Junat ovat kuljettaneet meidat seikkailijat, Euroopan suuret valloittajat, tanne Puolaan. Olihan se taas aikamoinen junareissu, sellaiset 20h kesti tulla Bukarestista, mutta ei yhtaan kaduta etta sinne lahdettiin. Oli siistia nahda Romaniaa ja sen eksoottista kulttuuria. Tuskin tuohon maahan tulisi muuten lahdettya paitsi nain reilauksen merkeissa. Lahdimme perjantaina Bukarestista iltapaivalla viiden aikoihin, emme saaneet paikkaa makuuvaunusta joten vietimme yon istumapaikoilla. Euroopassa yleiset ns. kuuden ihmisen hytit eivat paljoa mahdollista suurta jalkatilaa, silla istumapaikat sijaitsevat vastakkain. Paljoa ei siis tuona yona nukuttu, mutta olen taman loppumatkan nyt silla periaatteella etta Suomessa ehtii taas nukkua..viimeiset reissupaivat vedetaan taysilla!
Meidan oli maara vaihtaa junaa Budapestissa, mutta juna Bukarestista oli ratkaisevat minuutit myohassa, joten jatkoyhteytemme oli juuri ehtinyt lahtea. Olo oli melko uupunut ja tokkurainen lauantaina kuudelta aamulla, kun yritimme miettia seuraavaa siirtoamme. Onneksi aseman infopiste palveli meita ja kertoi etta seuraava juna Krakovan suuntaan lahtisi kymmenen maissa. Paatimme Mikon kanssa lahtea tuolla junalla ja talla tavoin meille jai pari tuntia aikaa ihmetella Budapestin elamaa. Kavimme mm. katsastamssa eraan suht upean kirkon aseman liepeilla, hankimme evaat marketista ja pysahdyimme eraaseen katuvarsikahvilaan aamusumpeille. Oli muuten loistavaa ettei lampotila enaa Unkarissa eika taalla Puolassa ole ollut likimainkaan Bukarestin tasoa. Perjantaina lampotila kipusi parhaimmilaan 42 asteeseen mika todellakin on LIIKAA! Tosin Mikon seta Matti kertoi noiden lukemien olevan heille aivan normaalia..
Budapestista hyppasimme siis seuraavaan junaan, joka kuljetti meidat Tsekin puolella olevaan pieneen kaupunkiin nimelta Breclav. Myos siella meille jai pari tuntia aikaa katsella ymparillemme, mika oli todella positiivinen asia, tuollaiset monen tunnin junareissut vaativat taukoja. Ehdin maistaa tuopin tsekkilaista olutta (ei turhaan sanota Tsekin oluen olevan loistavaa, se on nyt henkilokohtaisesti todettu:)), paikallista jaateloa (oli muuten halpaa, pari palloa n. 70 senttia!
Viimeinen junamatka oli siis Breclavista tanne Krakovaan, jonne saavuimme lauantai-iltana yhdeksan aikoihin. Hyva homma etta keksimme tulla tanne, olemme nimittain viettaneet pari todella unohtumatonta paivaa taalla. Kaupungissa asuu n. 750 000 asukasta ja varsinkin vanhankaupungin alue todella nakemisen arvoinen. Varasimme Bukarestista hostellin, joka sijaitsi mainiolla paikalla Krakovan keskustorin, Rynek Głownyn vieressa (kuva http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuva:Krakow_rynek_02.jpg)
Kyseinen aukio tuntui sykkivan elamaa, kun saavuimme sinne lauantai-iltana. Aukio oli taynna ravintoloita, ihmisia oli paljon ja saimme tilaisuuden seurata erasta showta, jossa ihmiset taiteilivat tulisten keppien kanssa heitelen niita valilla ilmaan ja tehden eri temppuja. Vaikuttavaa!
Loydettyamme hostellin suihku oli enemman kuin tervetullut. Tuntui kuin samalla iso kerros likaa olisi lahtenyt ihosta irti, olihan siina ehditty hikoilemaan junassa muutaman tunnin verran edellisen vuorokauden aikana. Olo oli kuin uudella ihmisella peseytymisen jalkeen, ja paatimme viela lahtea etsimaan hyvaa ravintolaa koska olimme todellakin ansainneet hyvan aterian junailun jalkeen. Hinnat eivat taalla ole onneksi Suomen tasoa, soimme hyvat sapuskat aukion vieressa olevassa ravintolassa ja itsea ei tarvinnut maksaa kipeaksi..Ruoan jalkeen paatimme viela kayda katsastamassa eraan lahistolla olevan jazzbaarin, joka oli viihtyisa paikka. Ikava kylla meneillaan ollut keikka oli juuri loppumassa kuin paasimme sinne. Onneksi eilisiltana oli parempi saka, loysimme eraan toisen jazzmestan, jossa lavalla oli naisvokalisti. Hieno tulkitsija!
Kun kerran Krakovaan asti tulimme, ei surullisenkuuluisaa Auscwitzia voinut sivuuttaa. Otimme eilen bussin, joka vei suoraan Auschwitzin museon portin eteen. Matka sinne kesti n. reilut puolitoista tuntia ja hauska sattuma oli, etta edessamme istui kaksi suomalaista reilaajaa, Samuli ja Antti, joiden kanssa vietimmekin koko eilisen paivan. Hauska yhteensattuma oli viela sekin, etta Samuli opiskelee Jyvaskylassa ja asuu n. kilometrin paassa meitsista! Elama on toisinaan ihmeellista. Samalla reissulla tutustuimme myos kahteen Englannista kotoisin olevaan tyttoon, ja vietimme eilen kuudestaan mahtavan paivan.
Mita itse Auschwitziin tulee, niin vetihan sen kaiken kasittamattoman kamaluuden nayttamopaikan nakeminen melko hiljaiseksi. Otimme opastetun kierroksen, joka kesti kolme ja puoli tuntia, sisaltaen englanninkielisen opastuksen ja bussikyydin myos Birkenauhun, ns. Auschwitz II -keskitysleirille, joka sijaitsee Auschwitzin vieressa. Jo ensimmainen naky, keskitysleirin portilla lukeva "Arbeit macht frei" -kyltti sai aikaan kylmia vareita.
Noiden kolmen ja puolen tunnin aikana naimme parakkeja, krematorioiden raunioita ja yhden itseasiassa lahes vahingoittumattomana sailyneen krematorion, jossa kavimme myos sisalla. Melko puistattava kokemus. Eraaseen, aikanaan vankien asuintalona toimineeseen rakennukseen, oli koottu vangeilta jaaneita tavaroita. Esimerkiki eras huone oli taynna kenkia, jotka aikanaan olivat kuuluneet lapsille, aikuisille, vanhuksille jne..Tuon kenkameren nakeminen auttoi mielestani hyvin konkretisoimaan sen kaiken tuhon laajuutta ja kasittamaan sen, kuinka paljon ihmishenkia loppujen lopuksi menehtyi noilla leireilla. Kaiken kaikkiaan vierailu Auschwitzissa oli melko rankka kokemus, mutta todellakin kokemisen arvoinen, silla tuo kaikki on historiaa ja ollut todellista elamaa.
Tanaan otimme Mikon kanssa bussin, joka kierratti meita ympari kaupunkia. Naimme mm. eraan Krakovan tunnusmerkeista, Vavelin linnavuoren ja katedraalin ja nyt loppupaivan aiomme ottaa rennosti ja ilon irti viimeisista hetkista Puolassa. Illalla lahtee yojuna kohti Berliinia, viimeista etappia ja talla kertaa meilla on paikat makuuvaunussa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti