torstai 27. toukokuuta 2010

Itarannikkoa valloittamassa

Hyvat ihmiset,

terveisia New Yorkista vaikka ylhaalla onkin kuvaa Floridasta. Kylla se niin vaan on etta tykkaan tasta kaupungista ihan tosi paljon. Just tulin takasin hostelliin samoiltuani ympari Manhattania. Ei taalla aika kay pitkaksi vaikka kuinka yrittaisi. Naiden muutaman paivan aikana olen ehtinyt jo tehda kaikennakosta. Sunnuntaina lahdin Miamista aikasin aamulla koneella kohti Isoa Omenaa. Oli vahan outo tunne kun viime viikko reissattiin tiiviisti neljan muun jampan kanssa ja yhtakkia tajusinkin istuvani yksinani lentokoneessa. Mutta ihan hyvaa tama yksin reissaus tekee, sita halusinkin. Saa menna minne haluaa ja tehda mita huvittaa. Koko kevat kun tuli asuttua dormissa, jaettua huone ja pesutilat muitten kanssa vahan kuin intissa niin kiva olla yksinaanki nyt viikon verran. Sen verran viela kevaan vaihto-opiskelusta ja arvosanoista etta hyvin man. Tulokset saapuivat noin reilu viikko sitten ja keskiarvo kaikista viidesta kurssista (business, kaksi psykaa, englanti ja sinfoniaorkesteri) oli A. Sosiaalipsykasta olen erityisen tyytyvainen, napsahti A+! Siihen kurssiin panostinkin eniten ja tulokset miellyttivat. Jesjes.

Sunnuntaina ensi toikseni Nykkiin paastyani suunnistin rinkkani ja lapparilaukkuni (kylla, talla kertaa otin sen mukaan matkustamoon enka tyontanyt sita ruumaan) kanssa metroon, ostin 7 paivan unlimited -matkalipun jonka kuitenkin havitin heti maanantaina. Niin Pekkaa etta. No aina ei voi voittaa. Metroseikkailujen jalkeen paasin kuin paasinkin oikealle alueelle ja etsiskelin majapaikkaani, Cafe 202 -hostellia. Minulla ei tietenkaan ollut mitaan kunnon karttaa mukana ja jokunen tovihan siina vierahti etta loysin perille. Kysyva ei kuitenkaan tielta eksy silla hanhan on jo eksynyt. Pariin otteeseen kyselin ohilkulijoilta neuvoa ja hyvin sainkin vastaukset. Jotkut sanoo etta nykilaiset ovat toykeita, nama eivat ainakaan. Esimerkiksi kyselin eraalta ohikulkijalta neuvoja ja han jopa soitti puhelimestaan hosteliiin ja kysyi respasta reittiohjeita. Mahtavaa meininkia!

Sijainti oli Central Parkin pohjoisosassa ita-Harlemin alueella. Tama kuulostaa pahemmalta kuin se itseasiassa olikaan, ihan ok seutua se oli! Hostellin varasin kuukausi sitten ja hinta oli oikein mainio, 25 dollaria per yo ja mesta oli vielapa rempattu muutama kuukausi sitten. No kaikkihan ei kuitenkaan ollut loppujen lopuksi ihan niin hyvin silla enaa en kyseisessa paikassa ole. Kohta seuraa selitysta. Eilen oli muuten aivan mahtava paiva, kavin lounaalla inttikaverini Toivion Kallen kanssa, kavin Metropolitan Museumissa ihmettelemassa taidetta niin Euroopasta kuin Aasian maista seka ihmettelemassa musiikki-instrumenttien historiaa. Oli aika mainiota nahda jousisoitinten kehityskaarta ja nainpa pari Stradivariustakin, olisipa vaan ollut niin kivaa ottaa ne messiin! ja paivan kruunasi illalla Broadwaylla Lion King -musikaali. Huhhuh olipa naytos, lipulle tuli hintaa melkoisesti mutta oli kylla joka sentin vaarti! Musat, lavastus, nayttelijat - kaikki vaan toimi niin hyvin. Kylmat vareet iski pintaan enemman kuin kolme kertaa:P Suosittelen ehdottomasti tuota spektaakkelia jos taalla pain liikutte, kylla se pittee nahda! Naytokset taitaa olla lahes joka kerta loppuunmyytyja joten lipun ennakkotilaus on iha suositeltavaa. Uskomatonta myos etta Minskoff-teatteri, jossa Leijonakunkku esitettiin, on rakennettu varta vaten vain tuota showta varten. Muita musikaaleja ei siella nahda.

Illalla otin viela metron alle ja suunnistin Greenwich Villageen kuuntelemaan jazzia. Kavin Garage-nimisessa baarissa nauttimassa hyvasta ja ammattitaitosesta musasta ja hyvasta oluesta. Kello oli puoli kahden pintaan kun palailin takaisin uptownille hostelliini ja siellahan odotti sitten grande yllatys. VIranomaiset olivat sulkeneet hostellin muutama tunti aiemmin, syyna kuulemma puutteelliset paloturvallisuusvalmiudet. Myohemmin tosin kuulin huhua etta hostelli oli jossakin rahavaikeuksissa eika kaikkia maksuja oltu maksettu ajallaan. Oli mika oli, asiakkaille tama tarkoitti sita etta kaikkien piti lahtea livohkaan. Olen ystavystynyt taalla Nykissa samassa huoneessa olleen jampan, uusiseelantilaisen Miken kanssa, ja han kertoikin eilen hostelliin palattuani hienot uutiset. Juuri kun pitkan paivan jalkeen olin valmis oikaisemaan itteni unten maille niin hahaaa, eipas onnistukan. Onneksi hostellin henkilokunta antoi luvan nukkua hostellissa aamukuuteen asti ja seiskalta kaikkien piti lopullisesti olla poissa kuvioista. Mike kertoi etta ensin osa vieraista oli itkenyt ja raivonnut henkilokunnalle ja henkilokuntakin oli ollut kyynelissa. http://www.youtube.com/watch?v=l4BKAF9HWW8 Ei se tilanne nyt kutienkaan kai niin paha ollut, kukaan ei kuitenkaan kuollut??? Kun ite saavuin paikalle tilanne oli jo rauhoittunut ja suurin osa porukasta nuokkui aulassa. Tuli vahan kiire ettia uutta majapaikkaa ja eihan se ihan heti loytynyt mutta lopulta loysimme Miken kanssa ihan oivan hostellin, YMCA Westin, joka sijaitsee loistavalla paikalla Central Parkin etelapaassa. Surullisenkuuluisia Cafe 202 lupasi rahat takaisin ja saamani kuitin mukaan he maksoivat takaisin koko summan eli ekoista kahdeta yostakaan ei tarvinnut maksa mitaan. Kuitenkin kavin asken tsekkaamassa pankkitilini niin ei kylla rahoja nakynyt..perhana, ehka ne tulee parin paivan viiveella mutta pitaa huomenna kuitenkin kayda selvittamassa asiaa.

Viime viikon tapahtumista sen verran etta oli kylla mainio viikko Floridassa. Arska paistoi joka paiva, nahtiin iha hullusti ja meno oli kova. Retki aloitettiin Miamista, josta siirryttiin Key Westiin, USA:n etelaisimpaan karkeen. Auringonlasku oli kokemisen arvonen, kattokaa vaikka alla olevia fotoja.
\
Key Westista suunnattiin kohti Evergladesin kansallispuistoa, jossa vietettiin allekirjoittaneen 25-v synttareita. Oli kylla ikimuistoinen paiva, vedettiin opastettu venereissu pitkin kansallispuiston vesistoja. Matkalla nahtiin alligaattoreita, pesukarhuja ja rapuja!! Vitsit tykkasin tosi paljon. Alligaattorit ovat melkosen ilkeita petoja, jos niille antaa pikkuromen niin ne todellakin vie koko kaden. Ei siis kannata leikkia niitten kanssa. Alla kuvia synttaripaivasta. Viimeisessa fotossa meika seisoo keskella jokea (tama kohta oli oppaamme mukaan turvallinen, ei siis alligaattori paassyt puremaan jalkaa irti. Ilmekin on kuin voittajalla.
Syntymapaivan illaksi suuntasimme kohti Orlandoa jossa sitten vietetiinkin hyvat juhlat keskustan yokerhossa. Seuraavana paivana ei ollut aikaa hangoverin paranteluun silla Juergenin kanssa suunnattiin Universal Studioille. Kieputtiin kuutisen tuntia eri vuoristoradoissa ja hauskaahan se oli! Enka oksentanut kertaakaan! Edes vaikka kavin eraassa paaylosalaisin-vuoristoradassa kolme kertaa perakkain..Olen kaynyt aiemmin Los Angelesin Universal Studioilla ja olikin jees kayda katasastamassa Orlandon tarjonta. Kyllahan se tyydytti. Alla pari fotoa.

Orlando itsessaan ei mikaan kummonen paikka ole, aika ankean olonen kaupunki ilman noita teemapuistoja. Hostellimme oli erittian halpa, noin 10 dollaria per naama mutta se sijaitsi hieman epailyttavalla seudulla, kuultiin mm. etta alueella liikkuu diilereita, varkaita ja maksullisia naisia. Jannittavaa eiko totta mutta hostellillamme oli onneksi oma vartija ja aidattu alue joten olo oli suht turvattu. En kylla muuttaisi Orlandoon ikina, vaikka huvipuistot loytyykin. Torstai-iltana uskallauduttiin kuitenkin viela yoelamaan ja kaytiin tsekkaamassa mita paikallinen pubikulttuuri meille tarjosi. "Cowboys" -baari tarjosi parastaan nayttamalla mm. kuinka paikalliset tyypit tanssivat countrytansseja. Yritettiin siina oppia lennosta askeleita, tunkea mukaan tanssilattialle ja kylla sita taytyy viela treenata. Reenia reenia mutta ehka joskus viela hyva tulee. Hauskaa oli silti.

Perjantaina suunnattiin viela noin reilun tunnin ajomatkan paassa Orladosta sijaitsevaan Kennedy Space Centeriin, josta loytyy NASA:n alueet. Oli kylla mielenkiintonen vierailu, 40 dollarin sisaanpaasyyn sisaltyi bussitour tarkemmille alueille esim. avaruusaluksen kokoamisrakennukselle ja laukaisunvalvontakeskukseen. Aika makeeta oli nahda livena paikat jotka vilahtelevat leffoissa ja uutisissa. Avaruuskeskus sijaitsee Cape Canaveralissa Merrittin saarella, joka on Miamin ja Jacksonvillen kaupunkien puolivälissä, Orlandosta sinne on matkaa noin 50 km suoraan itään. Saari on 55 km pitkä ja 10 km leveä. Se on pinta-alaltaan 567 km² (kiitos tasta tiedosta Wikipedia!).


Kaksi viimeista yota yhteisella road tripilla vietettiin viela Miamissa, otettiin arskaa ja loikoiltiin. Sitten ei muuta kuin nokka kohti Nykkia ja taalla ollaan. Paivat menee akkia, huomenna jo vika paiva taalla. Tanan kavin tsekkaamassa Central Parkia, otin siella nurmella unet kun viime yon unet jaivat hyvin lyhyiksi hostellihassakan takia. Herasin siihen etta olin keskella lasten jalkapallopelia. Lapsukaiset olivat sitten paattaneet ottaa meikan lepopaikan leikkikentakseen ja herasin kun joku potkaisi jalkaan pelin timmellyksessa. Sellasta, unet loppu mutta antaa lasten leikkia. Iltapaiva meni modernia taidetta ihmetellessa MoMa:ssa eli modernin taiteen museossa. Hyvin jannaa taidetta on esilla siella, ylakerroksesta loytyi mm. hyvin hairitsevia videoita ja elavia alastomia ihmisia...Kaikkea se moderni taide sisaltaakin. Huomenna on tarkoitus tavata muutamia frendeja, jotka tulivat tutuksi Bahamalla ja perjantaina suuntaan Bostoniin. Alla Times Square. Tassa kaikki talla eraa, NYC on tosi jees.

Ei kommentteja: