toivottavasti voitte hyvin. Toivottavasti tata blogia lukeekin joku - ei ole nimittain pahemmin nakynyt kommentteja. Jos joku naita juttuja lukee niin laittakaa puumerkkia, ei tarvii haveta. Ihan jees on saada vastakaikuakin kirjoituksille, so bring it on!
Niin tosiaan, viikot vierii vauhdilla ja ilmassa alkaa olla selvasti spring semester2010 paattymisen merkkeja. Tuntuu etta kuluneet reilut nelja kuukautta ovat menneet hullulla vauhdilla, tekemista on ollut eika ikava Suomeen ole yllattanyt - paitsi sen ruoan suhteen. Tanaan just ruokalassa puhuttiin miten erilaista se opiskelijaruokailu onkaan Euroopassa. Taalla sita ruokaa saa vetaa niin paljon kuin vaan jaksaa naamariin ja usein ruokailusta lahdettaessa huomaa etta ruokaa on kerannyt neljalle eri lautaselle! Tata selittaa osittain se, etta aina uutta kierrosta aloitettaessa on otettava puhdas lautanen. Mutta kyllahan sita tulee syotya - yksi lautanen salaatille, yksi tai kaksi paaruoalle ja viela jalkkaria. Niin ja tietty kahvia paalle ja laseihin juomahanoista mehua/vetta/virvoitusjuomia. Ja sitten ihmetellaan etta mistahan niita kiloja tulee:D tietty kaikki on omista valinnoista kiinni mutta huomaan etta suht usein lautaselle on eksyny sita pizzanpalasta tai purilaista kun ei ne muut ruoat aina niin mehukkaita ole, oikeesti. En nyt tiia onko painoa tullut pahemmin, tanaankin kavin uimassa reippaan lenkin mutta lihominen on suht helppoa talla ruokalpolitiikalla. Suomessa saa santsata, mutta ainoastaan salaattia ja leipaa. Olen lopettanut leivan syomisen lahes kokonaan koska sita vaaleaa pullaa se on kaikki.
Laheisia ihmisia tietty kaipaa valilla ja kunnon juttutuokioita suomalaisittain. Enklanti taittaa mukavasti ja vieraskielisia uniakin tulee nahtya ajoittain, jeejee, mutta onhan se niin etta yksilollinen persoonallisuuteni perustuu paljolti omalla aidinkielellani kommunikoimiseen. Siihenhan on kasvettu koko pieni elama! Ei sita kaikkea voi kaantaa englanniksi ja turha mitaan suomalaisia vitseja yrittaa kertoa kun ei taalla niita tajuta samalla tavalla kuin kylmassa Pohjolassa. Tasta systa kirjoitan tata blogiakin suomeksi vaikka monet vaihtarikaverit ovatkin mankuneet monesti etta pitaisi kirjoittaa Lontoon kielella. Mutta ei! tassa pysyn ja piste. Toisaalta on hienoa huomata miten sanavarasto on karttunut (ainakin silta tuntuu) naiden kuukausien aikana ja puhuminen luonnistuu. Sanottavaa asiaa ei tarvitse kaantaa suomesta vaan kun onnistuu ajattelemaan englanniksi on kaikki paljon helpompaa.
Valilla mieleen eksyy ajatus etta niin tamakin uni (silta tama kevt on monesti tuntunut), unohtumaton elamanvaihe loppuu aikanaan - kesakuun lopussa on tarkoitus palata Suomeen, kunhan ensin nyt reissaan muutaman viikon lukukauden paatyttya! Matkareitin paljastan varmaankin ensi numerossa, suunnitelmat on jo pitkalla ja varauksia on tehty ja ikaa kaytetty mutta sen verran voin kertoa ja kerronkin etta reissua pukkaa niin taalla itarannikolla kuin lansirannikonkin puolella..eli viela kaksi kuukautta hammenetaan ihmisia taalla pain maailmaa, ei tassa viela kotiin olla tulossa!
Talla viikolla on kevaan viimeiset tunnit ja ensi viikolla alkaa sitten loppukokeet. Itella on niinkin onnekkaasti ettei ensi viikolla ole yhtikas mitaan, kaikkien neljan kurssien kokeet ovat toukokuun tokalla viikolla..tyo-ja organisaatiopsykasta on luvassa "take-home" eli vie-kotiin -koe, kasiimme se saadaan tana perjantaina. Saas naha mita on luvassa, huvittavaa kun ei naita kotikokeita Suomessa harrasteta ollenkaan. Toisaalta on ihan kiva kun saa lueskella kirjaa, kyseisella kurssilla kokeet ovat olleet seuraavanlaisia: aikaa 50 min, nelisen sivua ja kymmenen kysymysta, osa hyvinkin tarkkoja koealueesta (ei siis kirjan ja muistiinpanojen pelkka selailu auta jos mielii parjata huipputasolle asti!)...ihan jees tuloksia on tullu kuitenkin, vaikka aikapaine onkin puskenut paalle, keskiarvo sellaista 90/100. Eraan kokeen jalkeen natiivit valittelivat etta tuli kiire kirjottamisen kanssa - hei come on, sama aika se on meilla vaihtareillakin! Sosiaalipsykan ja businesskurssin kokeet ovat ollet monivalintaa mika on oikein mukavaa - ei tarvii rannetta rasittaa, kunhanvain loytaa oikean vastauksen neljasta vaihtoehdosta.
Seuraavaksi haluan hieman avautua ja valottaa muutamia asioita amerikkalaisista ja tasta kulttuurista:
- Saannollinen kirkossa kaynti: Tiesin jo etukateen etta North Carolina sijaitsee ns .BibleBeltin vyohykkeella jolla on paljonkin uskovaista porukkaa mutta saannollinen kirkossakaynti varsinkin nain nuorten opiskelijoiden keskuudessa on yllattanyt meikalaisen. Eivathan kaikki siella kay mutta huomattavan monet sunnuntaiaamuisin nousevat aikaisin ja menevat kirkkoon. Kaikki eivat siis juhli yomyohaan ja nuku pitkalle puolipaivaan...
- Takalaiset reissaavat kotimaassaan oletettua vahemman. Monet uudet usalaiset kaverini eivat ole kayneet koskaan esim New Yorkissa joka kuitenkin on suhteellisen lahella. Lansirannikolla on kaynyt melkosen vahan sakkia, puhumattakaan Yhdysvaltojen ulkopuolelle menemisesta. Tosin onhan tama maa niin valtava ettei kaikkialle ehdi mutta jotenkin kuvittelin etukateen etta kyllahan taalla matkustetaan. Tosin, eihan moni suomalainenkaan ole kaynyt Lapissa..
- Kierratysta ei ole hoidettu niin mallikkaasti kuin kotona. Taalla ei lajitella biojatteisiin vaan tolkkeja ja lasia lukuun ottamatta kaikki pistetaan samaan roskikseen. Jatetta tuntuu taalla kertyvan runsaasti enemmin kuin kotona. Pikaruokakulttuuri ei myoskaan edesauta jatteen vahenemista. Take-away safkat mukaan autokaistalta ja menoksi! Muutenkin materiaalien haaskaus toisinaan ihmetyttaa: kaupassa kassa tai kassan apulaispoika pakkaa ostokset muovipusseihin, joita helposti kertyy nelja-viisi, kun koko ei ole jarin suuri. Joskus ostokset saa paperipussiin, riippuen vahan kaupasta. Ei tarvitse maksaa extrahintaa kasseista vaan ilmasta on. Luonto kiittaa luonnonystavaa jne..Sitten, tassa dormissa on AINA kaytavalla valot paalla...tietty ymmarran turvallisuussyyt mutta kyllahan ne isot Exit-kyltitkin antaa valoa aika hyvin. Saa nahda sammutetaanko valot kesaloman ajaksi vai kuinka kay. Viime viikolla oli kevaan viimeinen Coffee Talk, jossa keskusteltiinkin kierratyksesta: tuli kyseinen puheenaihe mielestani ihan tarpeeseen.
-Obaman lapiajamasta terveydenhuoltouudistuksesta eivat kaikki olekaan innoissaan: vaikka silla yritetaan saada tasa-arvoa kehiin niin uudistuksella on vaikutusta moneen suuntaan. "The harder you work, the more you get" ei oikein toimikaan talla saralla koska esimerkiksi tietyt laakarit jotka ovat ennen saaneet hyvia summia duunistaan varakkailta eivat enaa valttamatta yllakaan samoille palkkatasoille kun nyt kaikille, myos koyhemmille kansalaisille taataan sairausvakuutus ja erot pienenevat. Jarjestelmaa on haukuttu sosialistiseksi ja vastustajat ovat sanoneet sen vievan USA:n tuhoon ja turmioon. Saas nahda miten kay...
-Vaatimattomuus ei kaunista Yhdysvalloissa. Jos Suomessa kehutaan jonkun ystavan taloa, asua tai mita tahansa yleinen vastaus on useimmiten "no joo mutta eihan tama mikaan kummoinen ole". Piru vie, mikset voisi sanoa vaan yksinkertaisesti etta "kiitos paljon". Taalla tama osataan huomattavasti paremmin kuin kotona. Ihmisten uusia vaatteita, hiuksia, taloja ym kehutaan enemman kuin Suomessa ja kehuihin vastataankin usein reippaasti kiitoksella. Tassa olisi meilla paljon opittavaa.
-Arvosanoihin kiinnitetaan paljon enemman huomiota kuin meilla Suomessa. Tama osaltaan siksi, koska taalla maisteriopintoihin pitaa hakea erikseen ja kandidatin arvosanat vaikuttavat tahan graduate schooliin paasemiseen. Kaytossa taalla on GPA (great point average) jota paikalliset opiskelijat yrittavat hinata niin korkealle kuin mahdollista. Kyseessa on kurssien keskiarvo, enka tarkkaan tieda kuinka se lasketaan eika juuri kiinnostakaan kun taalla vaan olen yhden lukukauden. Kuitenkin on tassa parin kuuakuden aikana huomattu etta opiskeluihin panostetaan paljon ja kirjastossa vietetaan aikaa (taalla kirjaston ovet ovat auki opiskelijoille lapi yon).
Kuvia ei talla kertaa ole, mutta eikohan seuraavaan tekstiin joitakin ilmaannu. Take care.
3 kommenttia:
Olen lukenut toistaiseksi jokaisen blogikirjoituksesi, mutta kommentointi on jäänyt, ei niin kovin yllättävästi, paitsioon. On mukava kuulla minkälaista meno on konkreettisesti rapakon toisella puolen, joten jatka ihmeessä aktiivisesti kirjoitteluasi!
Täälläkin lueskellaan aktiivisesti! Mukavaa kesän alkua ja reissuja siellä!
Täälläkin lueskellaan aktiivisesti! Mukavaa kesän alkua ja reissuja siellä!
Lähetä kommentti