Paraateja, ostoskeskuksia ja Ben & Jerry's -elamyksia

Jea, taalla taasen! Lahes viikko on vierahtanyt edellisesta blogimerkinnasta ja tassa kuluneen viikon aikana on tapahtunut paljon huippuja juttuja (toisin sanoen cooleja, kuten paikalliset kutsuvat:P) Arkipaivat ovat sujuneet eri duuneissa kummitatini luona. Toimenkuviani ovat olleet mm. sihteerin/juoksupojan virka heidan toimistossaan seka autolla kruisailu ympari Issaquahia, kirjeita ja postilahetyksia toimittaen. Talla viikolla olen aloitellut myos muutamia remppahommia Elisen ja Joen talossa. Samalla Coldplayn uusin on ollut kovassa kuuntelussa, hyva albumi. Loysin myos Stingin "Mercury Falling" -platan hyvin edullisella hinnalla muutama paiva sitten joka on myos ollut soittolistalla.

Illat ovat sujuneet leppoisasti joko lahimaastoissa kierrelen tai kotona oleskellen, nauttien Elisen loistavista kokkailuista. Han on muuten ehtinyt kokeilla useita uusia resepteja joiden koekaniina olen mielellani ollut. Eipa ole nalka yllattanyt, eilen saimme Joen kanssa nauttia upeasta pastitsiosta, kreikkalaisesta safkasta. Ja kylla maistui, ei epailystakaan! Syomisen vastapainoksi yritan harrastaa epasaannollisen saannollisesti liikuntaa etten tule iso-Pekkana takaisin kotiin. Tana iltana maistoin ensimmaista kertaa elamssani simpukoita, jotka oli tuotu suoraan meresta. Tuoretta siis jos mika. Ja makuelamys oli muuten erittain..makoisa, suussasulava, kerrassaan briljantti:D

Viime viikonloppuna kavimme Bellevuessa Bellevue Arts Festivalseilla, jotka jarjestettiin aivan Bellevuen suuren ostoskeskuksen vieressa. Lahdin kyseisille festareille silkasta uteliaisuudesta ja loytyihan sielta aikamoinen maara kaikkea nakemista moneen makuun; erikoista ja muuten aivan torkyhintaisen kallista taidetta, paljon ihmisia ja rempseaa menoa..Yllatys tosiaan oli kuinka kallista kaikki esilla olevat tavarat olivat, eraan (omasta mielesta ainakin) melko mitaansanomaton taulun eteen oli latkaisty vaatimaton miljoonan dolalrin hinta! Pahkailin omassa pienessa paassani tata uskomatonta ristiriitaa ja lopulta tulin siihen johtopaatokseen, etta kaipa paikallisilla ihmisilla ei ole fyffesta puutetta, onhan Bellevue rikkaiden ihmisten kuten Bill Gatesin kotiseutuja.

Lisaksi festareilta loytyi toinen toistaan houkuttelevampia ruokakojuja seka, mielestani koko festareiden kohokohta, "Bowed Psaltery", joka oli mystinen sekoitus suomalaista kansallissoitintamme kanteletta seka viulua. Viulua siksi koska tuota kapinetta soitetaan jousella. Paikalla oli kyseisen instrumentin kehittanyt herra, joka ystavallisesti antoi myos luvan testata sointinta. Ihan hyvinhan se soi, tosin ei vetanyt vertoa kanteleelle eika varsinkaan viululle! Kerroin herralle olevani Suomesta, ja han innostui heti, silla han on tulevana syksyna menossa kohti Itameren maisemia ja aikoo poiketa reissullaan myos Helsingissa. Toivotin hanet kotomaahamme kovasti tervetulleeksi.



Lauantai-iltana kavimme Seattlen keskustassa, silla siella juhlittiin loppukesan avajaisia. Loppukesan aikana Seattlen seudulla on luvassa paljon eri festareita, sen panin itsekin merkille kun silmailin paikallislehtea ja esille pomppasivat lukuisat eri mainokset. Joka tapauksessa, avajaisnumerona oli lauantaina "The Torchlight Parade", jonka luulin olevan vaatimaton, ehka muutamien kymmenien ihmisten muodostama joukko, jota katsomaan tulee ehka muutamia satoja ihmisia. No, tietty Ameriikaan malliin kaikkea oli vahan enemman. Koko helahoito kesti kaikkineen kaksi tuntia, esiintyjia oli jatkuvana virtana ja heidan kirjonsa oli suuri. Oli poliisia, lukiobandien soittokuntaa seka paikallisten missikisojen voittajia suurten banderollien kanssa. Yleisoakin kuulin myohemmin olevan n. 150 000..eli nain.. Valilla tuntui etta koko paraati meni melko overiksi, oli sen verran massiivista meininkia. Mutta taytyy taasen muistaa, etta tama on Yhdysvallat. Alhaalla hieman kuvaa, niin saa hieman ajatusta siita minkalaisista bileista oli kyse. Suuri osa katsojista oli tuonut mukanaan istuinjakkaraa seka piknikevasta nauttiakseen tasta suuresta spektaakkelista. Melkoinen show!


Oma mp3-soittimeni on tullut siihen ikaan, etta on aika vaihtaa uuteen. Moitteettomasti se on minua palvellutkin naiden muutamien vuosien ajan mutta tanaan tempaisin ja paatin hommata uuden amazon.comista. Malliksi valitsin tiukan ja aivosoluja vaativan tutkinnan jalkeen Creativen uusin, ZEN X-FI, jossa mukana tulee myos WLAN. Kyseinen kapine on julkaistu taalla vasta pari viikkoa sitten, toivottavasti on maineensa arvoinen kapine! Ilosaaressa ollessani edellisen puhelimeni naytto hajosi itsestaan viimeisena yona ja jouduin sitten kovassa kiireessa ja hadassa hommaamaan uuden puhelimen viimeisena paivana ennen Jenkkeihin lahtoa. Lahes kaikki puhelinnumeroni ovat vanhassa kapulassa, mutta tanaan sain vihdoin postissa (amazon.comista sekin:P) piuhan, jolla toivottavasti onnistun siirtamaan yhteystiedot koneelle. Pitakaa peukkuja ettei tarvitse alkaa etsimaan tuttujen numeroita vaikeimman kautta...

Tanaan tutustuin iltapaivasta Seattelen seudun suurimpaan kauppakeskukseen, jonka uusin siipi avattiin itse asiassa viime viikolla. Kyllahan sita kokoa riittaa, taytyy myontaa. Elisen kertoman mukaan ylakerrassa on myos 16 salin leffateatteri..hengailimme kauppakeskuksessa jonkin aikaa, eksyinkin jo siella kerran mutten pahasti kuitenkaan. Mita suurinta mahtavuutta, sielta loytyi myos Ben & Jerrys -jatskikioski. Olen muuten ehtinyt jo melko kiitettavasti perehtya tahan suurenmoiseen jaateloon reissuni aikana ja tanaankin oli taas aivan pakko maistaa uutta makua...

Cherry Pie and A Damn Fine Cup of Coffee at Twede's Cafe

Huhuh, aikamoista! Tulin parisen tuntia sitten retkelta fantastisen kulttisarjan "Twin Peaksin" maisemista, kaupungista nimeltaan North Bend. Kyseista sarjaahan filmattiin aikoinaan taalla luoteisosassa Jenkkilaa, vuorten keskella sijaitsevassa paikassa n. 30 mailia Seattlesta. Kyseinen mesta sijaitsee vain noin puolen tunnin ajomatkan paassa Issaquahista ja lahdimme tanaan loppupaivasta kaymaan siella Elisen kanssa. Olen kaynyt noissa maisemissa aiemminkin Usan reissujeni aikana, mutta tuntui etta vasta nyt paasin kunnolla nauttimaan tuosta mystisesta David Lynchin luoman sarjan tunnelmasta. Tahan syyna on yksinkertaisesti se, etta vasta nyt parin viime vuoden aikana olen tutustunut sarjaan. Sain syntymapaivalahjaksi koko Twin Peaks -sarjan dvd-boksina ja sita on nyt tullut katseltua kevaan/kesan aikana. Suosittelen muuten tutustumaan jos ette ole jo sita tehneet!

Sarjassa seurataan Twin Peaksin melko erikoisten asukkaiden elamaa. Kaikki sarjan henkilot ovat jollain tavalla vinksahtaneita kuten monissa Lynchin teoksissa muutenkin:) Punaisena lankana sarjassa on eraan henkilon salaperainen kuolema ja sen selvittaminen. Murhaa kutsutaan selvittamaan eras FBI:n agentti, Dale Cooper, jonka herkkua on Twin Peaksin eraasta kahvilasta loytyvat kirsikkapiirakka ja kahvi. Tuo kahvila on vielakin olemassa ja siella tarjoillaan vielakin naita tutuiksi tulleita safkoja. Menimme ensitoiksemme tahan Tweedsin kahvilaan ja kuinka ollakaan, listalta bongasin tutun piirakan. Kylkiaiseksi oli tietenkin pakko ottaa myos kuppi kahvia. En ole muuten aiemmin maistanut kirsikkapiirakka ja tanaan se vihdoin viimein tapahtui. Olihan se hyvaa eika kahvi jaanyt yhtaan huonommaksi makuelamykseksi.

Hieno sattuma oli, etta kyseiselle paikalle osui myos muusikoita, silla sattumoisin joka tiistai-ilta tuossa kahvilassa on Open Mic -iltamat, jolloin kaikki kynnelle kykenevat paasevat jamittelemaan jos niin haluavat. Jaimme kuuntelemaan aterioinnin jalkeen viela muutamia biiseja, joita eras kokoonpano (kitaristi, pianisti + laulaja) esitti. Tunnelma tuossa kahvilassa oli erittain leppoisa. Muutenkin North Bend on mainio pikkukaupunki, vaikkakin siella ajellessa tuli kieltamatta outo olo, johtuen Twin Peaksin oudosta ja piinaavasta ilmapiirista. No, eipa ainakaan nakynyt missaan polkkyrouvaa eika jalkia Laura Palmerista, joten oloni oli loppujen lopuksi melko rentoutunut... Alhaalla olevassa kuvassa nakyy muuten kyseinen kahvila seka sen takana, sarjastakin tuttu vuori nimeltaan Mt. Si.






Kavimme viela tsekkaamassa muutamat tehtaanmyymalat, joita kaupungista loytyy. Kauppoja on paljon eika niissa monessakaan ehditty kayda, silla lahtiessamme kahvilasta monet kaupat olivat sulkemassa jo oviaan, mutta parissa ehdimme kayda. Mukaan tarttui t-paita, tarjoukset olivat muuten mainiot, parhaimmilaan jopa 60% pois alkuperaisesta hinnasta! Matkustin muuten USA:an hyvaan aikaan, silla euron ja dollarin suhde ei kai ikina ole ollut nain suuri. 1 eurollahan saa nyt n. 1,5 dollaria. Erittain hyva diili meikalaiselle! Tunnen oloni taalla valilla jopa rikkaaksi, mika on opiskelijalle erittain outo tunne...Loysin tassa paivana eraana mm. Coldplayn uusimman albumin n. 13 dollarilla mika on euroiksi muutettuna alle kympin. Ei mikaan paha hinta.

Ekskursiomme North Bendissa huipentui kayntiin Snoqualmie Fallsilla ja niiden vieressa sijaitsevan The Great Northern -hotellin edustalle, jotka molemmat esiintyvat, yllatys yllatys, Twin Peaksissa. Kyseiset putokset ovat muuten hienot, joilla on korkeutta jopa 82 metria. Putokset ovat yksi Washingtonin osavaltion suosituimmista nahtavyyksista. Ajelin autolla tanaan mennen tullen North Bendiin ja kivahan taalla on kruisalla, on nimittain tieta missa ajella (highwaylla yhteen suuntaan menee yleensa n. 3-4 kaistaa). Myos yksi amerikkalainen erikoisuus on ns. carpool line, joka on varattu niille autoilijoille joiden autossa on vahintaan kaksi matkustajaa (joissakin osavaltioissa kolme). Taalla USA:ssa liikennetta kun on melkoisesti ja monet ajelevat yksin autoissaan. Taten niille, jotka matkustavat kimppakyydein, on usein nopeampi tie kayttaa tata omaa kaistaa ja nain yritetaan tukea yhteisomatkustusta. Ihan kelpo idea.



Muuten, jos drive-in -meininki McDonaldsilla on tuttu juttu meilla Suomessa, niin taalla tuo autokaistasysteemi on melkoisen paljon pidemmalla. Jopa osalla pankeista on oma autokaistansa, jonka kautta voi hoitaa katevasti omia pankkiasioitaan...niinpa niin:D Kaupoissa kassameininki poikkeaa myos jonkin verran Suomesta, asiakkaiden iloksi kassat/heidan avustajansa pakkaavat ostokset valmiiksi kasseihin, ettei rasittuneen asiaakkaan tarvitse enaa tehda sita itse. Katevaa!

Eilisiltana vietimme leppoisan illan erittain hyvan ruoan merkeissa seka musisoiden Joen kanssa. Joe harrastaa kitaransoittoa ja meilla on aina ollut mukavat musiikkisessiot yhdessa, kun olen ollut taalla pain kaymassa. Otin siis viulun vihdoin esille tassa kesalla olleen tauon jalkeen ja soittelimme yhdessa muutamia biiseja.

Kavin tanaan ostoksilla paikallisessa ruokakaupassa, Safewayssa, ja makeanhimon yllattaessa tutkin hieman paikallista suklaapatukkavalikoimaa. Tarjontaahan oli runsaasti, hylly notkui niin maapahkinavoitaytteisia suklaapatukoita kuin tuttuja Twikseja. Tarjouksetkin houkuttelevat, esim. kun ostaa kaksi patukkaa niin samalla saa kaksi kaupan paalle! Nain niita ihmisia lihotetaan mutta hei come on, ilmaista makeista, kukapa voisi vastustaa:D

Here I go again...ja samalla terveiset Seattlesta!

Terve vaan kaikki!

Huh, taalla taas vihdoin:). Blogi on viettanut aikamoista hiljaiseloa koko viime talven kuten edellisesta merkinnasta varmasti kay ilmi. Jotenkin se talvi vaan hurahti ohi, mutta olihan se kylla taynna ohjelmaa. Kuluneeseen talveen ja kevaaseen kuului mm. muutto uuteen kamppaan, joka on muuten osoittautunut erittain toimivaksi. Talo on uusi, kamppa sopivan kokoinen ja mukana on myos parveke, joka varsinkin nyt kevaan ja kesan tullen on osoittautunut kelvoksi tilaksi. Tuparitkin tuli pidettya tuossa tammi-helmikuun aikana, vielapa kaksin kappalein kun kaikki kutsutut eivat mahtuneet samaan aikaan sisalle. Suuresta yleisomaarasta huolimatta juhlat sujuivat hyvin eika mitaan kai tainnut hajotakaan. Hauskaa oli!

Kuluneen talven kohokohtia oli myos hiano lomareissu Yllaksen maisemiin uutenavuotena (kiitos Pauliinan, etta paastiin kayttamaan mokkia:))ja kevaalla toukokuussa ensimmainen soolokeikkani, joka pidettiin Konsalla. Keikan nimeksi muotoutui "Strings Attached" ja melkoisesti siihen tuli uhrattua tunteja sisaltaen treenauksen, keikan suunnittelun ja aikataulujen yhteensovittamista muiden mukana olleiden soittajien kanssa jne. Kaikesta huolimatta keikka oli erittain opettavainen kokemus ja siita jai kateen erittain hyvat fiilikset. Ohjelmassa oli biiseja niin Mozartilta, John Williamsilta kuin Piazzollalta.

Liityin kevaalla myos Jyvaskylan yliopiston sinfoniaorkesteriin elikka nain tuttujen kesken Sinfikseen. Teimme Sinfiksen 15-vuotisjuhlavuoden kunniaksi konserttimatkan Saksaan toukokuun alkupuolella, lahdimme sinne itseasiassa heti omaa keikkaani seuraavana paivana. Vietimem hulvattoman viikon Wurtzburgissa ja Nurnbergissa keikkaillen ja jaihan sita vapaa-aikaakin aika hyvin, jotta ehti mainiosti tutustumaan saksalaiseen kulttuuriin:D Myos psykan opiskelu jatkui tana vuonna entiseen malliin ja paasin osallistumaan monille mielenkiintoisille kursseille. Suoritin myos nyt kevaalla pelatyn, kauhistuttavan ja ennakkotietojen mukaan ylitsepaasemattoman Akademisk Svenska -kurssin. Eipa se loppujen lopuksi mikaan kovin paha ollut, ainoa hieman tuskaisempi osio oli suullisen esitelman tekeminen+esittaminen mutta siita selvittiin loistokkaasti ja ruotsi on nyt suoritettu. Jihaa!

Kesani on ollut aarimmaisen mielenkiintoinen, kesakuu meni Lasten Kesa ry:n duuneissa tuolla Miehikkalan metsissa lasten kesaleirien ohjaajana. Taytyy sanoa etta hyva homma etta tormattiin Mikon kanssa Samuliin ja Anttiin viime vuonna reililla, silla ilman heita tuo arvokas kokemus lasten parissa olisi varmaankin jaanyt kokematta. Vietin hienon kuukauden Miehikkalan kesakylassa upeiden tyokavereiden ja lasten keskella ja siina ajassa tuli opittua paljon lapsista, leirielamasta seka itsestaan. Todella mukava kuukausi, joista jai arvokkaat muistot.

Loppukesaksi paatin sitten suunnistaa tanne rapakon taakse Seattlen liepeille Issaquah -nimiseen kaupunkiin kummitatini Elisen ja hanen miehensa Joen luokse. Saavuin tanne nyt keskiviikkona ja viivyn taalla ihmeellisessa Ameriikassa elokuun loppupuolelle asti. Viime viikonloppuna vietin vauhdikkaan mutta samalla voimiavievan viikonlopun Joensuussa Ilosaarirockissa. Viikonloppu meni rattoisasti telttaillen, eri bandien keikkoja katellen ja muuten vaan fiilistellen kunnon festarihengessa. Kavereita tuolla festivaaleilta loytyi paljon ja pakko paasta sinne ensi vuonna uudestaan jos vain siihen tarjoutuu mahdollisuus.

Paasin takaisin Lappeenrantaan maanantaina kliseisesti sanoen vasyneena mutta onnellisena eika siina kauaa jaanyt aikaa makoiluun koska keskiviikkona oli jo lahto maailmalle. No, ehtiihan sita levata myohemmin, haudassa viimeistaan;)Matka tanne meni mallikkaasti, lahdin Helsinki-Vantaalta keskiviikkona iltapaivalla, valilasku oli Koopenhaminassa ja sielta matkani jatkui noin parin tunnin odottelun jalkeen kohti "Emerald Citya", Seattlea, joka on myos grunge-musagenren kotikaupunki. Lento Kopiksesta tanne kesti n. 10 tuntia. Seattlesta on muuten ponnistanut yllattavan suuri joukko maailmalla nimekkaita muusikoita ja bandeja, niista mainittakoon mm. Nirvana, Alice in Chains ja Jimi Hendrix. Melkoinen musiikkikaupunki on siis kyseessa!

Kuluneella viikolla olen jo ehtinyt totutella jet lagiin ja nahda uuden The Dark Knight -leffan (kyseessa siis uusin Batman-elokuva). Kyseinen patka tuli nahtya vielapa nyt perjantaina ensi-illassa. Kelpo elokuva, kunnon toimintarymistelymeininki ja edesmennyt Heath Ledger vakuutti Jokerina! Olen myos ajellut autolla naita lahiseutuja (on tama muuten hienoa aluetta, Cascade- ja Olympic -vuoristot ymparoivat naita alueita joten silmalle riittaa nakemista).

Eilen kavin tutkimassa Issaquahin kirjastoa ja loysin sielta Kaurismaen palkitun leffan "Mies vailla menneisyytta". En ole tuota patkaa nahnyt, joten pitihan se ottaa messiin tsekattavaksi. Joskus nakojaan taytyy lahtea ulkomaille asti, jotta voi katsoa suomalaisen elokuvan. Katsoimme sen eilisiltana illallisen jalkeen ja olihan se mainio elokuva. Tosin niille ihmisille, jotka eivat Suomesta ennestaan mitaan tieda ja katsovat taman elokuvan, ei se valttamatta anna mitaan imartelevinta kuvaa Suomesta/suomalaisista. Kaurismaki nayttaa kiertelematta omalla tyylillaan, millaista on elaa hyvinvointivaltion nurjalla puolella ja millaista voi asunnottomien elama olla nyky-yhteiskunnassa seka kuinka heita kohdellaan. Mukana on aimo annos kritiikkia yhteiskuntaamme kohtaan mutta myos sopiva maara ironiaa ja huumoria, joiden sekoituksena on syntynyt mielestani yksi suomalaisen elokuvan klassikoista. Nayttelijat hoitivat myos tyonsa hienosti! Koko eilisilta oli erittain mukava loistavan illallisen ja elokuvan takia. (Elise on muuten loistava kokki!)

Tanaan kavimme Elisen kanssa Seattlessa Bite of Seattle -nimisessa ruokafestivaalissa. Porukkaa oli alyttomasti, mutta fiilis oli erittain hyva. Ideana oli siis se, etta eri raflat Seattlen alueella kokoontuivat taksi viikonlopuksi festarialueelle ja pystyttivat oman kojunsa tarjotakseen ruokaa nalkaisille kavijoille. Tarjolla oli siis ruokaa ja juomaa hyvin monenlaisista paikoista. Itse paadyin maistamaan mm. vietnamilaista ruokaa, joka oli erittain hyvaa. Myos muutamia eri viineja tuli maisteltua.




Dodiin, tulihan tassa teksia kirjoitettua. Palaan taas jossain valissa blogin pariin. Loisteliasta kesan jatkoa kaikille!

p.s. Alla oleva foto on otettu Issaquahin omasta panimoravintolasta, jossa kavimme lounaalla lauantaina. Kyseisessa paikassa tehdaan monia eri ohrapirteloita ja niita saa tilata kuvassa nakyvassa "tarjottimessa", joissa on aina nelja minituoppia kerrallaan. Hyvaa oli!




-Kavin eilen kuussa.
-Vai niin. Millaista siella oli?
-Rauhallista.
-Tapasitko ketaan?
-En juurikaan, oli sunnuntai.

Aki Kaurismaki: Mies vailla menneisyytta.