ollaam kohta jo maaliskuun lopussa ja se tarkoittaa etta parin viikon paasta tulee kolme kuukautta tayteen Amerikan maalla. Mihin taa kaikki aika menee?? Ehka se vaan tarkottaa sita ettei oo pahemmin tylsaa ollut ja etta taidan viihtya taalla ihan hyvin. Hullun paljon on tullut nahtya maisemia ja opittua tasta kulttuurista. Seka tietty ihmisista, kulttuurien kirjo tassa dormissa on laajempi kuin olen ikina nahnyt. Amerikkalainen elamantyyli on nayttanyt niin hyvat kuin nurjemmatkin puolensa, puutun niihin myohemmin.
Sori vahan myohassa tulee matkaselostusta parin viikon takaiselta Washington D.C.:n matkalta. Matkahan oli maaliskuun ekana viikonloppuna eli 5.-7.3. Matkaan lahdettiin perjantaiaamuna reippaain (joojoo tietty, mieli oli pirtea kuin mika, olihan kello jo 5:45 kun heratyskellon aina-niin-mukava piippaus heratti meikapojan makoisasta unesta). Syy herata oli kuitenkin suuri, olihan tiedossa reissu Yhdysvaltojen capitaliin. Reissuun lahti noin parisenkymmenta opiskelijaa Alexanderista, suuri n osa hulluja vaihtareita. Lisaksi bussissa matkasi NCSU:sta oin parinkymmenen hengen opiskelijaporukka, joiden kanssa ei kuitenkaan pahemmin reissun aikana ollut yhteista ohjelmaa. Bussimatkat ja yhteinen majoitus tarjosivat kuitenkin oivan tilaisuuden keskusteluun ja mielipiteiden vaihtoon.
Reissu keski noin viitisen tuntia, pysahdyimme matkalla lounaalle johonkin kauppakeskukseen D.C.:n liepeilla. Starbucksin kahvi maistui ja siina sitten nauttiessamme olostamme ajauduimme keskusteluun muutamien vanhempien rouvashenkiloiden kanssa, jotka olivat matkallaan D.C.:sta kohti kotia. Siina sitten rupateltiin mukavia, ja kerroimme tietysti olevamme harvinaisen monimuotoinen poppoo eri puolelta maailmaa. Vanhemmat rouvat kyselivat tietysti mista pain ollaan jne ja missa koulussa...vastailtiin ja kohteliaasti kehuttiin tietysti Yhdysvaltoja ja sitten eras heista kommentoi yllattaen: "Eiko olekin tama USA hieno maa? Paras kaikista eiko vain?" Hmmm...niin joo..mitahan siihen sitten sanoisi. Emme kommentoineet mitaan. Joka tapauksessa toivoteltiin hyvat jatkot ja jatkettiin matkaa, Starbucksin vietteleva kahvin maku suussa. Tuo kahvi on muuten parasta mita USA:ssa olen juonut. Onhan se kalliimpaa mutta lahempana sita makua johon olen kotona tottunut. Esim yliopiston ruokalan kahvi on aikamoista myrkkya, sori vaan.
Matkamme jatkui kohti paamaaraa, bussiryhmamme toisen ryhman oli alun perin tarkoitus menna vierailemaan Pentagonissa, mutta siella tapahtuneen hassakan (en oiken tieda mita oli tapahtunut, joku oli kai yrittanyt ammuskella jne) joten kaikki vierailut oli peruutettu. Mentiin siten koko porukalla ottamaan selvaa tarkeimmista nahtavyyksista. Kaytiin mm. kaupungin merkittavimmassa rakennuksessa, kongressitalo Capitolissa, jossa kokoontuvat USA:n senaatti ja edustajainhuone. Oli ihan vierailun arvoinen paikka. Meille oli jarkatty opastettu kierros sisaltaen lyhyen esittelyvideon seka kuljeskelua itse rakennuksessa. Alla vahan kuvia..
Perjantaina oli jatetty myos vapaa-aikaa, ja paadyimme muutamien ystavien kanssa Georgetown -nimiseen kaupunginosaan. Paikka oli hyvin eurooppalaistyylinen rakennuksineen ja ravintoloineen. Soimme hyvan muttta hieman ylihinnoitellun illallisen (mutta ainahan ne hinnat ovat paakapungeissa kohollaan) ja jatkoimme iltaa parissa baarissa. Baarit olivat melko normeja, varmaan jossakin olisi ollut kunnon yokerhoja (ja kalliita) mutta jatimme ne talla kertaa valiin. Kunhan vain naatiskeltiin olosta ja ihmettelimme ymparillemme koska ei sita ihan joka paiva D.C.:n paase.
Takaisin hotellissamme piti olla ennen klo 1 aamuyolla. Tassapa muuten jannittava yksityiskohta matkastamme...koska reissu oli NCSU:n sponsoroima, kokonaiskustannukset olivat vain 100 donaa per nuppi sisaltaen matkat, hotellimajoituksen kahden hengen huoneissa (huoneissa tosin nukkui nelja tyyppia), paasylipun lauantai-illan improteatteriesitykseen seka metrolipun lauantaille. Hyva diili MUTTA kaantopuolena oli sitten saannot: takaisin hotellissa piti olla siis ennen yhta ja kaikista huoneista piti valita ns call person jonka piti ilmoittaa matkanjohtajallemme etta kaikki ovat huoneessa. Ihme ettei johtaja tullut kuitenkaan tarkastuskierrokselle, vaan uskoi melkoisen helposti etta kaikki olivat paikalla. Ja melko lainkuuliaisia oltiinkin, ihme kylla lahes kaikki matkalaiset taisivat olla takaisin majapaikassa molempina iltoina yhden pintaan. Ja toiseksi, alkoholihan oli kiellettya koko reissun ajan. Meita vannotettiin etta vaikka oltaisiin yli 21-v niin baarissa ei sitten juoda muuta kuin mehua ja limpparia...voi vaan arvata kuinka moni yli-ikainen tuota kaskya noudatti.:D Tavallaan ymmarran kylla tuon saantojen tiukkuuden koska kyseessa oli koulun matka mutta silti: ilmassa oli kylla holhouksen makua, jos 24-vuotiaana pitaa varoa mihin aikaan tulee takaisin hotelliin niin vahan oudolta se kieltamatta tuntuu. Armeija-ajat ovat kuitenkin jo ohi omalta kohdalta...
Lauantaina kaytiin kattomassa Washington monumentti, siis se korkea pylvas keskella kaupunkia. Otettiin hissi ylos ja kivaltahan se kapunki naytti, oli viela tosi mainio saa niin kylla kelpasi. Lisaksi kaytiin kattomassa Obaman majatalo (ei nakynyt miesta puutarhahommissa pihalla, damn), vierailtiin eraassa kaupungin lukemattomista museoista, Holocaust Museumissa. Kaupungin kulttuuritarjonta naytta olevan todella hyva, museoita riittaa vaikka muille jakaa ja ne ovat ilmaisia. Washingtonin monumenilta on lyhty matka toisella vaikuttavalle monumentille, Lincoln Memorial -kohteelle. Alla fotoa, ensimmainen otettu Washington-monumentin huipulta ja toisessa Lincoln Memorial.
“In this temple, as in the hearts of the people for whom he saved the Union, the memory of Abraham Lincoln is enshrined forever"
Lauantai-iltana kaytiin kattomassa kunnon improvisaatioteatteriesitys John F. Kennedy Center for the Performing Arts nimeltaan "Shear Madness". Oli muuten mainio! Sunnuntaina kaytin viela ennen kotiinlahtoa tutustumassa sotilashautuasmaa Arlingtoniin, jossa kuulemma vierailee noin nelisen miljoona ihmista vuosittain. Aikamoista. Hautausmaalta loytyy mm. J. F. Kennedyn seka hanen perheensa haudat. Vaikuttava, mieleenpainuva ja kieltamatta hieman kolkko kokemus oli kavella tuona aurinkoisena sunnuntaina hautojen ymparoidessa meita kulkijoita, muistuttaen etta kaikki on loppujen lopuksi katoavaista...
Suomalainen musiikki ja sen melankolia on ollut toisinaan kuuntelussa taalla. Kylla sita vaan kaipaa, on se janna! Tassapa eraan mahtavan biisin sanotuksia. Seuraavaan kertaan, hyvat lukijat.
"Vaikka mä elän kuin viimeistä päivää
Kiellän sen olevan viimeinen
Kavahdan terveen järjen häivää
Elämää vierastan, ihminen
Suuria, turhia toimia piirrän
Elämänkaarta kun suunnittelen
Sinutkin usein mä huomiseen siirrän
Tänään kun kanssasi ehdi olla en
Ja toisten jos manalle menneen kuulen
Vähänpä viisautta siitäkään saa
Ikuiseksi elon onneni luulen
Kunnes mun kummullani veisataan
Ja silloin puustani putoaa viimeinen lehti
Yö vie haaveilijan
Hetkisen ihminen elämään ehtii
Kaikki me kuolemme pian
Ihminen on kuin kärpänen täällä
Vaikka se toisin toivoa vois
Varjot kun värjyvät päiden päällä
Hetkessä huitaistaan kaikki pois
Siis missä on rakas tai ystävä parhain
Siellä sun paikkasi tänään jo on
Kaikki me lähdemme liian varhain
Kuoleman kankeuden karkelohon
Vaikka mä elän kuin viimeistä päivää
Kiellän sen olevan viimeinen
Kavahdan terveen järjen häivää
Elämää vierastan, ihminen"
Jarkko Martikainen: Kaikki me kuolemme pian
1 kommentti:
Varmaan montaq lukijaa!
Lähetä kommentti