Eramaan armoilla

Noniiin, terveiset Arizonasta, tultiin pari tuntia sitten tanne Grand Canyonin laheisyyteen ja yovytaan tama yo Flagstaff -nimisessa kylapahasessa..no oikeestaan ihan kivalta taa kaupunki vaikuttaa ja hyvaa tekee hengahtaa taalla Las Vegasin hillittomyyden jalkeen. Matkustettiin tana lahes koko paiva, lamminta ulkona oli parhaimmillaan noin 42 astetta ja on se vaan hyva etta autossa on ilmastointi:P Ylhaalla muuten fotoa tamanpaivisesta helteesta keskella Hoover Damia, arska porotti ja hattu oli tarpeen. Aikamoinen luomus tuo pato kieltamatta on. On tuo lampotila vaan niin liikaa suomalaiselle, vaikak saunasta tykkaankin. Ei kiitos asumiselle Arizonassa tai Vegasissa..

Yovyttiin viime yo Vegasissa Circus circus -nimisessa hotelissa joka olikin sitten melko toista luokkaa Arian jalkeen mutta oli suht halpaa. Kuitenkin lauantaiyo kyseessa. Meita oli huoneessa viisi (check-innissahan luonnollisesti sanottiin etta vain kaksi aikuista, sama tehtiin Ariassa kun siella extramajoittujista perittiin 30 donan lisamaksu..joten check-innin aikaan tiskilla oli vain kaksi ryhmastame ja muut odotteliva toisaalla! ja hyvin homma toimi). Oli aika legendaarista kayda Vegasissa nyt "aikuisena" kun viimeksi siella vierailin 12 vuotta sitten. Hyvin muistui monet paikat mieleen, esim toissapaivana kavin fiilistelemassa viime kerran majapaikkaamme, MGM Grand -hotellia, joka naytti melkosen samalta kuin silloin joskus aiemmin. Ja nyt paasin pelaamaan, ei niin vaan viimeksi onnistunut. On se yli 21v oleminen vaan niin mukavaa!

Eilen otin ja kavin Stratospshere -nakotornin (ylla) huipulla kattelemassa Vegasin maisemia ja olihan ne kelpoja. Korkeutta tornilla on noin 300 metria ja huipulta paasi viela Space Shot -kyydilla (pieni masto nakyy kuvassa, laite laukaisee hullut ihmiset 70 km/h vauhdilla ylos yltaen parhaillaan noin 320 metriin ja alastulo on vapaapudotus). Avaruuteen ja takaisin mentiin tai ainakin melkein. Olin kauhusta kankeana kun penkkiin istahdin ja olihan se kokemus mutta kannatti. Mietin istuessani ennen lahtolaukausta etta miksi ihmeessa tahan tuli mentya kun viela hieman kammoan korkeita paikkoja. Mutta hullu kun olen niin pitaa kaikkea testata. Ja olihan se hauskaa.

Huomisaamuna aikanen heratys ja kohti kanjonin laitoja. Yksi maailman ihmeista odottaa kokijaansa.

Kuvasa tamanhetkinen reissukokoonpanomme - vasemmalta lukien meika, Kaman, Janne, Miguel ja Anna. Vaikka ei kuvasta valttamatta nay niin kylla siina padolla oli pirun kuumaa ja hiki virtasi..