Täällä kirjoitellaan, jälleen Suomen kamaralla! Myös äät ja ööt toimii, yeah! Unohtumaton reissu oli, kaikkiaan vietin viisi ja puoli viikkoa Yhdysvaltain maisemissa ja tulihan tuossa ajassa saatua kattava kuva Seattlesta ja sen ympäristöstä, kulttuurista ja pala myös Oregonin ja Kalifornian osavaltioista. Nyt olen ehtinyt olla Suomessa jo parisen päivää ja jet lagikin alkaa päivä päivältä helpottaa.
Nyt parina aamuna Suomeen paluun jälkeen olen herännyt pirteänä jo puoli kahdeksan aikoihin mikä ei minulle todellakaan ole ominaista. Päiväunilta en ole voinut välttyä mutta kaikesta huolimatta alan sopeutua, little by little. Negatiivisempi asia Suomeen paluussa oli pienen flunssan saaminen; olen potenut melko ankeaa kurkkukipua ja tukkoisuutta nyt pari päivää mutta nyt alkaa hellittää! Bakteerikannan vaihtuminen maasta toiseen on kai aiheuttanut tämän kaiken:P
Kävimme viimeisenä päivänäni USA:ssa Elisen kanssa ensin Issaquahin torilla, josta löytyi paljon tuoretta ja moninaista tavaraa vihanneksista käsitöihin. Sieltä suunnistimme kohti Washingtonin yliopistoa, joka sijaitsee muutamien mailien päässä Seattlen keskustasta. Oli muuten upea kampusalue ja valtavan kokoinen! Uskomatonta oli myös, että yliopistolla on itseasiassa kaksi melko suurta keskustaa, joista löytyy niin ruokakauppoja, baareja kuin ravintoloita opiskelijoiden tarpeisiin. Eipä näköjään tarvitse lähteä opiskelijan niitä kulmia pidemmälle sillä kauppojen ym. markettien monipuolisuus yllätti todella! Ja mitä itse yliopistoon tulee, tiedekuntaa ja laitosta riitti. Alueen laajuus sekoitti Pekan pienen pään siinä määrin, että jouduin pyytämään karttaa ja sellaisen onneksi myös sain. Kruisailimme pitkin poikiin kampusaluetta ja löytyihän se psykan laitoskin pienen etsinnän jälkeen!
Lopuksi suunnistimme vielä Bellevuen seuduille tsekkaamaan Bill Gatesin kotikatu. Ajoimme hänen talonsa sisäänkäynnin ohi mutta eipä paljoa itse taloa näkynyt. Varoituskyltit sisäänkäynnin luona antoivat selkeästi osviittaa siitä, ettei pidemmälle Billin tontille ollut asiaa. Olen jostain lukenut, että talo on varsinainen teknologian malliesitys (arvatenkin, onhan kyse Billistä eikä ainakaan rahasta ole puutetta, tuskin ideoistakaan) Lukaali on vieläpä rakennettu osaksi maan alle..Harmiksi emme törmänneet Billiin tällä kertaa, tosin Elise ja Joe kertoivat osuneensa viime vuonna Bellevuessa samaan raflaan Billin ja hänen vaimonsa kanssa:D Lopuksi ennen Issaquahiin paluuta kävimme vielä kerran The Cheesecake Factoryssa lounaalla, tälläkin kertaa jaoimme annoksen ja ruokaa riitti jälleen paremmin kuin tarpeeksi. Ennen lentokentälle lähtöä pakkailin loput kamat laukkuihin, jouduin lainaamaan Eliseltä ja Joelta suurempaa laukkua sillä eiväthän ne kaikki tavarat enää mahtuneetkaan niihin laukkuihin, jotka roudasin Suomesta. Lopulta saimme tavarat kasaan, kamat autoon ja ei muuta kuin suunta kohti Seattle-Tacoma -lentoasemaa.
Oli muuten melkoinen kotimatka, kaiken kaikkiaan olin sitten reissussa noin 20 tuntia:P Lentoni Seattlesta Kööpenhaminaan oli myöhässä, syynä oli jokin rikkoutunut koneen osa, jota sitten korjattiin alkuillasta. Kuulinkin Eliseltä ja Joelta että lentoani edeltävänä päivänä samainen lento oli peruttu tämän vian vuoksi! Saapuessani check-in -pisteeseen Seattlessa virkailija kertoi uutisen, että konetta korjataan parhaillaan ja voipi olla, että ensi yötä ei vietetäkään koneessa vaan hotellissa jos korjaushommat pitkittyvät. Hotellimajoitusta ei kuitenkaan tullut, vaan lopulta pääsimme ilmaan kaksi tuntia myöhässä, noin klo 20 lauantai-iltana.
Hyvä säkä kävi istumapaikkojen kanssa, sillä a) tällä kertaa sain ikkunapaikan ja b) vieruskaveriksi tuli kanssani suunnilleen samanikäinen mies, joka oli kotoisin Vancouverista, Kanadasta. Lyhensi pitkää lentomatkaa huomattavasti, kun sai keskustella ja vaihtaa kokemuksia niin opiskelusta kuin muistakin elämän mielenkiintoisista asioista.Tuulet olivat suotuisat ja lentomatkamme takaisin Eurooppaan kesti vain noin yhdeksän tuntia. Se ei kuitenkaan riittänyt sillä kun pääsimme Tanskan maalle jatkoyhteyteni Helsinkiin oli jo lähtenyt.
Missasin siis koneeni ja aluksi minulle tarjottiin lentoa Tukholman kautta Suomeen, mutta esim. turvatarkastuksen hitaammanpuoleisen sujumisen vuoksi (kyllä vain, myös Tanskan päässä koneesta astuttua matkustajien täytyi mennä tarkastukseen) tuokin yhteys oli liian aikainen jotta siihen olisin ehtinyt. Lopulta sain suoran lennon, tosin nyt Finnairilta (muuten olin lentänyt SAS:lla), ja aikaa odotteluun kentällä oli kolmisen tuntia. Sain onneksi vouchereita, joilla sain ostettua ruokaa veloituksetta ja tuli siinä tuntien kuluessa nukuttuakin kentällä lojuen tuolissa. Jossain välissä alkoi vaan väsyttämään niin armottomasti, suurimpana syynä tietysti aikaero.
Lopulta pääsin sitten Helsinkiin, kellon ollessa jo n. 22 sunnuntai-iltana. Seuraava yllätys odotti liukuhihnalla matkalaukkuja odotellessa. Laukkujen saapuessa hihnan täyttyessä ja ihmisten löytäessä omat nyssäkkänsä jäin lopulta ihmeissäni seisomaan laukuista tyhjän hihnan viereen. Eivätpä tulleet laukut samassa koneessa missä itse tulin:D Pääsin selvittämään ongelmaani matkatavaraselvitykseen ja sieltä kerrottiin, että toinen laukuista oli saapunut jo aiemmin ja toisen oli määrä saapua n. vajaan tunnin kuluttua Helsiki-Vantaalle laskeutuvassa koneessa! Aikamoista, meitsi ja laukut matkasimme kaikki eri koneissa. Enpä tiedä missä mentiin pieleen mutta pääasia että sain laukkuni takaisin. Toisen sain siis messiin kentältä ja toisen hain maanantaina Lappeenrannan matkahuollosta. Seikkailuja laukkujen kanssa tosiaankin...
Isä tuli hakemaan minua kentältä ja kello lähenteli jo kahta yöllä kun pääsin Lappeenrantaan. Nyt olen viettänyt kuluneet päivät rentoillen vanhempien kotona ja huomenna suuntaan kohti Jyväskylää. Oli muuten hienoa maistaa taasen ruisleipää, rentoutua saunassa, tavata kotijoukkoja, paria Lpr:n frendiä ja nauttia kotioloista pitkän reissun jälkeen!
Edessä oleva syksy tulee olemaan kiireinen, pääsen tositoimiin jo heti ensi viikolla kun aloitan tutorina uusille psykan opiskelijoille. Haastava, mutta mielenkiintoinen pesti tiedossa! Hienoa on myös päästä näkemään kavereita ja vaihtamaan kuulumisia kesän ajalta. Konsan puolellakin on tulossa varmasti tekemistä, mutta tuntuu että voimia uusiin koitoksiin riittää. Vietin nimittäin todella mieleenpainuvan kesän ensin Miehikkälän metsiköissä leireillen ja loppukesän toisella puolella maapalloa. On ainakin mitä muistella vanhana keinutuolissa:D Suuri kiitos vielä kummitädilleni Eliselle ja hänen miehelleen Joelle tilaisuudesta päästä vierailemaan Ameriikan mantereella, itseasiassa nyt jo kuudennen kerran elämäni aikana. Oli loistokas matka! Nyt katse kohti syksyä, uusia haasteita, ihmisiä ja opiskeluelämän rientoja! Lopuksi vielä lainauksen muodossa UB:n näkemys elämästä Ameriikassa.
"Haluan asua Ameriikassa
haluan kastua Ameriikassa
haluan paisua Ameriikassa
haluan vaipua Ameriikassa"
Ultra Bra: Lähetystyö
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti