Cherry Pie and A Damn Fine Cup of Coffee at Twede's Cafe

Huhuh, aikamoista! Tulin parisen tuntia sitten retkelta fantastisen kulttisarjan "Twin Peaksin" maisemista, kaupungista nimeltaan North Bend. Kyseista sarjaahan filmattiin aikoinaan taalla luoteisosassa Jenkkilaa, vuorten keskella sijaitsevassa paikassa n. 30 mailia Seattlesta. Kyseinen mesta sijaitsee vain noin puolen tunnin ajomatkan paassa Issaquahista ja lahdimme tanaan loppupaivasta kaymaan siella Elisen kanssa. Olen kaynyt noissa maisemissa aiemminkin Usan reissujeni aikana, mutta tuntui etta vasta nyt paasin kunnolla nauttimaan tuosta mystisesta David Lynchin luoman sarjan tunnelmasta. Tahan syyna on yksinkertaisesti se, etta vasta nyt parin viime vuoden aikana olen tutustunut sarjaan. Sain syntymapaivalahjaksi koko Twin Peaks -sarjan dvd-boksina ja sita on nyt tullut katseltua kevaan/kesan aikana. Suosittelen muuten tutustumaan jos ette ole jo sita tehneet!

Sarjassa seurataan Twin Peaksin melko erikoisten asukkaiden elamaa. Kaikki sarjan henkilot ovat jollain tavalla vinksahtaneita kuten monissa Lynchin teoksissa muutenkin:) Punaisena lankana sarjassa on eraan henkilon salaperainen kuolema ja sen selvittaminen. Murhaa kutsutaan selvittamaan eras FBI:n agentti, Dale Cooper, jonka herkkua on Twin Peaksin eraasta kahvilasta loytyvat kirsikkapiirakka ja kahvi. Tuo kahvila on vielakin olemassa ja siella tarjoillaan vielakin naita tutuiksi tulleita safkoja. Menimme ensitoiksemme tahan Tweedsin kahvilaan ja kuinka ollakaan, listalta bongasin tutun piirakan. Kylkiaiseksi oli tietenkin pakko ottaa myos kuppi kahvia. En ole muuten aiemmin maistanut kirsikkapiirakka ja tanaan se vihdoin viimein tapahtui. Olihan se hyvaa eika kahvi jaanyt yhtaan huonommaksi makuelamykseksi.

Hieno sattuma oli, etta kyseiselle paikalle osui myos muusikoita, silla sattumoisin joka tiistai-ilta tuossa kahvilassa on Open Mic -iltamat, jolloin kaikki kynnelle kykenevat paasevat jamittelemaan jos niin haluavat. Jaimme kuuntelemaan aterioinnin jalkeen viela muutamia biiseja, joita eras kokoonpano (kitaristi, pianisti + laulaja) esitti. Tunnelma tuossa kahvilassa oli erittain leppoisa. Muutenkin North Bend on mainio pikkukaupunki, vaikkakin siella ajellessa tuli kieltamatta outo olo, johtuen Twin Peaksin oudosta ja piinaavasta ilmapiirista. No, eipa ainakaan nakynyt missaan polkkyrouvaa eika jalkia Laura Palmerista, joten oloni oli loppujen lopuksi melko rentoutunut... Alhaalla olevassa kuvassa nakyy muuten kyseinen kahvila seka sen takana, sarjastakin tuttu vuori nimeltaan Mt. Si.






Kavimme viela tsekkaamassa muutamat tehtaanmyymalat, joita kaupungista loytyy. Kauppoja on paljon eika niissa monessakaan ehditty kayda, silla lahtiessamme kahvilasta monet kaupat olivat sulkemassa jo oviaan, mutta parissa ehdimme kayda. Mukaan tarttui t-paita, tarjoukset olivat muuten mainiot, parhaimmilaan jopa 60% pois alkuperaisesta hinnasta! Matkustin muuten USA:an hyvaan aikaan, silla euron ja dollarin suhde ei kai ikina ole ollut nain suuri. 1 eurollahan saa nyt n. 1,5 dollaria. Erittain hyva diili meikalaiselle! Tunnen oloni taalla valilla jopa rikkaaksi, mika on opiskelijalle erittain outo tunne...Loysin tassa paivana eraana mm. Coldplayn uusimman albumin n. 13 dollarilla mika on euroiksi muutettuna alle kympin. Ei mikaan paha hinta.

Ekskursiomme North Bendissa huipentui kayntiin Snoqualmie Fallsilla ja niiden vieressa sijaitsevan The Great Northern -hotellin edustalle, jotka molemmat esiintyvat, yllatys yllatys, Twin Peaksissa. Kyseiset putokset ovat muuten hienot, joilla on korkeutta jopa 82 metria. Putokset ovat yksi Washingtonin osavaltion suosituimmista nahtavyyksista. Ajelin autolla tanaan mennen tullen North Bendiin ja kivahan taalla on kruisalla, on nimittain tieta missa ajella (highwaylla yhteen suuntaan menee yleensa n. 3-4 kaistaa). Myos yksi amerikkalainen erikoisuus on ns. carpool line, joka on varattu niille autoilijoille joiden autossa on vahintaan kaksi matkustajaa (joissakin osavaltioissa kolme). Taalla USA:ssa liikennetta kun on melkoisesti ja monet ajelevat yksin autoissaan. Taten niille, jotka matkustavat kimppakyydein, on usein nopeampi tie kayttaa tata omaa kaistaa ja nain yritetaan tukea yhteisomatkustusta. Ihan kelpo idea.



Muuten, jos drive-in -meininki McDonaldsilla on tuttu juttu meilla Suomessa, niin taalla tuo autokaistasysteemi on melkoisen paljon pidemmalla. Jopa osalla pankeista on oma autokaistansa, jonka kautta voi hoitaa katevasti omia pankkiasioitaan...niinpa niin:D Kaupoissa kassameininki poikkeaa myos jonkin verran Suomesta, asiakkaiden iloksi kassat/heidan avustajansa pakkaavat ostokset valmiiksi kasseihin, ettei rasittuneen asiaakkaan tarvitse enaa tehda sita itse. Katevaa!

Eilisiltana vietimme leppoisan illan erittain hyvan ruoan merkeissa seka musisoiden Joen kanssa. Joe harrastaa kitaransoittoa ja meilla on aina ollut mukavat musiikkisessiot yhdessa, kun olen ollut taalla pain kaymassa. Otin siis viulun vihdoin esille tassa kesalla olleen tauon jalkeen ja soittelimme yhdessa muutamia biiseja.

Kavin tanaan ostoksilla paikallisessa ruokakaupassa, Safewayssa, ja makeanhimon yllattaessa tutkin hieman paikallista suklaapatukkavalikoimaa. Tarjontaahan oli runsaasti, hylly notkui niin maapahkinavoitaytteisia suklaapatukoita kuin tuttuja Twikseja. Tarjouksetkin houkuttelevat, esim. kun ostaa kaksi patukkaa niin samalla saa kaksi kaupan paalle! Nain niita ihmisia lihotetaan mutta hei come on, ilmaista makeista, kukapa voisi vastustaa:D