NEW YORK CITY, The Big Apple

Jepajee eli tuohon suurkaupunkiin on tanaan tarkoitus pistella menemaan! Muutaman tunnin paasta pitaisi herata ja suunnata lentokentalle ja sielta kohti uusia elamyksia. Meinasin postata ennen tata matkakirjotuksen Spring Breakilta mutta en sitten jaksanutkaan kirjottaa sita loppuun kun tarinaa tuntui riittavan loputtomiin. Liikaa asiaa. Joten saaattepa odotella sita viela muutaman paivan, kylla se tulossa on!

Spring Breakin jalkeen palattiin taas koulunpenkille ja varsinkiin tama viikko on ollut melko raskas. Viime yona tuli nukuttua vain pari tuntia kun piti vaantaa tehtava businesskurssille ja hetoi peraan oli tyopsykan koe. Eilen aivonystyroita haastoi sosiaalipsykan koe joten lukemista on riittanyt. Graduakin ollaan vaannetty Hennan kanssa Skypen valityksella kun se pitaisi luovuttaa parin viikon paasta arviointiin. Huhuh, on sita tehtykin. Saas naha mita tulee, parempi olis tulla hyva. Nytkin pitaisi olla nukkumassa mutta en nyt malttanut olla tata tekstia olla kirjoittamatta. Osa porukastamme jai viela viikon pidennetylle spring breakille, tutuksi tulivat mm. Orlando ja Miami (jossa viime viikonloppuna oli Ultra Music Festival, paikalla kaikki maailman parhaat dj:t. Mietin pitkaan olisiko pitanyt lahtea mutten sitten mennyt loppujen lopuksi. Sen sijaan, menin luontoon! Ilmoittauduin kajakointiretkelle luonnon helmaan pari kuukautta sitten ja viime viikonloppu, oikeastaan pe-la, sujuivat mainiosti luonnon keskella. Retki oli jarjestetty yliopistoliikunnan kautta ja ryhmassamme oli vain nelja tyyppia joten ruuhkaa ei juuri ollut. Mukana oli kaksi ohjaajaa yliopiston puolesta, opiskelijoita tosin hekin. Yo nukutiin mukavasti teltassa, oli aikamoinen muutos Bahaman lampoon kun aamulla loytyi jaata maasta! Ihmekos kun aamuyolla viiden aikaan herasin ja ihmettelin miksi tuntui niin pirun kylmalta...taisi olla pakkasta. Onneksi makuupussi lammitti. En muuten oo ikina ennen kajakoinut mutta yllattavan helppoa se oli. Ainoa vaikeus on kajakin kapeus, kaytimme ns. merikajakkeja ja kiepsahtaminen veteen ei ole kovinkaan vaikeaa jos ei pida varaansa. Itsehan meinasin kerran paatya veteen kun en ollut ihan tarkkana poikana. En kuitenkaan joutuunut veden varaan vaan pelastuin viime hetkella. Jiihaa.

Alla fotoja reissustamme:

Lauantaina palauttuani iski kova vasymys (kunnon happimyrkytys 28 tunnin seikkailun jalkeen) mutta illalla suuntasimme viela porukalla 80's -teemajuhliin, house partyihin joissa ei olekaan tullut kaytya vahaan aikaan. Tosin ei taalla Raleigh'ssa ole ehtinyt pahemmin viikonloppuja viettaakaan joten sepa se syy..

Tama viikko on mennyt lahes kokonaan koulun parissa, mutta onneksi nyt vapaus koittaa neljaksi paivaksi. Hirvea ikava ollut ruisleipaa, toisinaan taa amerikan ruokakulttuuri pistaa miettimaan miksi niin suuri osa ruoasta on epaterveellista. Varsinkin viime viikolla oli niin monta kertaa mielessa Vaasan ruispalat ja Oivariini. Vitsit kun niita olisi nenan edessa vaalean pullamosson sijasta! Saunaa ei pahemmin ole ollut ikava, saat ovat olleet sen verran trooppiset (paitsi kajakointiretkella) ettei ole pahemmin ehtiny sita kaipaamaan. Tanaan oli noin 25 astetta ja tanne pain luvattiin loppuviikoksi 28..puihin on ilmaantunu lehdet ja tuntuu etta kevat on todellakin taalla!


Parin tunnin paasta lahtee kone kohti Isoa Omenaa. Oon jo kauan halunnut kayda tuossa kaupungissa ja nyt unelma on vihdoin toteutumassa! Frankin sanoin:

"Start spreading the news, I’m leaving today
I want to be a part of it - New York, New York
These vagabond shoes, are longing to stray
Right through the very heart of it - New York, New York"

Parhain terveisin,
Pekka