Huhtikuu - kevatta rinnassa ja oikeastaan kesaakin

"Today is gonna be the day
That they're gonna throw it back to you
By now you should've somehow
Realized what you gotta do
I don't believe that anybody
Feels the way I do about you now
Backbeat the word was on the street
That the fire in your heart is out
I'm sure you've heard it all before
But you never really had a doubt
I don't believe that anybody feels
The way I do about you now

And all the roads we have to walk along are winding
And all the lights that lead us there are blinding
There are many things that I would
Like to say to you
I don't know how

Because maybe
You're gonna be the one who saves me
And after all
You're my wonderwall"

Oasis: Wonderwall

Alkuun heti vahan lyriikoita ja ajatuksia musiikista. Musiikkimiehena on mielenkiintoista huomata yha uudestaan ja uudestaan kuinka tiettyihin tilanteisiin ja hetkiin tietty biisi assosioituu helposti. Varsinkin matkustaessa kuuntelen hyvin paljon musiikkia, silla se auttaa niin rentoutumaan, ajattelemaan kuin myos muistamaan. Tahankin vaihtoaikaan tulee liittymaan paljon musiikkimuistoja joita on mahtavaa kelailla sitten joskus myohemmin kotomaahan palattuani. Oasiksen lyriikat valitsin siksi silla tuota biisia on tullu hoilattua taalla moneen otteeseen kavereiden kanssa. Biisista tulee mieleen jo nyt monia asioita - huhtikuun kuuma aurinko, 30 asteen helteet (niin taallahan on parhaillaan taysi kesa, ainakin nain suomalaiselle), Alexander Hallin etupihan nurmikko jossa on jo ehditty chillata, uudet ihmiset ympari maailman, nain vain muutamia unohtumattomia asioita mainitakseni. Alla tunnelmaa tamanhetken saasta - kevat on jo pitkalla.

Viimeisessa kuvassa nakyy kyltti "Hook" joka oli eraan vaaliehdokkaan mainos. Taalla pidettiin viime viikolla vaalit, joissa valittiin puheenjohtaja Suomen ylioppilaskuntaa vastaavaan poppooseen. Viime viikko oli vilkasta aikaa vaalimainonnan suhteen, kampuksella kateen yritettiin tyrkyttaa jos mitakin lippulappua. Eipa paljon jaksanut innostaa aanestamaan kun en taalla enaa syksylla ole. Eika oikeen ollut aikaa paneutua ehdolla olleiden henkiloiden ajamiin asioihinkaan. I alla fall voittaja sitten julkistettiin ja "Koukku" sitten voitti.

Huhtikuussa siis mennaan ja kun kalenteriin vilkaisin niin nayttaa huolestuttavasti silta etta lukukautta on enaa kuukausi jaljella. Niinpa, aika kuluu mutta on tassa ehditty tehdakin kaikkea. Paasiaisena kaytiin New Yorkissa ja sen verran on jo tassa sanottava etta on sinne paastava uudestaan. Riemastuttava kaupunki. Koulu pitanyt melko kiireisena edelleen, tassa viimeisia viikkoja viedaan ennen loppukokeiden sumaa. Omalla kohdalla kokeet osuvat kaikki samalle viikolle, toukokuun toiselle. Ekalla viikolla vanhemmat saapuvat meikapoikaa moikkaamaan tanne joten paasen nayttamaan vahan naiden seutujen maisemia ja paikallista elamaa.

Viime viikkoina opiskelujen lisaksi kampuksella on ollut paljon siisteja tapahtumia, yhtena esimerkkina Taiwanin Cup of Culture -event Alexander Hallissa. Taalla on tapana jarjestaa lukukauden mittaan naita kulttuuritapahtumia ja jokainen on tervetullut niita jarkkaamaan jos vain aikaa ja resursseja riittaa. Idea lyhyesti: kokkaat jotain omalle maalle/mantereella ominaista ja kerrot ihmisille faktoja maasta. Ideana on tutustuttaa dormin asukkaita mahdollisimman moneen kulttuuriin. Mielestani aivan loistava idea, on tullut nyt maistettua ruokaa ympari maailmaa ja kuultua eri ihmisten elamasta. Lisaksi dormissa on ollut vierailevia puhujia, esim. professoreja jotka ovat perehdyttaneet meita ajankohtaisiin teemoihin. Yleensa nama illanistujaiset herattavat vilkasta keskusteluja - ihmiset ovat ilmeisen innokkaita kuulemaan kulttuurien moninaisesta kirjosta.  Lisaksi noin kerran kuussa jarjestetaan Coffee Talk -keskusteluja, joissa kasitellaan mielipiteita jakavia teemoja. Viimeksi aiheena oli abortti ja ehkaisy. Hyvaa keskusteluja saatiinkin aikaan kahvikupin aarella ja saatiin muistoksi viela alexander hall -teemamukit. Siistia.

Kuten olen jo aiemmin todennut, tama vuorovaikutuksen maara niin tunneilla kuin muuallakin vapaa-ajan tapahtumissa yllattaa suomalaisen. Kursseilla opiskelijat kysyvat ja ovat aktiivisa ja siihen rohkaistaan. Tosin ei ne kysymykset aina niin nokkelia ole. Sosiaalipsykan kurssilla on yksi tyyppi, joka ainakin 3 kertaa joka tunti kyselee jotakin, usein tuntuu etta vain kysymisen ilosta...no pitaa ainakin keskustelua ylla. Toinen asia mika ihmetyttaa on luottokortilla maksaminen - taalla ei pin-koodeja kysella maksettaessa vaan usein riittaa pelkka sahkoinen allekirjoitus, joskus taas ei vaadita mitaan vaan myyja/kortin omistaja vaan hoylaa kortin ja se on sitten siina. Niinpa niin, eiko olekin luotettavaa? Olen kylla salamannopeasti puhelimessa deaktivoimassa korttia jos se taalla sattuu katoamaan. Toivottavasti ei katoa. Sitten valiaikatiedotusta varastetuista tavaroista tammikuulta. Olen jo "muutamaan" otteeseen soittanut Delta Airlinesilla ja tiedustellut valituslomakkeeni peraan. Maksimiaika kasittelun suhteen on ylitetty mutta viela kuulemma kasitellaan. Soittelen nyt yha tiuhempaan tahtiin, lupasivat kylla lahettaa paatoskirjelman postitse. Ja saas nahda milloin se vihdoin saapuu...tympaannyttaa tuo soittelu virkailijoille jo todella paljon.

Kaikesta huolimatta, alla otoksia Taiwanin Cup of Culture illasta.

Huomaa Pikku Kakkosen paita - kaikki kyseli mita se merkkaa ja sita sitten kertoilin mista on kyse. Huom. tuota logoa piirsin pienena poikana hullun lailla, joku siina oli mika vaan viehatti pienta kulkijaa..

Viime viikolla kaytiin muutaman frendin kanssa tutustumassa yliopistomme ydinreaktoriin. Taaltahan sellainen loytyy, mutta se on tarkoitettu vain tutkimuskayttoon: energiaa silla ei tuoteta. Saimme opastetun kierroksen reaktorirakennuksen ihmeelliseen maailmaan ja ihan kivahan se oli kayda katsomassa milta se naytti. En ole aiemmin ydinreaktoria livena nahnyt joten on sekin nyt tsekattu! Kierroksen jalkeen piti eraan laitteen avulla tarkastaa ettei sateilya vie mukanaan ulkomaailmaan. Itellahan se kone sitten piti sellaista metelia etta...meikalaista ei paastetty enaa ulos laitoksesta vaan jouduin jaamaan sinne tutkijaksi ikuisiksi ajoiksi;)

Lyhytta historiikkia reaktorista on tassa:

In 1953, NCSU began operating the first reactor to be used for teaching, research, and service to the public. Since then, NCSU has a continuous history of operating five different reactor facilities. The current PULSTAR Reactor became operational in 1972 and has a long history of use for teaching, research, and service.
Sisalla ei ymmarrettavasti saanut ottaa kuvia mutta tassa ulkopuolista fotoa.

Se Nykin matka sitten. Tarinoita ja selostusta riittaisi paljonkin mutta tassa tarkeimmat. Reissussa oltiin torstaista sunnuntaihin, ja matkassa oli allekirjoittaneen lisaksi kolme muuta vaihtaria, kaksi Ranskasta, yksi Hollannista ja yksi amerikkalainen, Olivia, jonka perheen luona yovyttiin Long Islandilla, Islipilla. Reissuun lahdettiin aikasin torstaiaamuna, piti joutua kentalle ja lentokoneeseen. Herata oli tarkoitus 5:15 mutta tama mies nukkui pommiin. Herasin siihen kun ranskatar oli ovella ja kertoi taksin olevan jo pihassa. No perhana, oli aika nopeat aamutoimet. Onneksi olin pakannut edellisena iltana joten ehdin kuin ehdinkin taksiin ja koneeseen ja lopulta perille. Paivat Nykissa kuluivat liian nopeasti mutta paljon ehdittiin nahda: Central Park, Rockefeller Center, Times Square by night, Fifth Avenue, Chinatown, Little Italy, Brooklyn Bridge etc. Eras reissun kohokohdista oli tapaaminen armeijakaverini, Toivon Kallen kanssa Isom Omenan sydamessa. Viimeksi ollaan kai nahty Jyvaskylassa pari kesaa sitten joten olikin jo aika vaihtaa kuulumisia. Oli hieno homma etta majoitus jarjestyi Long Islandilta, ainaostaan junamatkat olivat miinuspuolena kun veivat paivassa reilut kaksi tuntia yhteensa. New Yorkia on vaikea kuvata parilla sanalla. Se on sulatusuuni, jossa voi rohkeasti olla oma itsensa. Se on avoin, iso, tajuntaa laajentava, hammentava, aanekas, omituinen, varivalotaivas- tai helvetti, miten siita nyt tykkaa (ainakin Times Square yolla kaikkine mainoksineen ja musikaalipostereineen, mutta taytyy sanoa etta vaikutuin Squaren vilkkaasta elamasta). Suurkaupungin suuresta koosta huolimatta olo Nykissa tuntui hyvinkin kotoisalta. En ala kuvia tanne pahemmin liittamaan vaan facebookia kayttamattomat voitte kayda tsekkaamassa rapsyt tasta osoitteesta: http://www.facebook.com/album.php?aid=160171&id=701749704&l=f408d0e1a6

                                                 Toivion Kalle ja meika

Kaytiin katsomassa myos edesmenneen WTC:n aukio, mutta tornien kohdalla ammottaa edelleen suuri rakennustyomaa, ja nayttaa ettei juurikaan mitaan ole tehty uusien tornien rakentamiseksi. Tosin kuva uudesta tornista oli esilla joten ehka tassa joskus nahdaan uutta rakennelmaa, onhan terrori-iskuista kohta jo 9 vuotta. Oli kieltamatta melko outo fiilis paasta kaymaan nyt lopulta itse paikan paalla vaikkei kaksoistornien montussa juuri mitaan nahtavaa ollutkaan.

Tassa viela mainio nakyma Rockefeller Centerin huipulta, maksoi 21 dollaria hissimatka mutta oli se sen arvosta kun kerran sita tahan kaupunkiin on eksynyt.


Hyvaa kevaan jatkoa, kuulin etta kevat on Suomeenkin tullut kovaa kyytia. Ja tassa sita Ihmeseinaa, enjoy.
http://www.youtube.com/watch?v=6hzrDeceEKc