Viimeinen pysakki - grungen syntysijoilla Seattlessa ennen paluuta Pohjolaan

No moi,
nyt sita on sitten viimeinen viikko kasilla. Hengissa ja paa sekaisin kaikesta koetusta paastiin Miguelin kanssa Seattleen kummien, Elisen ja Joen luokse torstaina. Tuntuupa muuten hyvalta kun sai laskea kamat kasistaan vierashuoneeseen eika tarvitse lahtea heti parin paivan jalkeen taasen koneeseen, bussiin ja mita kaikkia niita ny onkaan. Tanne Seattleen (tarkemmin Issaquah'n) on aina hienoa palata vierailemaan, viimeksi vierailin Usan luoteiskulmassa kaksi vuotta sitten (aiheesta enemmin tassa blogissa kun kelaa vahan taaksepain)) ja nyt taman viiden viikon massiivisen reissun jalkeen paluu Seattleen tuntui kuin kotiin olisi palannut. Matkatavarat kun sain autosta sisaan niin kylla tuntui hyvalta. Takana lukuisia kilometreja, majapaikkoja, aavikkoa, suurkaupunkeja, uusia ihmisia, kuumuutta, kartanlukua, hyvaa ruokaa ja juomaa, eksymista jne, listaa voisi kaiketi jatkaa loputtomiin. Nyt tuo suurmiehen matkaon kuitenkin hoidettu ja onpa ollut hauskaa, vaikka vasymyksenkin hetkiakin on toisinaan ollut. Kaiken kaikkiaan reissaaminen on sujunut vailla ongelmia ja mika parasta, ei ole joutunut olemaan kipeena tai mitaan sen suuntaistakaan.

Kuvia on matkan aikana kertynyt enemman kuin liikaa ja pistan tahan nyt joitakin otoksia. Matka jatkui Yosemitesta San Josen kautta San Franciscoon ja sielta lennettiin torstaina Seattleen. Yosemite oli ihan hullun hieno paikka ja voisin pistaa tahan kaikki kuvat jos vaan jaksaisin ladata mutten niin tee. Alla kuitenkin viela tunnelmia kansallispuistosta. Ekassa kuvassa suomipoika hangessa, ei siita lumesta vaan voi olla pitamatta..

Niinpa, kyllahan noita luonnonmaisemia kattelisi vaikka kuinka pitkaan. Nuo kolme paivaa Yosemiten maisemissa oli kylla yksi reissun huippukohdista. Vikana paivana kaytiin tsekkaamassa puiston punapuut, Sequoia-puut jotka ovat yksi haara punapuiden suvusta. Olihan ne isoja puita, kieltamatta. Kaksi vuotta sitten tuli kaytya Kalifornian pohjoisosassa kattomassa redwoodseja ja vaikka naa Yosemiten puut oli isoja niin kylla ne pohjosen puut veti viela pitemman korren. Alla kuitenkin perspektiivia milta metsa naytti talla kertaa.

Samana iltana siirryttiin viela punapuiden keskelta kattomaan auringonlaskua Glacier Pointille, jolla on korkeutta reilu kaksi kilometria. Hieno paatos kansallispuistorupeamalle.

Yosemitesta piti kuitenkin lahtea ja sanoa heihei mahtavalle majapaikalle Yosemite Springs Bed & Breakfastissa. Viimeinen aamu herkullisen aamupalan seka pitkan juttutuokion suhteen ei ollut poikkeus tallakaan kertaa ja saatiinpa automatkalle mukaan evastakin. Jos satutte noille seuduille reissaamaan niin suosittelen tuota paikkaa lampimasti - vaikka etaisyys puistosta on noin puolisen tuntia niin se tulee kylla maksaa itsensa takaisin vieraanvaraisuudessa ja ruoassa. Tuollasta kokemusta ei ihan joka paiva tule vastaan, olihan se melkosen erilaista kuin Area ja sen neljatuhatta huonetta Vegasissa..

Metsan jalkeen koitti jalleen paluu sivistykseen, talla kertaa San Franciscoon. Sinne siirryttiin sunnuntaina San Josen kautta ja kavastiinpa matkalla valloittamassa Stanfordin yliopiston kampuskin. San Franista oltiin varattu hotelli, The Mosser, neljaksi yoksi ja sehan oli ihan keskustassa joten sijainniltaan loistava. Rakennus on peraisin vuodelta 1913 ja kai siita syysta huoneet olivat melkosen pienet mutta hyvinha pakkauduttiin sinne Miguelin ja Annan kanssa. Vahan jarjestelyja kehiin huoneessa niin voilà! Paivat kuluivat San Franciscossa oikeen reteesti tutustuen kaupunkiin, ajellen niilla cable careilla pitkin katuja (jossain sanottiin etta kyyti on kuin Linnanmaella muttei kuitenkaan, ei ne niin kovaa mee), kavellen, kavellen ja viela vahan kavellen. Auto luovutettiin takasin vuokrausfirmalle jo maanantaina ja ihan hyva koska tuntui etta kyseinen city oli karmea pysakoinnin suhteen.

Yksi mieleenpainuvimmista kokemuksista oli kyseisena maanantaiaamuna kun herattiin aamuvarhaisella Miguelin kanssa ja ajeltiin Golden Gatelle ennen auton luovutusta lentokentalle. Tuona aamuna silta suorastaan kylpi sumussa ja paalla oli voittajafiilis kun kello oli vasta seitseman aamulla ja paiva jo taydessa kaynnissa. Edessa paivat San Franciscossa ja viela paalle makoisa aamiainen laheisessa Sausaliton kaupungissa joka heraili uuteen paivaan sillan pohjoispuolella. Kavin viimeksi San Franciscossa kahdeksan vuotta sitten ja jos oikein muistan niin kaytiin silloin taysin samassa kahvilassa Sausalitossa kuin talla kertaa. Siina vaan etittiin sopivaa kahvilaa ja lopulta paatettiin valita kyseinen mesta ja samalla sisaan astuessani dejavu valtasi mielen...

San Franciscosta loytyy paljon nakemista, muutama kuva kaupungin sykkeesta taman blogitekstin alussa. Kaytiin Fisherman's wharfissa josta loytyi monenmoista ravintolaa ja kotoisaa kahvilaa. Soin muuten mahtavan lohiannoksen eraassa ravintolassa ja se oli erittain tervetullutta kun tajusi nettei tassa viime aikoina oo pahemmin tullut merenelavia maisteltua. Burgerit sai jo riittaa!! Vika paiva San Franissa oli tarkotus vuokrata pyorat ja ajella satamasta Golden Gatetilla mutta jouduimme lopulta patikoimaan jalan koska firma halusi kolmesta pyorasta yhteensa 600 pantin!! Mita helevettia, olin jo ojentamassa korttia kun myyja sanoi kuin ohimennen etta niin joo naistahan menee sitten tuo summa pantiksi ja maksatte sitten pyoran paivahinnan (36$ per nokka) kun palautatte pyorat. Ehka viela olisi mennytkin jos olisi ollut luottokortti messissa mutta nyt mukana oli vaan Visa Electron ja koska se on ns debit card, nainen tiskin toisella puolella ystavallisesti kertoi etta ei sita tarkkaan tiia millon ne panttirahat sitten napsahtaa takasin tilille..joopa, se oli sitten siina. Kavellen kiitos. Siina kaveltiin sitten varmaan joku vajaa 10 kilsaa sillalle mutta perille paastiin. Alla kuvia, ekassa kalaravintola Pier 39:lta, sitten taukopaikka ja perinteinen hyppykuva matkalla Golden Gatelle ja lopuksi viela rapsy cable carista.

Tassa kaikki talla eraa, postaan viela fiiliksia taalta Seattlen seuduilta lahipaivien aikana..hullua mutta totta, sunnuntaina kotiin!

"Kalifornian ruosteiset kukkulat
ja San Franciscon ne
ovat siellä
voi suru

Kaikkialla kerran soinut folk
on niin hiljainen nyt
mutta Woody ei
hello there!

Joan on maailman ihanin nainen
surullinen nainen joka laulaa vaan
Joan on maailmalta palkaksi saanut
timantit ja ruosteen ja laulaa vaan

Kulkijoiden lauluja laulaa se
ja niiden jotka jäivät
olen yksinäinen
tule kotiin

Kotiseudulle jos kerran palaat
puuvillapellon laidalla
kitara soi
uudestaan"

Ultra Bra: Kalifornian ruosteiset kukkulat