Itarannikkoa valloittamassa

Hyvat ihmiset,

terveisia New Yorkista vaikka ylhaalla onkin kuvaa Floridasta. Kylla se niin vaan on etta tykkaan tasta kaupungista ihan tosi paljon. Just tulin takasin hostelliin samoiltuani ympari Manhattania. Ei taalla aika kay pitkaksi vaikka kuinka yrittaisi. Naiden muutaman paivan aikana olen ehtinyt jo tehda kaikennakosta. Sunnuntaina lahdin Miamista aikasin aamulla koneella kohti Isoa Omenaa. Oli vahan outo tunne kun viime viikko reissattiin tiiviisti neljan muun jampan kanssa ja yhtakkia tajusinkin istuvani yksinani lentokoneessa. Mutta ihan hyvaa tama yksin reissaus tekee, sita halusinkin. Saa menna minne haluaa ja tehda mita huvittaa. Koko kevat kun tuli asuttua dormissa, jaettua huone ja pesutilat muitten kanssa vahan kuin intissa niin kiva olla yksinaanki nyt viikon verran. Sen verran viela kevaan vaihto-opiskelusta ja arvosanoista etta hyvin man. Tulokset saapuivat noin reilu viikko sitten ja keskiarvo kaikista viidesta kurssista (business, kaksi psykaa, englanti ja sinfoniaorkesteri) oli A. Sosiaalipsykasta olen erityisen tyytyvainen, napsahti A+! Siihen kurssiin panostinkin eniten ja tulokset miellyttivat. Jesjes.

Sunnuntaina ensi toikseni Nykkiin paastyani suunnistin rinkkani ja lapparilaukkuni (kylla, talla kertaa otin sen mukaan matkustamoon enka tyontanyt sita ruumaan) kanssa metroon, ostin 7 paivan unlimited -matkalipun jonka kuitenkin havitin heti maanantaina. Niin Pekkaa etta. No aina ei voi voittaa. Metroseikkailujen jalkeen paasin kuin paasinkin oikealle alueelle ja etsiskelin majapaikkaani, Cafe 202 -hostellia. Minulla ei tietenkaan ollut mitaan kunnon karttaa mukana ja jokunen tovihan siina vierahti etta loysin perille. Kysyva ei kuitenkaan tielta eksy silla hanhan on jo eksynyt. Pariin otteeseen kyselin ohilkulijoilta neuvoa ja hyvin sainkin vastaukset. Jotkut sanoo etta nykilaiset ovat toykeita, nama eivat ainakaan. Esimerkiksi kyselin eraalta ohikulkijalta neuvoja ja han jopa soitti puhelimestaan hosteliiin ja kysyi respasta reittiohjeita. Mahtavaa meininkia!

Sijainti oli Central Parkin pohjoisosassa ita-Harlemin alueella. Tama kuulostaa pahemmalta kuin se itseasiassa olikaan, ihan ok seutua se oli! Hostellin varasin kuukausi sitten ja hinta oli oikein mainio, 25 dollaria per yo ja mesta oli vielapa rempattu muutama kuukausi sitten. No kaikkihan ei kuitenkaan ollut loppujen lopuksi ihan niin hyvin silla enaa en kyseisessa paikassa ole. Kohta seuraa selitysta. Eilen oli muuten aivan mahtava paiva, kavin lounaalla inttikaverini Toivion Kallen kanssa, kavin Metropolitan Museumissa ihmettelemassa taidetta niin Euroopasta kuin Aasian maista seka ihmettelemassa musiikki-instrumenttien historiaa. Oli aika mainiota nahda jousisoitinten kehityskaarta ja nainpa pari Stradivariustakin, olisipa vaan ollut niin kivaa ottaa ne messiin! ja paivan kruunasi illalla Broadwaylla Lion King -musikaali. Huhhuh olipa naytos, lipulle tuli hintaa melkoisesti mutta oli kylla joka sentin vaarti! Musat, lavastus, nayttelijat - kaikki vaan toimi niin hyvin. Kylmat vareet iski pintaan enemman kuin kolme kertaa:P Suosittelen ehdottomasti tuota spektaakkelia jos taalla pain liikutte, kylla se pittee nahda! Naytokset taitaa olla lahes joka kerta loppuunmyytyja joten lipun ennakkotilaus on iha suositeltavaa. Uskomatonta myos etta Minskoff-teatteri, jossa Leijonakunkku esitettiin, on rakennettu varta vaten vain tuota showta varten. Muita musikaaleja ei siella nahda.

Illalla otin viela metron alle ja suunnistin Greenwich Villageen kuuntelemaan jazzia. Kavin Garage-nimisessa baarissa nauttimassa hyvasta ja ammattitaitosesta musasta ja hyvasta oluesta. Kello oli puoli kahden pintaan kun palailin takaisin uptownille hostelliini ja siellahan odotti sitten grande yllatys. VIranomaiset olivat sulkeneet hostellin muutama tunti aiemmin, syyna kuulemma puutteelliset paloturvallisuusvalmiudet. Myohemmin tosin kuulin huhua etta hostelli oli jossakin rahavaikeuksissa eika kaikkia maksuja oltu maksettu ajallaan. Oli mika oli, asiakkaille tama tarkoitti sita etta kaikkien piti lahtea livohkaan. Olen ystavystynyt taalla Nykissa samassa huoneessa olleen jampan, uusiseelantilaisen Miken kanssa, ja han kertoikin eilen hostelliin palattuani hienot uutiset. Juuri kun pitkan paivan jalkeen olin valmis oikaisemaan itteni unten maille niin hahaaa, eipas onnistukan. Onneksi hostellin henkilokunta antoi luvan nukkua hostellissa aamukuuteen asti ja seiskalta kaikkien piti lopullisesti olla poissa kuvioista. Mike kertoi etta ensin osa vieraista oli itkenyt ja raivonnut henkilokunnalle ja henkilokuntakin oli ollut kyynelissa. http://www.youtube.com/watch?v=l4BKAF9HWW8 Ei se tilanne nyt kutienkaan kai niin paha ollut, kukaan ei kuitenkaan kuollut??? Kun ite saavuin paikalle tilanne oli jo rauhoittunut ja suurin osa porukasta nuokkui aulassa. Tuli vahan kiire ettia uutta majapaikkaa ja eihan se ihan heti loytynyt mutta lopulta loysimme Miken kanssa ihan oivan hostellin, YMCA Westin, joka sijaitsee loistavalla paikalla Central Parkin etelapaassa. Surullisenkuuluisia Cafe 202 lupasi rahat takaisin ja saamani kuitin mukaan he maksoivat takaisin koko summan eli ekoista kahdeta yostakaan ei tarvinnut maksa mitaan. Kuitenkin kavin asken tsekkaamassa pankkitilini niin ei kylla rahoja nakynyt..perhana, ehka ne tulee parin paivan viiveella mutta pitaa huomenna kuitenkin kayda selvittamassa asiaa.

Viime viikon tapahtumista sen verran etta oli kylla mainio viikko Floridassa. Arska paistoi joka paiva, nahtiin iha hullusti ja meno oli kova. Retki aloitettiin Miamista, josta siirryttiin Key Westiin, USA:n etelaisimpaan karkeen. Auringonlasku oli kokemisen arvonen, kattokaa vaikka alla olevia fotoja.

\

Key Westista suunnattiin kohti Evergladesin kansallispuistoa, jossa vietettiin allekirjoittaneen 25-v synttareita. Oli kylla ikimuistoinen paiva, vedettiin opastettu venereissu pitkin kansallispuiston vesistoja. Matkalla nahtiin alligaattoreita, pesukarhuja ja rapuja!! Vitsit tykkasin tosi paljon. Alligaattorit ovat melkosen ilkeita petoja, jos niille antaa pikkuromen niin ne todellakin vie koko kaden. Ei siis kannata leikkia niitten kanssa. Alla kuvia synttaripaivasta. Viimeisessa fotossa meika seisoo keskella jokea (tama kohta oli oppaamme mukaan turvallinen, ei siis alligaattori paassyt puremaan jalkaa irti. Ilmekin on kuin voittajalla.

\

Syntymapaivan illaksi suuntasimme kohti Orlandoa jossa sitten vietetiinkin hyvat juhlat keskustan yokerhossa. Seuraavana paivana ei ollut aikaa hangoverin paranteluun silla Juergenin kanssa suunnattiin Universal Studioille. Kieputtiin kuutisen tuntia eri vuoristoradoissa ja hauskaahan se oli! Enka oksentanut kertaakaan! Edes vaikka kavin eraassa paaylosalaisin-vuoristoradassa kolme kertaa perakkain..Olen kaynyt aiemmin Los Angelesin Universal Studioilla ja olikin jees kayda katasastamassa Orlandon tarjonta. Kyllahan se tyydytti. Alla pari fotoa.

Orlando itsessaan ei mikaan kummonen paikka ole, aika ankean olonen kaupunki ilman noita teemapuistoja. Hostellimme oli erittian halpa, noin 10 dollaria per naama mutta se sijaitsi hieman epailyttavalla seudulla, kuultiin mm. etta alueella liikkuu diilereita, varkaita ja maksullisia naisia. Jannittavaa eiko totta mutta hostellillamme oli onneksi oma vartija ja aidattu alue joten olo oli suht turvattu. En kylla muuttaisi Orlandoon ikina, vaikka huvipuistot loytyykin. Torstai-iltana uskallauduttiin kuitenkin viela yoelamaan ja kaytiin tsekkaamassa mita paikallinen pubikulttuuri meille tarjosi. "Cowboys" -baari tarjosi parastaan nayttamalla mm. kuinka paikalliset tyypit tanssivat countrytansseja. Yritettiin siina oppia lennosta askeleita, tunkea mukaan tanssilattialle ja kylla sita taytyy viela treenata. Reenia reenia mutta ehka joskus viela hyva tulee. Hauskaa oli silti.

Perjantaina suunnattiin viela noin reilun tunnin ajomatkan paassa Orladosta sijaitsevaan Kennedy Space Centeriin, josta loytyy NASA:n alueet. Oli kylla mielenkiintonen vierailu, 40 dollarin sisaanpaasyyn sisaltyi bussitour tarkemmille alueille esim. avaruusaluksen kokoamisrakennukselle ja laukaisunvalvontakeskukseen. Aika makeeta oli nahda livena paikat jotka vilahtelevat leffoissa ja uutisissa. Avaruuskeskus sijaitsee Cape Canaveralissa Merrittin saarella, joka on Miamin ja Jacksonvillen kaupunkien puolivälissä, Orlandosta sinne on matkaa noin 50 km suoraan itään. Saari on 55 km pitkä ja 10 km leveä. Se on pinta-alaltaan 567 km² (kiitos tasta tiedosta Wikipedia!).


Kaksi viimeista yota yhteisella road tripilla vietettiin viela Miamissa, otettiin arskaa ja loikoiltiin. Sitten ei muuta kuin nokka kohti Nykkia ja taalla ollaan. Paivat menee akkia, huomenna jo vika paiva taalla. Tanan kavin tsekkaamassa Central Parkia, otin siella nurmella unet kun viime yon unet jaivat hyvin lyhyiksi hostellihassakan takia. Herasin siihen etta olin keskella lasten jalkapallopelia. Lapsukaiset olivat sitten paattaneet ottaa meikan lepopaikan leikkikentakseen ja herasin kun joku potkaisi jalkaan pelin timmellyksessa. Sellasta, unet loppu mutta antaa lasten leikkia. Iltapaiva meni modernia taidetta ihmetellessa MoMa:ssa eli modernin taiteen museossa. Hyvin jannaa taidetta on esilla siella, ylakerroksesta loytyi mm. hyvin hairitsevia videoita ja elavia alastomia ihmisia...Kaikkea se moderni taide sisaltaakin. Huomenna on tarkoitus tavata muutamia frendeja, jotka tulivat tutuksi Bahamalla ja perjantaina suuntaan Bostoniin. Alla Times Square. Tassa kaikki talla eraa, NYC on tosi jees.

Spring Semester 2010 done - edessa uudet haasteet

Moromoro kaikki,

vihdoin paivitysta tahan blogiin. Ekaksi, lulukausi takana North Carolinassa. Opiskelu ohi talta kevaalta!!!!!! Kulunut viikko oli taynna loppukokeita jotka meni kaikki yllattavan hyvin. Viime perjantaina oli sitten aika pistaa piste vaihtoajalle NCSU:ssa ja todeta etta viis kuukautta meni kylla akkia. Oli kieltamatta outo fiilis kun piti jattaa kampus taakse, laittaa oman huoneen ovi kiinni viimeisen kerran ja sanoa monille mainioille kavereille hejpadig...Yhtakkia sita oltiinkin lentokoneessa matkassa Miamiin ja ny alko sitten loma. Yksi luku elamassa oli saatu paatokseen. Oli upeat kuukaudet Raleigh'ssa ja menoa, vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei puuttunut! Nyt, vaihtokuukausien jalkeen on aika kaantaa katseet kuuden viikon seikkailuun ennen paluuta Suomeen. Kotomaahan palailen kesakuun vikoina paivina.

Matkareitti tulee olemaan seuraavanlainen:

Eka viikko, kaikki alkoi siis viime perjantaina 14.5.: Raleigh-Miami (lento) – Miami – Key West –  Everglades national park – Orlando – Miami. Matkalla ollaan neljan muun jampan kanssa, mukana matkassa vaihtarikaverit NCSU:sta. Edustus on kova ja meno katossa. Reissun kokoonpano: Juergen (Itavalta), Miguel (Hollanti), Cameron ja Ben (Australia) seka meikapoika. Reissussa ollaan oltu ny muutama paiva ja onhan tassa jo paljon ehditty nakemaan. Miamiin saavuttiin viime perjantaina illalla mutta yoelamaan ei lahdetty, oltiin kaikki melko vasynytta poikaa rankan viimesen kouluviikon jalkeen. Lauantaina ja sunnuntaina kuitenkin tutustuttiin Miamiin oikein olan takaa. Hostellimme sijaitsi South Beachilla, joka on mainiosti juuri Miamin sydamessa. Paivat chillattiin rannalla ja illalla riekuttiin yokerhoissa.

Miamissahan kavin ekaa kertaa kaksi kuukautta sitten kun oltiin menossa Bahamalle, mutta silloin visiitti jai vain yhteen paivaan. Kaupunki on sen verran hullu etta todettiin kaikki etta onhan sinne paastava uudestaan. Ja niin se tehtiinkin. Ero Raleighin on suuri monella eri tapaa. Latinotaustaista porukkaa on valtavasti ja usein tuntuu etta espanja on valtakieli englannin sijasta. Miami on ehdottomasti yksi niista kaupungeista jotka pitaa kokea itse ennen kuin oikeastaan sita voi ymmartaa. Kaupunki tuntuu elavan koko ajan ja ihmiset tuntuvat olevan valmiita juhlimaan ja ovat innokkaita hedonistisiin nautintoihin kellon ympari. Kieltamatta mieleen hiipi ajatus parin Miamissa vietetyn paivan jalkeen etta tehdaanko tassa kaupungissa toita ollenkaan?:D Ainakin ihmiset tuntuvat osaavan ottaa ilon irti Miamissa..ja sehan on oikein se.

Hostellimme Jazz on the South Beach oli oiva valinta silla saatiin hyvat alennukset yokerhojen sisaanpaasysta. Esim sunnuntaina kaytiin suht tunnetussa Nikki Beach – yokerhomaailmassa (tai –helvetissa, miten sen ny ottaa) jonka omistaja on itse Paris Hiltonin sisko. Ihan jeeshan se baari oli, 25 dollarin sisaanpaasyn sijasta paastiin sisaan vitosella. Yokerhokompleksi oli melkosen iso sisaltaen tanssilattiat ja ulkotilat sohvineen ja sankyineen (!).  Miamissa nahtiin myos pari muuta opiskelufrendia NCSU:sta: Jacob, Adria ja Paz joiden kanssa tuli myos vietettya aikaa. Maanantaiaamuna otettiin vuokra-auto alle ja niin alkoi ROAD TRRRIPPPP! Sunnattiin kohti Key Westia, USA:n etelaisinta kolkkaa jossa oleiltiin viime yo. Aika makea kaupunki kylla, kaykaa ihmeessa jos vain on mahollista. Ruoka on hyvaa, ihmiset rentoja ja maisemat makeita. Kaytiin mm. eilen tsekkaamassa auringonlasku joka pitaa ehdottomasti kokea jos Key Westiin asti raahautuu. Pistan tanne kuvia kuhan ehdin. Auringonlaskun aikaan rannalla on myos jos jonkinlaista esiintyjaa jotka esitystensa voimin yrittavat kerata rahaa saaristoon eksyneilta turisteilta. Esimerkiksi eilen nahtiin 17-v poika, joka veti hienon sirkustemppushown, Spider-Manin (jonka esitys oli melkosen surkea, sori mutta aina ei voi voittaa) seka kahlekuninkaan performanssit. Key West on hyvin erilainen jos vertaa Miamiin. Tuli fiilis etta jos Miamin ainainen syke alkaa kyllastyttaa on aika siirya Key Westiin. Saa hengahtaa, istua alas, nauttia Old Townin verrattomasta ilmapiirista seka nauttia cocktaileja. Tama paikkahan oli Hemingwayn asuinpaikka ja taisi mies viihtya siella varsin hyvin, en kylla yhtaan ihmettele miksi.

Nyt kuitenkin ollaan keskella Evergladesia, suurta kansallispuistoa Floridan etelaosassa. Tultiin tanne pari tuntia sitten ja onneksi saatiin huone motellista, ekaksi naytti tilanne vaha pahalta kun ei oikein saatu vastausta mistaan yopaikasta. Ymparisto on melkosta suomaata ja sehan haisee..hyttysia on kuin Suomessa mut siihenha on jo totuttu. Huomisen aikana olisi tarkotus vaha katella ymparilleen ja ehka nahda paikallista elaimistoa (krokotiilit esiin jeejee!)

Toinen viikko: Ensi sunnuntaina porukkamme hajoaa ja on aika lahtea eri suuntiin. Itse lennan New Yorkiin Miamista. Nykissa ihmettelen maailman menoa yksinani muutaman paivan ajan. Sielta bussilla Bostoniin viikonlopuksi.

Kolmas ja neljas viikko: Boston-Los Angeles (lento) ja sielta autolla Las Vegasiin, Grand  Canyonille ja muihin kansallispuistohin, esim Yosemiteen. Tassa vaiheessa mukana Miguel ja Las Vegasissa seuraan liittyy pariksi paivaksi Janne (toinen Alexander-dormissa asunut Suomen vahvistus).

Viides viikko: Kansallispuistoista San Fransiscoon ja siella hammennyksen herattamista muutaman paivan ajan. Kesakuun puolivalin tienoilla lento Seattleen kummitatini Elisen luokse ja siella hengailua loppuaika. Eli onhan tata reissua tiedossa ihan mukavasti.

Mutta summa summarum, takana on siis huimat viisi kuukautta North Carolina State University:ssa. Noihin kuukausiin on mahtunut kaikennakoista, paljon olen ehtinyt matkustaa, tavata uusia ihmisia ja nauttia elamasta. Ja on sita opiskeltukinm uskokaa pois! Viime viikko oli suht intensiivinen, piti selvita loppukokeista ja pakata kamat. Kokeiden ohella ehti hyvin kayda juhlimassakin viela keskiviikkona ja torstaina, sila pitihan sita nauttia viimeisista hetkista Alexander-dormin asukkaiden kanssa. Oli aika eeppiset juhlat torstaina, ilmassa samaan aikaan suurta yhteishenkea ja haikeutta kaikkien lahtiessa eri puolille maailmaa.

Vanhemmat olivat kaymassa taalla kaksi viikkoa sitten ja oli todella mukavata nayttaa kampusta, Raleigh’n ymparistoa niille. Isalle tama reissu oli eka matka Yhdysvaltoihin joten oli kiva nayttaa paikkoja talla puolen maailmaa. Yhtena paivana tehtiin reissu North Carolinan rannikolle, Wilmingtonin kaupunkiin ja kaytiin kattomassa Atlanttia Carolina Beachilla. Lamminta riitti koko viikon ajan ja tosi kiva oli saada vanhemmat kaymaan taalla. Suuri kiitos vierailusta! Edes se saakelin tuhkapilvi ei ollut esteena vaikka aluksi sita vahan pelattiinkin.

Nyt on loman aika. Hengissa ollaan ja hyvin kulkee. Palataan asiaan.

Iso G valmis!!!!/Master's Thesis completed!

Kylla nyt tuntuu hyvalta!! Gradu on tanaan jatetty arvosteluun,7 kuukauden tyoskentelyn jalkeen!! Suuri kiitos tyoparilleni Hennalle, ollaan oltu kylla huippu tiimi. Gradu alotettiin viime syksyna ja jatkettiin sita Skypella saavuttuani tanne meren taakse. Joten tassa todiste etta voi sita tutkielmaa tehda myos virtuaalisesti. Elakoon Skype ja ilmaiset puhelut (vaikka valilla yhteys patkikin ja turhautuminen kasvoi).

Olo tuntuu hyvin vapautuneelta. Asken kavin aamu-uinnilla jarvella (ollaan viela siis taalla Appalakeilla), kohta vahan lounasta, sitten kamat kantoon ja takaisin kohti Raleigh'a. Illalla kohti lentokenttaa ja tervetuloa vanhemmat!

Appalakkien keskella

Moi ja hyvaa toukokuuta,

kirjoittelen parhaillaan Virginiasta. Ymparilla vuoristoa ja vieressa Smith Mountain Lake (tassa linkkia naihin maisemiin http://www.smithmountain-lakehomes.com/smith-mountain-lake-images/smith-mountain-real-estate.jpg. Paadyimme tanne viiden hengen voimin, eilen (lauantaina) saavuttiin ja huomiseen taalla ollaan vaan ja hengaillaan eika menna nukkumaan (lahde: Kirka - Hengaillaan:P). Saimme kutsun tanne Alexander -dormissa asuvalta amerikkalaiselta kaveilta, Laurenilta, ja olihan tanne paastava! Omalla kohdallani meinasin jo aluksi jattaa reissun valiin, silla tarkoitus oli matkustaa takaisin Raleigh'iin vasta tiistaina huomisen maanantain sijasta. Vanhemmat ovat nimittain tulossa tanne huomisiltana ja viipyvat perjantaihin asti.  Parhaillaan he ovat toisella puolella maata - saapuivat Seattleen kummitatini Elisen luokse aiemmin talla viikolla ja huomisiltana ne on sitten taalla:) On kylla siistia paasta nayttamaan paikallisia mestoja ja kiertamaan autolla ympari Pohjois-Carolinaa. Tarkoitus on nayttaa ainakin yliopiston kampusta, vuoristoseutuja taalla lannessa ja lisaksi olisi jees kayda Wilmingtonissa, Atlantin rannalla. Paivat tulee olemaan taysia mutta nukkuahan ehtii sitten Suomessa...takaisin Raleighin tulen siis huomenna joskus iltapaivalla ja illalla sitten suunta kohti lentokenttaa kaverini Jensin kanssa hakemaan porukat tutustumaan North Carolinan maailaan. Saat pitaisi suosia ensi viikolla, lahemmas 30 pitaisi olla paivittain.

Perjantaina oli taman lukukauden vikat luennot ja loppu alkaa haamottaa. Ens ja sita seuraava viikko on varattu loppukokeille ja kaikki omat kokeet on vasta tokalla viikolla. Sitten ei muuta kuin kamat kasaan ja reissuun. Pakkaan suurimman osan kamoista vanhempien matkaan ensi viikolla ja aion parjata ensi viikosta etiapain vain isolla rinkalla. Viulu ja matkalaukku paasevat ensi viikolla takaisin Suomeen. Viimeinen viikko tulee olemaan outo, kokeiden keskella pitaa jattaa hyvastit niin monelle hienolle tyypille taalla ja valmistautua lahtoon. Ei varmaan ole ne kokeet ihan paallimmaisena mielessa...siina ne menee sivussa. Omat reissusuunnitelmat selkiytyvat paiva paivalta mutta sen verran voin jo tassa paljastaa etta perjantaina 14.5. on teemapaiva "Goodby Raleigh and NC State - Welcome Miami". Kylla vain, Florida kutsuu viikoksi. Miami, Key West ja Orlando olisi nyt ainakin tarkoitus kayda tsekkaamassa neljan vaihtarikaverin kanssa. Onneksi viela on vajaat kaksi viikkoa aikaa hillua jo kodiksi kayneessa Alexander-dormissa ja nauttia viimeisista paivista amerikkalaisessa yliopistoelamassa.

Summattuna yhteen viime viikkojen tapahtumia:

-kavin kuuntelemassa North Carolina Symphonya. Oli huikeeta paasta kuuntelee hyvaa klasarimusaa muutamien kuukausien jalkeen! Lippujen hinnat oli erittain opiskelijaystavalliset: 10 donaa. Ohjelmassa oli mm. Bachia ja Beethovenin pianokonserttoa. Oli hunajaa korville!

-meilla oli oma konsertti Raleigh Civic Symphonyn kanssa pari viikkoa sitten..keikka meni yllattavan hyvin ,vaikka omat epailykset olikin esim viela kuukausi sitten. Salissa oli mukavasti porukkaa ja kiva oli soittaa. Varsinkin vika biisi, Gershwinin Rhapsody in Blue oli tosi onnistunut veto. Solistina meilla oli eras lahjakas pianisti, joka pisteli menemaan kuin viimesta paivaa. Melkosen paljon oli myos vaihtarikavereita kuuntelemassa.

-kaksi viikkoa sitten vietettiin myos meidan dormin Formal-juhlaa. Bileiden tarkoitus: pukeudutaan juhlavasti ja juhlistetaan onnistunutta lukuvuotta, mukana myos ripaus haikeutta kun kohta taa kaikki loppuu. Mennaan ravintolaan syomaan hyvin ja sen jalkeen jatketaan iltaa. Oli aika parasta kun illallisen jalkeen tungettiin porukalla yhteen dormin huoneista bilettamaan, ahdasta oli mutta yhteenkuuluvuuden tunne huima. Viini virtasi ja meno oli katossa!

-viime viikonloppuna oltiin myos "mokkeilemassa" yhden toisen amerikkalaisen kaverin, Melissan, mestoilla. Ei naa mitaan mokkeja oo kyl ollu (ihan kunnon asuntoja talokompleksissa!), naita nimitetaan condoiksi eli suomeksi loma-osakkeiksi. Melissan mesta oli Atlantin rannalla, Emerald Islandilla, ja kivaa oli siellakin. Tuli kaytya uimassa meressa ja nautittua hyvasta meriruoasta. Jea.

Nyt kuitenkin ollaan taalla Virginiassa. Lamminta riittaa ja olo on lekoisaa. Kuuntelen parhaillaan Coldplayta ja nautin olosta. Kylla kelpaa. Eilen paatettiin toisen taalla opiskelevan suomalaisen, Jannen, kanssa etta kokataanpa vahan skandinaavista ruokaa. Tuloksena lihapullat, perunamuussi ja puolukkasose salaatin kera. Olin taivaassa.

"They were sitting
They were sitting on the Strawberry Swing
Every moment was so precious

They were sitting
They were talking under Strawberry Swing
Everybody was for fighting
Wouldn't wanna waste a thing

Cold, cold water bring me 'round
Now my feet won't touch the ground
Cold, cold water what ya say?
When it's such…
It's such a perfect day
It's such a perfect day"
 
Coldplay: Strawberry Swing 

P.S. Sain vihdoin viimein paatoksen Delta Airlinesilta liittyen tammikuussa varastettuihin tavaroihin - lappariin ja kameraan. Valituslomakkeessa sanottiin etta yleensa elektronista kamaa ei korvata mutta......he paattivat maksaa 500 dollaria!! Pyysin reilua 800$ mutta koska minulla ei ollut ostokuitteja messissa taytta summaa ei maksettu. Mutta onhan taa parempi kuin ei mittaan. Ja loput yritan saaha takaisin Suomen vakuutusyhtiolta..Kylla sita tuli soiteltuakin muutamaan otteeseen Deltalle mutta nakojaan kannatti.