Olemme viettaneet Romaniassa nyt kolmisen paivaa, ja huomenna olisi tarkoitus jattaa tama maa taaksemme ja siirtya eteen pain. Reilia on jaljella viikko, ja paatimme Mikon kanssa ottaa seuraavaksi etapiksemme Puolan ja sielta Krakovan kaupungin. Katsoimme nyt illalla bahn.de -saitilta (loistava sivusto muuten) huomenna lahtevia junia ja pienen pahkailyn jalkeen paatimme lahtea huomenna Bukarestista iltapaivalla 17 aikoihin lahtevalla junalla kohti Puolaa. Vaihtoja tulee muutama kappale, mutta sehan ei meita haittaa, silla olemmehan jo tottuneita junalla reissaajia...
Reittimme tulee kulkemaan Budapestin, Brecklavin ja Katowicen kautta Krakovaan, ja jos kaikki kay miten on suunniteltu, meidan pitaisi saapua maaranpaahamme lauantaina iltapaivalla. Matkustamista tulee siis taas jonkin verran, mutta jarkeilimme etta joka tapauksessa tama ratkaisu on paras. Jaapahan meilla siten enemman aikaa hengailla Puolassa kuin jos yopyisimme pe-la valisen yon jossain Unkari-Slovakia -akselilla ja aikaa kuluisi talloin enemman.
Nama kuluneet kaksi paivaa olivat mieleenpainuvat. Olemme olleet todella hyvassa hoidossa taalla Romaniassa Matin ja Manuelan vieraina. Eilen lahdimme ajamaan siis kohti vuoristoseutua, paikkoja nimeltaan Breatsa ja Sinaia. N. vajaan kahden tunnin ajomatkan paassa Bukarestista sijaitsi M&M:n ns. kesapaikka, joka on uskomattoman mukavalla paikalla pienessa laaksossa kukkuloiden valissa.
Kesatilalla, johon kuului paarakennus, vierasaitta ja laaja pihapiiri, vallitsi sellainen rauha, joka oli todella tervetullutta reilaajan ruumiille ja mielelle: olimmehan viettaneet lahes koko kuluneen kuukauden melko hektisissa oloissa vaeltaen kaupungista toiseen.
Jo naiden kolmen paivan aikana on helposti tullut huomatuksi se, etta liikennekulttuuri Romanian ja Suomen valilla on melko erilaista. Itse en esimerkiksi tulisi ensimmaisena ajamaan autoa tanne, nimittain sellainen tietty rauhallisuus, johon olemme Suomessa tottuneet, loistaa mielestani poissaolollaan. Taalla ei nimittain saa olla liian kiltti esimerkiksi vaihtaakseen kaistaa ja ohittaakseen. Sekaan vaan tietylla royhkeydella ja periksiantamattomuudella, se tuntuu auttavan paljon.
Soimme todella maukkaan illallisen Matin ja Manuelan kesapaikassa ulkona kuun, tahtien ja ulkolyhtyjen valaisemina, kyseisessa paikassa ei nimittain ollut sahkoja. Tunnelma oli loistava, nimittain mikapas siina oli fiilistellessa ulkona pimenevassa elokuun illassa, hyvassa seurassa nauttien elamasta. Tamankaltainen rauhoittuminen keskella reilia oli enemman kuin kohdallaan. Jalkiruoaksi saimme poimia paarynat pihalla kasvavasta paarynapuusta, ja oli sekin melkoinen kokemus, silla ei joka paiva paase syomaan tuoreita paarynoita suoraan puusta=) Matilla ja Manuealla on pihallaan paarynapuiden lisaksi myos lukemattomia omena- ja saksanpahkinapuita.
Hyvin nukutun yon jalkeen lahdimme kohti Sinaiaa ja samalla kohti korkeampia vuoristoseutuja. Sinaian kyla oli mukava tuttavuus, sielta loytyi monia kiehtovan nakoisia taloja, ravintoloita ja linnoja (kuten tama Pelesin loistokas linna alla olevassa kuvassa)
Kavin myos ensimmaista kertaa elamassani ns. maisemahississa, joka vei meidat yli 2 km:n korkeuteen merenpinnasta aivan vuorten huipulle. Kuten varmasti arvata saattaa, maisemat olivat enemaan kuin kohdallaan. Onneksi en karsi (ainakaan kovin pahasta) korkean paikan kammosta, silla kyseinen hissimatka ei valttamatta sovi heikkohermoisille..Ilman lampotila oli paljon matalampi kuin alhaalla kylassa, mika oli suuri helpotus, silla helletta riitti tanaankin enemman kuin suomipoika voi vain kestaa. Kyseiset vuortenrinteet ovat talvisin kovassa laskettelukaytossa ja ehdottomasti tekisi mieli palata tanne joskus tulevaisuudessa talvella ja kokeilla laskettelua.
Nain tanaan myos elamani ensimmaisen karhun. Olimme juuri tulossa autolla vuorten rinteita alas, kunnes yhtakkia tien laidassa naimme herra kontion ihmettelemassa tienvarren elamaa. Olihan siina pakko pysahtya ja ottaa pari kuvaa, tallaista(kaan) ei ihan joka paiva nae. Illan suussa palasimme takaisin Bukarestiin, jossa oli edelleen 34 astetta kellon ollessa jo 21. Suihku oli siis enemman kuin tarpeen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti