Uskomatonta mutta totta, silla niin on tama kuukausi kaantyntyt yli puolenvalin ja sehan tarkoittaa sita etta kohta on suuntana jalleen koti-Suomi. Kuukausi taalla meren takana on mennyt akkia ja tassa nautitaan siis viimeisista paivista, silla lauantaina suuntaan kohti Seattle-Tacoman lentokenttaa. Aikamoinen kasa tavaraa taalta on tulltu ostettua ja viela tulen ostamaankin joten ainakin yksi extralaukku kaikelle kamalle (vaatteet, yms..) on tarpeen:D Ei ole voinut vastustaa kiusausta kun halvalla on saanut tavaraa ja eipa tarvii sitten heti Suomesta ostella uutta.
Viime viikko oli oikein onnistunut ja saakin suosi paremmin kuin hyvin. Loppuviikosta sain nauttia jopa liian kuumasta saasta (asteet valilla jotain 30-35 celsiusta) kun lahdin viikonloppureissulle Portlandiin Oregoniin moikkaamaan Kylea, johon tutustuin viime kesan reililla Roomassa palloillessani. Nyt saa on viilennyt huomattavasti viikonlopun jalkeen, tanaan asteita oli vain n. 20. Viime viikolla Joella oli asiaa venalaiseen konsulaattiin Seattlessa ja lahdin mukaan. Samalla reissulla kavimme eraassa liikkeessa nimeltaan Bischofberger Violins, joka siis nimensa mukaisesti on erikoistunut viuluihin ja muihin jousisoittimiin. Tutustumisen arvoinen kauppa, loysyin sielta uuden kielisetin viuluuni. Muutamia viulujakin katselin, mutta hinnat olivat sen verran pilvissa etta aikohan talla entisella viela soitella vahan aikaa:P
Keskiviikkona kavimme Elisen kanssa Bellevuessa, kavimme paikallisessa isossa ostoskeskuksessa ja nalan yllattaessa marssimme heti ostoskeskuksen vieressa olevaan raflaan nimeltaan the Cheesecake Factory. Kyseinen ravintola on suuri ketju taalla USA:ssa, ja silla on toimipaikkoja ympari maata. Nimestaan huolimatta tassa paikassa tarjoillaan muutakin kuin juustokakkuja, nimittain menu on niin laaja etta ruoan valintaan turhautui yksi jos toinenki minuutti. Valinnanvaraa tuntui olevan jo liikaa, yrita siina sitten paattaa kohtuullisessa ajassa mika listan 50 (oli niita kai enemmankin) ruokalajista olisi maistamisen arvoinen. Elise varoitteli etukateen, etta kyseinen ravintola on tunnettu varsinkin suurista annoksistaan. No, eipa ole tuo paikka ainoa josta saa paljon ruokaa. Paatimme kuitenkin jakaa annoksen mika osoittautui erittain toimivaksi ideaksi. Tunsin annoksen saapuessa itseni melko voimattomaksi, ruokailulautanen oli valehtelematta samoja kokoja kuin Suomessa tarjoiluvati tms...oli siina syomista kahteen, hmm..Pekkaankin?:D
Torstaina ennen lahtoani Portlandiin kavin tsekkaamasssa Issaquahissa sijaitsevan Sammamish-biitsin. Olen siella kaynyt muillakin Usan reissuillani, ja paatin nyt verestaa muistoja silla jo torstai oli hyvin lammin paiva. Hauskaa oli chillailla rannalla, ottaa vahan aurinkoa ja kayda uimassa. Oli vesi muuten melko paljon lampimampaa kuin kaydessani pulikoimassa yllattavan kylmassa Tyynessameressa viikko sitten.
Perjantaina lahdin siis reissulle n. 200 mailin paahan Portlandiin, Oregoniin. Olin Kylen kanssa yhteyksissa alkukesasta ja kerroin hanelle tulevani hoodeille muutamaksi viikoksi. Oli mahtavuutta etta saatiin aikaiseksi tama tapaaminen ja vietinkin loisteliaan viikonlopun Kylen ja hanen kavereidensa luona. Lahdin Seattlesta bussilla iltapaivalla kohti Portlandia. Huomasin kylla viikonlopuna aikana etta yleisten kulkuneuvojen taso ja aikataulujen paikkansapitavyys eivat ylla Suomen tasolle. Kai siina selityksena on se, etta taalla vaan yleisesti oma auto on niin paljon yleisempi kulkuneuvo kuin muualla etteivat julkiset ole paasseet kilpailemaan ykkosasemasta matkustuksen suhteen. Yllatyin Seattlen bussiaseman melko raihnaisesta kunnosta, talla kertaa kaikki ei ollutkaan suurta Ameriikan malliin vaan asema oli itseasiassa melko pieni, ahdas ja kuuma, varsinkin tuona helteisena perjantaina.
Bussimatkan piti kestaa nelisen tuntia mutta lopulta huomasin istuneeni linja-autossa kuusi tuntia, oltiin siis perille paastyamme kaksi tuntia myohassa. Matkalla jouduimme uskomattomiin ruuhkiin, tuli taysin deja vu -meininki matkalla Olympiaan, silla ajoimme moottoritiella aina Olympiaan asti n. 20-30 mailia tunnissa, aivan kuten viime viikolla lahtiessamme road tripille kohti etelaa! Viereeni istahti melko isokokoinen kaveri, jonka takia jouduin valilla melko ahtaalle yrittaessani loytaa sopivaa asentoa:D no, mp3 soimaan ja unta palloon niin johan helpotti. Jossain valissa matkaa bussi oli jo tupaten taynna, joten kaikki halukkaat eivat edes mahtuneet enaa kyytiin. Onneksi sentaan kylmailmastointi pelitti, muuten olisi ollut kyseessa ehka elamani pisimmat kuusi tuntia...
Lahella Portlandia matkaamme hidastutti myos heti motarin vieressa naemma vain pari tuntia ennen sinne saapumistamme riehunut ruohikkopalo, joka onneksi oli saatu hallintaan. Yritin myos lahettaa omasta puhelimestani tekstaria Kylelle etta nyt tullaan hieman myohassa mutta jostain syysta ei mennyt viesti ikina perille. Onneksi apu loytyi, soitin lopulta Joelle ja han ystavallisesti toimitti sanan eteen pain.
Joka tapauksessa, paasin lopulta perille the Rose Cityyn, kuten Portlandia tuttavallisesti kutsutaan. Oli hulppeaa nahda Kyle, vaihdoimme kuulumisia buoden ajalta. Juttua riitti, hankin oli nimittain kuluneen kesan toissa lasten kesaleireilla kuten minakin, joten oli mielenkiintoista vaihtaa kokemuksia tuostakin aiheesta. Kyle asuu aivan Portlandin vieressa sijaitsevassa Lake Oswegossa suuressa talossa muutamien kavereiden kanssa. Kommuunitalo siis kyseessa, siistia! Taloon kuuluu kaksi kerrosta monine huoneineen lisattyna viela todella mittavalla terassilla. Kylen frendit osoittautuivat todella mukaviksi tyypeiksi, joiden kanssa oli erittain helppoa tulla toimeen.
Perjantai-iltana saavuttuani ja murua rinnan alle saatuani katseltiin porukalla olympialaisia, kova oli muuten pojilla kannustus oman maan sankareita kohtaan, mika on tietysti aivan kohdallaan. Ei paljoa nakynyt tuona paivana Suomen sankareita ruudussa, ainakaan kyseisella kanavalla. Illalla lahdimme kohti keskustaa, jossa kavimme mm. eraassa keskustan korkeimmista rakennuksista. Kerroksia oli kaiken kaikkiaan 30 ja kolmanneksi ylimmasta kerroksesta loytyi baari, jsota avautui uskomattoman hienot nakymat kaupunkiin. Mikas siina oli ollessa. Talla kertaa oli passikin mukana varmuuden vuoksi, Seattlessahan Experience Music Projectissa ihmeellisista syista ei hyvaksytty ajokorttiani lailliseksi dokumentiksi...Loppuillaksi/alkuyoksi siirryimme viela paikalliseen irlantilaiseen baariin, jossa tunnelma oli kohdallaan ja meininki katossa.
Lauantaina oli aivan tuskaisen kuuma paiva; aurinko porotti ja kaivattua tuulenhenkaysta ei kuulunut. Viimein herattyamme lahdimme Kyle, hanen kaksi kaveriaan ja mina Portlandin lahistolla sijaitsevan joen rantaan biitsille, jossa vierahtikin parisen tuntia. Eipa paljon energiaa riittanyt muuhun kuin makoiluun ja vedessa lillumiseen. Oli muuten joen lampotila taydellinen melko kovasta virtauksesta huolimatta.
Illalla vietimme laatuaikaa olympilaisten, leffan seka mm. juomapelien parissa. Oregonin asukit opettivat minulle USA:ssa opiskelijoiden keskuudessa suositun pelin nimeltaan Beer Pong, joka osoittautui todella hyvaksi. Pitaakin vieda tama Suomeen opetettavaksi niille kavereille, jotka eivat pelia viela tunne;) Ilta kului hienosti juhlien musiikin soidessa, soittolistalla mm. mahtava orkesterin Red Hot Chili Peppersin hitteja. Oli myos mielenkiintoista vertailla mm. opiskelijoiden asemaa USA:n ja Suomen valilla ja vaihtaa kokemuksia opiskelusta. Nama kaverit olivat melkoisen yllattyneita mm. Suomen opintotukijarjestelmasta, USA:ssahan kun jo lukukausimaksut yliopistoissa ovat paatahuimaavia.
Sunnuntaina kavimme Kylen kanssa katsomassa Portlandin muutamia nahtavyyksia. Portland on mielestani sympaattinen kaupunki, jossa tuntuu olevan helppoa liikkua. Se on mukavan valittoman oloinen eika proystaile suureellisuudellaan. Keskusta on melko kompakti ja rakennukset ovat suurimmalta osaltaan melko matalia, verrattuna mm. Seattleen. Eras niista oli valtava kirjakauppa, josta loytyi kirjaa ja muuta oheismateriaalia hyllykaupalla. Loysin sielta myos suomalaisen kirjallisuuden osaston, kirjoja oli osastolla jopa pari rivia. Bongasin sielta ainakin Aleksis Kiven tuotantoa ja muutamien, ei niinkaan minulle tuttujen suomalaisten teoksia. Myos Bush-aiheiset koirankeksit loytyivat eraasta hyllysta kuten alhaalla nakyy!:D eipa taida loytya paljoa nykyista USA:n presidenttia ihannoivia ihmisia tuosta citysta...
Kavimme maistamassa myos eraan suositun jatskibaarin, The Cold Stone -paikan antimia. Paikka on siita erikoinen, etta annokset tehdaan sotkemalla yhteen eri jatskeja eri altaista ja mukaan lisataan usein myos keksia tms. makunautinnon saavuttamiseksi huippuunsa. Valinnanvaraa oli taas kerran paljon ja lopulta paadyin minttusuklaa+cookie-yhdistelmaan joka oli hyva valinta. Alhaalla tyytyvainen mies jatskikulhon aaressa.
Kyle saattoi meitsin juna-asemalle ja toivotin hanet suuresti tervetulleeksi Suomeen. Ehkapa se joskus viela toteutuu. Toin muuten mukanani hanelle tuliaisia Suomesta, sisaltaen Halvan salmiakkia, Nightwishin levya ja Sisuja. Oli ikimuistoista nahda Kylen ja hanen kavereidensa reaktiot kasvoilla heidan maistaessaan tuota mystista makeista, salmiakkia, joka ei muuten monenkaan mielesta ollut kovinkaan hyvaa. Sanoivat makua muka liian suolaiseksi..ihme porukkaa, eivat ymmarra hyvan paalle:D Juna oli tasoltaan parempi kuin bussi, mutta saavuimme Seattleen vajaa puoli tuntia myohassa, silla jouduimme odottamaan heti alkumatkasta erasta laivaa. Kyseinen alus tukki tiemme, silla rautatiesilta nostettiin siksi aikaa ylos. Tuli mieleen, ihme ettei junan aikatauluja ole synkronoitu laivan saapumisaikojen kanssa yhteensopiviksi. Alhaalla ensimmaisessa kuvassa Portlandin keskustaa ja sen alapuolella mina & Kyle rautatieaseman liepeilla.
Junamatka sujui muuten hyvin, tuli nukuttua koska viikonloppuna unet jaivat melko vahille. Juttelin alkumatkasta eraan vanhemman miehen kanssa, ja tuli siina kerrottua viime kesan reiliseikkailuista, nyt kun kerran junassa oltiin. Kaiken kaikkiaan viikonlopusta jai kateen hienot muistot. Issaquah'aankin paasin takaisin ehjana, innokkaana kohtaamaan viimeisen viikon seikkailut. Kavin muuten ensimmaista kertaa USA:n maalla ollessani parturissa taalla Issaquah'ssa, 24 dollariin sisaltyi leikkaus, pesu seka niskahieronta:D Ei ollut kyseinen lysti hinnalla pilattu ja poistuin parturista hiukset siistimpina ja olo rentoutuneena.
Tama ilta sujui leppoisasti katsellen telkkarista mm. David Lettermanin talkshowta, jota on muuten tullut seurattua taalla muutamia kertoja. Innostuimme myos soittamaan Joen kanssa yhdessa muutamia biiseja seka sain hanelta opetusta kitaran alkeista. Innostuin kitaranrampytyksesta toden teolla, pitaa ehdottomasti jatkaa opiskelua. Tietysti vastapalvelukseksi annoin Joelle pikakurssin viulunsoiton ihmeelisesta maailmasta. Hyvin Joe kylla parjasi ensimmaisella viulutunnillaan, joten eikohan se Sibeliuksen viulukonsertto kohta ala sujumaan:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti