nukkua mutta siita ei tullut juuri mitaan. Aamulla pari tuntia ennen koneen marssin AirFrancen tiskille tiedustelemaan kasimatkatavaroiden laitaa. Virkailija kehotti ottamaan vain toisen mukaan. No, tietysti valitsin viulun, sehan ei ruumaan mene mutta otin lisaksi lapparini kantoon erikseen pois salkusta koska ajattelin viela kayttaa sita ennen lentoa.

Portilla ennen USA:n koneeseen astumista otettiin viela toiseen kertaan turvatarkastus ja lopulta koneeseen paastyani ehdin nukahtaa ennen kuin kone edes ehti lahteakaan. Kone taisi lahtea tunnin myohassa teknisten vaikeuksien takia, mutta en osannut viela aavistaa mita omia vaikeuksia olisi edessa pain. Matka kesti noin kahdeksan tuntia, siina tuli vahan syotya ja katseltua elokuvia ja nukuttua. Vihdoin perilla New Yorkissa tullikyselyt menivat ihmeen hyvin, ei liikoja ainakaan kyselty kun oli nyt esittaa viisumit ja muut tarpeelliset lomakkeet. Kaikken Nykista jatkolennoille haluavien tuli ottaa kaikki matkatavaransa pois liukuhihnalta ja vieda ne check-inniin. Tiskilla kysyin voinko ottaa molemmat (viulun ja lapparilaukun) mukaan koneeseen mutta koska lentoyhtio oli talla kertaa Delta Airlanes, virkailija kertoi heidan olevan viela tiukempia kuin AirFrance joten vain yksi kasimatkatavara oli sallittu. Jatinpa sitten laukun lappareineen ruumaan vietavaksi. Miten vaan, siina vasymystilassa ei enaa oikeen kiinnostanut muu kuin perillepaasy. Matka viimeiseen kohteeseen, Raleigh-Durhamin lentokentalle meni kivuttomasti, kone oli malkoisen pieni mutta pysyipa kuitenkin ilmassa. Vieressa istuvan miehen kanssa kaytiin antoisaa keskustelua kulttuurieroista.

Minua vastassa oli kummitatini Elisen amerikkalaisen miehen Joen veli John. Menin ensimmaiseksi yoksi Johnin ja hanen vaimonsa, Patin, luokse. Mahtava sattuma etta kaikista yliopistoista juuri tanne Raleighin, minne paadyin, loytyi "sukulaisia". Joskus kay tuuri. Melkoinen tuuri kavi myos lapparin ja myos laukussa sisalla olleen kameran kanssa: Eipa muuten naykynyt enaa lapparilaukkua Raleighin paassa. Iso matkalaukku kylla saapui mutta penta ei ollut missaan. Menin ilmoittamaan asiasta lentokentan baggage claim -toimistoon ja he kertoivat, etta muutama muukin laukku New Yorkin suunnasta oli kateissa. Kertoivat kuitenkin ilmoittavansa jos/kun se tulee seuraavalla lennolla. Laukkuhan sitten jaettiin seuraavana aamuna kello viiden aikaan Johnille ja Patille mutta lappari ja kamera olivat poissa. Etta nain. Kylla muuten vitutti todella paljon.

Olin niin vasynyt lahes 30 tunnin matkustuksen jalkeen torstai-iltana etten osannut ymmartaa etta laukku ei saapunut. Olin vakuuttunut etta jotain hamminkia on sattunut, mutta laukku kylla loytyy, siita olin varma. Joka tapauksessa, vietin aivan mainion torstai-illan Johnilla ja Patilla. He ovat mahtavia, vieraanvaraisia ja todella ystavallisia ihmisia! Soimme illallisen yhdessa ja painuin nukkumaan iltakympin aikaan. Nukuinkin melkein kellon ympari. Herattyani kotosalla ollut Johnilla oli kerrottavanaan hyvia ja huonoja uutisia. Laukku oli saapunut mutta elektroniikka loisti poissaolollaan. On se masentavaa huomata ettei ihmisiin voi luottaa, ei edes lentokentan tyontekijoihin. Eikohan kuitenkin joku lentokentan ihmisista ole kurkistanut laukkuun ja vienyt kamat mennessaan, nain epailen. Nain talla kertaa, kiristyneet turvatoimet koituivat taman reissaajan kohtaloksi.

Perjantaina kuitenkin pahimmasta shokista selvittyani soitin lentoyhtioon ja sinne on lahdossa korvausvaatimus. Sanoivat Deltalla etteivat he yleensa korvaa elektroniikkaa mutta kylla siita nostetaan sellanen meteli jos eivat sita tassa tilanteessa tee! Hommasin myos saman tien uuden koneen bestbuy:sta, pitaisi saapua maanantaina. Kameraa en ole viela hankkinut, katotaan nyt hankinko ollenkaan.

Pat auttoi minua muutossa uuteen asuntooni. Amerikkalaiseen tapaan jaan huoneeni toisen opiskelijan kanssa. Uusi roommate, Conrad, ei ole viela saapunut, mutta on tulossa huomisiltana. Tanaan kaytiin porukalla Raleigh'n Wallmartissa kunnon ostoskierroksella, mukaan tarttui kaikenlaista tavaraa, jolla toivottavasti on kayttoa tulevana kevaana. Kohta lahdetaan jonkun tyypin kotibileisiin, tylsaa taalla ei nayttaisi ainakaan viela olevan ollenkaan! Talossa asuu muuten lisaksi yksi suomalainen, asken tavattiin ekaa kertaa:)

Kaikesta huolimatta, hengissa ollaan ja kivaa olla taalla. Uusi elama, uudet kujeet ja uudet ihmiset. Nyt illanviettoon, huomenna vapaapaiva ja maanantaina alkaa ekat kurssit.