Mozartia, Tarantinoa, Biergartenia, Tonavaa ja yojunia tutkimassa

Tjenare!

Takana on monta hienoa paivaa, uusia kaupunkeja, kokemuksia ja paatahuimaavaa menoa. Paljoa ei olla lepailty laakereillamme, vaan uteliaisuus ja seikkailunhalu ovat vieneet meita aina Saksasta Itavallan kautta Tsekkiin. Perjantai-iltapaiva oli erittain onnistunut, suuntasimme siis Juhanan kanssa kohti Englischer Gartenia Munchenissa, ja nahtiin siella edellisillalta tutut Otaniemen kaverit. Loysimme puistosta myos Biergartenin, tuon aitoa saksalaista tunnelmaa huokuvan paikan, jossa normaali oluttuoppi on litra, poydat ovat pitkia ja taustalta kuuluu saksalaisen puhallinorkesterin sulosavelet...

On muuten mahtavaa, etta varsinkin nain kesaaikaan Euroopassa kuulee melkoisesti elavaa musiikkia eri puolilla liikkuessa. Jo Lontoossa tormasimme metrotunnelissa ensin kitaristikaveriin, joka veti antaumuksella Metallican The Unforgivenia ja lahes heti taman jalkeen pienen jousiorkesterin, joka viihdytti ohikulkevia ihmisia barokkimusalla. Pariisissa metroon hyppasi eraalta asemalta miekkonen harmonikan kanssa ja soitteli muutaman pysakinvalin. Saksassa torstai-iltana Munchenin katuja samoillessamme kuulimme jousikvinteton soittavan Mozartia ja vahan myohemmin loistokkaan version Vivaldin Talvesta, jossa eras viulisti veti siistin etnisilla rytmeilla maustetun sovituksen tuosta hienosta konserton ekasta osasta. Torstai-iltana paatimme torsata sen verran rahaa etta kavimme safkaamassa eraassa oikein perinteisessa saksalaisessa ravintolassa, jossa vedettiin rasvaista mutta oikein maukasta ruokaa (lihaa ja perunoita) kaalisalaatin kanssa. Kyllapa maistui, eipa paljoa oltu kylla paivan aikana ruokailtukaan.

Mita ruokailuun tulee, niin eipa ole alyttomia maaria syoty. Suureksi osaksi siksi, etta niin kuumilla sailla ei oikein maistu vaan suosin mieluummin mineraalivetta. Ollaan yleensa vedetty yhdella kunnon lampimalla ruoalla ja lisaksi jotain pienta suolaista. Vahan outoa oli aluksi, kun oli muun kesan tottunut leireilla viiteen ruokaan paivassa..mutta tilanteet muuttuvat ja pitaa elaa niitten mukana..

Jep, mutta palatakseni perjanti-iltapaivaan, viihdyimme Villen, Sylvainen ja muiden suomalaisten kanssa englantilaisessa puistossa melkoisen pitkaan. Saa oli melko kummallinen, silla nauttiessamme Biergartenin leppoisasta tunnelma sade paatti vahaksi aikaa asettua yllemme, vaikka aurinko paistoi samaan aikaan. Saksalaiset nayttivat reagoivan tahan tehokkaasti, silla sateen alkaessa suurin osa poydista vedettiin katoksen alle suojaan ja heti sen loppuessa ne vedettiin takaisin. Kaiken aikaa soi kuitenkin puhallinorkesterin tarjoilema musa, mika teki tilanteesta jollakin tavalla hauskan. Saksalaisethan ovat tunnettuja tehokkuudestaan, niin nakojaan myos talla saralla! Biergartenin jalkeen heittelimme hetken aikaan frisbeeta puistossa, joka muuten on yksi Euroopan suurimmista kaupunkipuistoista. Laania tuntuikin riittavan vaikka muille jakaa...Kaunis paikka joka tapauksessa. Puistohengailun jalkeen lahdimme Juhanan kanssa hakemaan rinkkojamme hostellilta ja suuntasimme kohti rautatieasemaa ja Salzburgia, ja Ville ja kumppanit puolestaan kohti Zurichia.

Suomen pojjaat Saksassa

Illan saapuessa paasimme takaisin Itavallan puolelle Salzburgiin, jossa olen halunnut kayda monta kertaa. Emme ole pahemmin olleet eksyksissa reissumme aikana, mutta jostakin syysta paasymme hostellille Salzburgin asemalta tuntui olevan todella vaikeaa. Ehka yhtena syyna oli se, etta meilta uupui kunnollinen kartta. Harhailimme jonkin aikaa jossakin rautatieaseman ja hostellimme valimaastossa, onneksi paikalliset olivat avuliaita ja halusivat nauvoa tieta. Kuitenkin matkallamme sattui hieman erikoinen kohtaaminen parin miehen kanssa. Olimme etsimassa tieta hostelliimme, kun eraalla kadulla kyseiset miehet kysyivat autosta kasin minne olimme matkalla. Kerroimme hostellimme nimen ja he kertoivat minne pain lahtea. Paastyamme noin puolisen kilometria eteenpain naimme samaiset miehet uudestaan, mutta talla kertaa istumassa puiston penkilla. He kertoivat taas ohjeita etiapain ja taytyy sanoa, etta tuolloin mieleen hiipi pieni epailys etta onkohan nailla kavereilla nain avulias luonne vai oliko mielessa jotain muutakin? Mainitsin tasta Juhanalle ja han oli samoilla linjoilla. No, jatkoimme epatoivoiselta tuntuvaa matkaamme miesten ohjeiden mukaan, silla karttamme naytti kuitenkin hostellimme olevan miesten neuvomassa suunnassa. Lopulta naimme miehet viela kerran autossa heidan ohittaessaan meidat ja kertoivat samalla ohjeet loppureitille. Oli kuin palapelia olisi rakentanut, reittimme rakentui pala palalta..outoa. Olimme kuitenkin jo niin vasyksissa, etta paatimme ottaa taksin hostelliimme. Ja kuinka ollakaan, miehet olivat nayttaneet oikean suunnan ja paasimme kuin paasimmekin lopulta majapaikkaamme. Mutta silti tuli tosi outo fiilis, ei Suomessa nimittain tuntemattomat noin helposti tule auttamaan.

Mitaan ikavaa ei siis tapahtunut, tosin hostellissa oli vahan vaikeaa heti sinne paastyamme. Respan tati antoi meille huoneen avaimet, mutta huoneeseen paastyamme siella oli vain kaksi sankya ja jo yksi yopyja. Kello oli tassa vaiheessa jo jotain yhden-kahden valissa...Eipa siina sitten muuta kuin hieman vittuuntuneena takaisin alakertaan ja kertomaan etta tarvittaisiin viela yksi sanky...no se lopulta saatiin kuljetettua huoneeseen ja nukkumaankin paastiin. Huonekaverimme oli muuten mukava heppu, kanadalainen mies, jonka kanssa viela turistiin pitkat tovit ennen nukkumaan menoa. Pitka paiva oli mutta siita selvittiin! Suomalainen sisu kunniaan.

Lauantaipaiva oli Salzburgissa melko sateinen (ei muuten ole pahemmin sadepaivia reissullamme ollutkaan), joten paatimme aamiaisen jalkeen nukkua ja hengailla kaikessa rauhassa huoneessamme. Taman hostellin huoneet muistuttivat lahes hostellia, silla varustelu oli omasta suihkusta televisioon. hintaa ei kuitenkaan ollut kuin 25 euroa per yo ja aamiainenkin kuului samaan pakettiin. Lauantaina iltapaivasta lahdimme Juhanan kanssa huonosta saasta huolimatta tutustumaan keskustaan, vedettiin ensin WienerSchnitzelit ja kavimme tutkimassa Salazburgin vanhaakaupunkia. Sadekin lakkasi jossakin valissa, joten nahtiinkin jotain nakemisen arvoista.

Se kuuluisa Wienerschnitzel.

Salzburg on muuten kooltaan tosi kompakti, joten liikkuminen jalan ja kaupungin ottaminen ns. haltuun onnistuu helposti. Kaupunki on kaymisen arvoinen monine kotoisine pikkukatuineen ja historiallisine rakennuksineen. Onhan siella kuvattu mm. Sound of Musicia ja itse Wolfgang Amadeus Mozart on viettanyt elamastaan suuren osan tuossa paikassa. Kayvimmekin Mozartin kotitalossa tsekkaamassa milta naytti ja samalla saimme aimo annoksen historiaa tuon saveltajaneron elamasta.

Matkalla takaisin hostelliin tormasimme kahteen suomalaiseen jotka olivat meidan tavoin valloittamassa Eurooppaa. Illan tullen alkoi taas sadella joten paatimme menna katsastamaan Quentin Tarantinon uuden patkan "Inglorious Basterds" joka tuli perjantaina suuressa osassa Eurooppaa ensi-iltaan. Olen melkoinen Tarantino-fani joten odotukset olivat kovat.


Ja itse leffasta, olihan se taynna meninkia. Patka tarjoilee vaihtoehtoinen historian toiseen maailmansodan kulkuun, ja on siita poikkeuksellinen moniin jenkkilaisiin leffoihin verrattuna etta elokuvassa puhutaan suurelta osin saksaa ja ranskaa. Mielenkiintoinen veto Tarantinolta, varsinkin kun miehen elokuvissa pitkat dialogit ovat fakta. Harmi vaan ettei saksalaisia patkia ollut tekstitetty englanniksi, vaikka kyseinen naytos piti olla ns. englantilainen versio. No, sai ainakin vahan kielikylpya kun kuunteli henkiloiden saksaa. Jostain jutuista jopa tajusinkin, mista voittajafiilis! Elokuva tulee jakamaan mielipiteita, se on varma. Itse kuitenkin kallistun "joo-tykkasin" -puolelle. Menkaahan kattelemaan kun se tulee Suomeen. Oli kuitenkin hyva veto kayda kattomassa tuo patka ja viela Salzburgissa, jannaa kun leffa sijoittuu samoille seuduille kuin missa ollaan viime viikot koluttu...

Sunnuntai-aamuna vedettiin aamupala naamariin ja suunnistimme kohti rautatieasemaa, josta otimme junana Wieniin. Vietimme rennon paivan Itavallan paakaupungissa ja itelle oli legendaarista kayda katsomassa tuttuja paikkoja (vietin kyseisessa kaupungissa kuutisen vuotta sitten reilun viikon ajan). Paivan ohjelmaan kuului mm. samoilu keskustassa, Sigmund Freud -museo, joka sijaitsee herran kotiasunnossa Berggassella (olihan se kaytava kun psykaa tassa opiskellaan:)). Myos tuli kaytya Schonbrunnin pihoilla ja illalla istuimme Tonavan varrella oluen aaressa aurinkotuleissa (kylla, eras baari oli tehty rantalomaparatiisin tapaiseksi, hiekkaranta, tuolit jne...) nauttien letkeasta ilmapiirista. Yoksi hyppasimme yojunaan, ensin kohti Bratislavaa, jossa vaihdoimme junaa ja sielta loppuyoksi junaan, joka kuljetti pojat Prahaan. Alun perin Bratislavassa piti viettaa puoli tuntia mutta jatkoyhteys olikin vajaa puolitoista tuntia myohassa..No mikas siina, odoteltiin melko kolkolla asemalla junaa ja lopulta paastiin.

Wienilaista elamaa

Vahan Freudia...

...upeita kirkkoja ja Schönbrunnia...

...ja tietenkin oli päästävä maistamaan kuuluisaa Sacher-torttua.

Yo junassa meni jotenkuten, en vaan ymmarra etta meilta tivattiin lippuja moneen otteeseen, lahes tunnin valein ja joka kerta oli eri konduktoori!! Organisoinnissa jotain onkelmaa, kai? Younet jaivat taten melko katkonaisiksi mutta paastiinpa ainakin perille.

Nyt ollaan sit Prahassa!! Ja taahan vaikuttaa hyvalta ja halvalta. Olen juuri kirjoittamassa hostellimme koneelta, vasta kolmelta paastaan check-inniin mutta tassa on ehditty jo nauttia aamiainen, joka muuten oli ilmainen vaikka viime yota ei taalla nukuttakaan. Plussaa! Kuhan huone saadaan, niin unta palloon ja sit kaupungille pyorimaan. Hostelli on nimeltaan Prag Plus Hostel ja ei ainakaan ole viela tarvinnut olla pettynyt majoitusvalintaamme. En sitten tieda, milta dormihuone nayttaa..

Tallaista talla eraa, Praha kuittaa!